Sokerihumalaa ja uudenvuodenlupauksia

Nyt kun kerran lupasin kirjoitella useammin, niin täältä pesee ja linkoaa!

Joulunpyhät meni aika rauhallisesti kotosalla kahdestaan miehen kanssa. Tein pipareita, joulutorttuja ja perunalaatikkoa, pakkohan niitä on jouluna olla. Äiti lähetti paketissa luumuhilloa ja piparkakkumaustetta, joten eikun hihat ylös ja leipomaan! Joulutortut nyt eivät olleet mikään hirvittävän vaativa luomus, mutta piparit ja perunalaatikko aiheuttivat päänvaivaa. Ensinnäkin, perunat olivat Walmartista, ja jotain Ö-laatuisia. Eivät pirut halunneet imeltyä laisinkaan. Ja piparitaikinan veivaamiseen tarvittiin raavasta miestä, kun muita kodinkoneita ei oikein ole vielä toistaiseksi.

No, joka tapauksessa, kaikki päättyi ihan hyvin, meillä oli myös 7 dollarin Walmart-savukinkunpala, oli muuten ihan jees, kun katsoo hintaa ja kauppaa. Ja sitten oli tietysti vähän karkkia ja sipsiä ja keksiä ja muuta roskaa. Joulu on onneksi vaan kerran vuodessa, sen verran turvonnut olo on kyllä nyt jälkeenpäin. Katseltiin jouluaattona myös "How the Grinch Stole Christmas", se aito alkuperäinen animaatio siis, ei sitä Jim Carreyn leffaversiota. Tämä oli siis jo kolmas jouluni USA:ssa, pikkuhiljaa alkaa niitä uusia perinteitä syntyä. Ehkä ensi vuonnakin istutaan vierekkäin sohvalla kutomassa ja katsomassa dokumentteja. 

Nyt välipäivinä on tarkoitus kesyttää keittiössä oleva, uhkaavankokoinen tiskivuori, ja valmistautua uudenvuodenhulinoihin. Suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta lompakko on päättänyt ettei ainakaan hirveen glamuröösiä juhlintaa tällä kertaa tapahdu. Varmaan keskustaan mennään katselemaan ja kiertelemään, jotain taiteiden yön tapaista juttua pitäisi ainakin olla meneillään. Ilotulituksista en tiedä, mutta 4th of July-tulitteet olivat aika hienot, ehkä muistot niistä riittävät, jos tänä vuonna ei uutenavuotena räiskitä. 

Uudenvuodenlupauksiakin tehdään miehen kanssa kimpassa. Lista näyttää tällä hetkellä tältä:

• Ei viljaa (goodbye leivät ja donitsit ja keksit ja....) eikä maissia yms riisiä, pastaa jne
• Ei sokeria
• Ei kasvi- ynnä muita höttö-öljyjä
• Ei tärkkelystä (perunat veke, kaikissa muodoissaan)
• Ei Ö-laatuista väärin ruokittujen eläinten lihaa
• Ei pikaruokaa (siinä haastetta kerrakseen!)

Sen sijaan:

• Luomuvihanneksia (niin paljon kun budjetti ja valikoima sallivat) + jotain hedelmiä vähän
• Luomulihaa, tai ainakin pienempien firmojen tuotteita
• Luomumunia
• Juustoja, voita, oliiviöljyä
• Pähkinöitä
• D3-vitamiinia + muut tarvittavat 
• Pienten firmojen ja farmien tukemista
• Fiksua, kroppaa vahvistavaa liikuntaa

Näillä nyt päästään alkuun. Joulunpyhät on mennyt sokerihumalassa ja ilmapallo-fiiliksessä, joten tammikuun alusta heti palataan taas ruotuun. Tällaiset asiat on hyvä kirjoittaa muistiin itselleenkin, ne konkretisoituu jotenkin paremmin sillä tavalla. Tai ainakin toivon niin. 

Ihan oikeasti ihan kohta kerron sitten siitä maahanmuutosta. Ehkä huomenna. 

Ja pistäkää hei kommentteja ja kysymyksiä tonne kommenttilootaan jos niitä tulee mieleen! =)

Viikonloppu

Tämä viikonloppu on sujunut mukavissa tunnelmissa. Ollaan vietetty aikaa miehen kanssa kaksistaan, katseltu leffoja ja telkkaria, ja kokeiltiin virkkaamista! Huom. siis macho amerikkalaismieheni innostui kokeilemaan, ihan siitä syystä, että olisi mukavaa osata tehdä itse vaikka pari sukkia jos ei muuta. 

Perjantai-iltana oltiin vapaaehtoistyöpaikkani varainkeruutapahtumassa. Kyseessä on lähi- ja luomuruokaa myyvä työntekijöiden omistama kauppa ja kahvila pari korttelia meiltä. He keräsivät rahaa "food truck":ia varten. Eli siis...öööö...ruoka-auto? Siis ravintola pyörillä tms. Siellä oli musiikkia ja runoja ja tiesmitä. Oli ihan hauskaa viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. 

Eilen käytiin Wrenthamin outleteilla, New England-tyyliin Dunkin Donutsin jääkahvit kädessä käveltiin kylmänä talvipäivänä kaupasta kauppaan ja katseltiin tavaroita. Mies löysi itselleen $15 farkut. Ihan hyvä diili! Käytiin myös Bed,Bath&Beyondissa ja JoAnn Fabricsissa, eli kodinkamaa ja käsityö/askartelu/härpäkettä katseltiin ihan aikamme kuluksi.

Nyt vaan toivotaan että tärkeä paketti Suomesta löytää tänne kauas, siellä on piparimaustetta, luumuhilloa ja turkinpippuripurkkaa! Nam nam! Mieheni syö sujuvasti jo kaikkea salmiakkia (turkinpippuri volcano on kuulemma suosikki, mutta muutkin aina katoaa pussista...), joten molemmat odotetaan innolla. Paketissa pitäisi myös olla jääpalapusseja (miehen kommentti: Siis mitä? Mitä ne on?) ja leivinpaperia. 

Viikon päästä toivottavasti on joulutortut ja piparit ja laatikot tehty. Ainut mitä tänä vuonna jää puuttumaan on kinkku. Ensi vuonna sitten! 

Yritän huomenna valottaa vähän tätä maahanmuuttoasiaa, että miten prosessi on meillä edennyt ja mitä on vielä edessä. 

Blogin nimestä vielä...

Eli siis unohdin ihan mainita miksi nyt otsikossa lukee "Ocean State of Mind" eikä se vanha tuttu Bay State of Mind. Noh, Bay State on Massachusettsin osavaltion lempinimi, mutta eihän sen nyt sovi, kun asun Rhode Islandissa tällä hetkellä. Ja tämän paikan lempinimi on siis The Ocean State. 

Tällattis. Kuva Googlesta, mistäs muualtakaan. Koko ei ole 1:1 btw... ;)

Näin on ratkaistu tämäkin mysteeri. Toivon mukaan vielä tänään ehdin kirjoitella vähän lisää tästä paikasta, jossa asun, ja ehkä vähän alkaa selvitellä miten päädyin tänne ja miten tästä jatketaan. Mutta nyt täytyy lähteä työpaikan (vapaaehtoistyöpaikan, huom!) fundraiseriin! BBL!

Uusi alku, sort of.

Tarkoitus oli bloggailla koko syksy myös, au pair-ajan päättymisen jälkeen jne. Noh, se nyt niinkuin vähän jäi... Nyt on sen verran aikaa kulunut että voin taas jatkaa kirjoittelemista, jos ei muuta niin ainakin suomen kielen harjoittelemisen vuoksi. Olin siis au pairina Massachusettsissa 21 kuukautta. Se oli hurjan pitkä aika joka meni loppupeleissä todella nopeasti. 

Mutta nyt ihan ensimmäiseksi on syytä selvittää perusasiat... Ekaksi: Missä olen? No, olen tällä hetkellä kotona. Se, missä koti on, onkin pidempi tarina. Kotikaupunkini on tällä hetkellä Providence, Rhode Island. Tässä keskustan tuntumassa asustetaan aviomiehen kanssa. Ai mikä aviomies? No, kävi pikkuinen vahinko, ja tapasin, 7kk täällä oltuani, mukavan paikallisen miehen, ja siinä kävi sitten niin että päätettiin mennä naimisiin syyskuun alussa 2012 (kun au pairin duunit oli ohi) ja asettautua tänne asumaan.  

Vähän niinkun näin... Huomatkaa lippu taustalla... 

Mitenniin amerikkalaista? =D

Nyt siis täällä olisi tarkoitus elellä ja olla. Green card-prosessi alkoi lokakuun lopulla vihdoin (on muuten aika kallista hupia, pistän siitä vielä erikseen juttua), ja tammikuun alussa olisi tarkoitus käydä haastattelussa miekkosen kanssa, viranomaiset (Department of Homeland Security, WOOT?!) haluavat tarkistaa että tämä ei ole feikkiavioliitto. Tosin jo sormenjäljet minulta ottanut mies osasi kertoa että skandinaavit eivät muuta USA:an hyvän elämän ja sosiaaliturvan perässä... Oltiin samaa mieltä siis... 

Eli tänne meinasin alkaa kirjoittelemaan kaikkea ulkosuomalaisen elämästä, USA:ssa elämisestä ja mitä nyt muuta sattuukaan tulemaan mieleen. 

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. =)

Mitä tapahtuu? Mikä Ocean State? Häh?

No, VIHDOIN olisi aika alkaa kirjoittelemaan taas... Ulkoasu pitää tuunata, ja jotain sanomistakin ehkä keksiä. Siispä STAY TUNED! 

12 päivää.

12 päivää jäljellä. Uskomatonta mutta totta. 21.8. lähden täältä host-perheen luota ja jätän taakseni tämän arjen. Arjen, joka on ollut elämän suurin osa melkein 2 vuotta. Tulee todella epätodellinen olo. 

Miten sitä osaakaan olla, kun ei ole tätä sirkusta ympärillä päivittäin. Toki tähän aikaan on mahtunut jonkin verran draamaa ja konflikteja ja sitä sun tätä, mutta niitä hyviä hetkiä on ollut niin paljon! Kuten esimerkiksi host-isän "The Hangover"-fanitus, jota lapsetkin nauroivat, kun mentiin autoon tai ravintolaan, niin host-isä käski lasten liikkua, ja sanoi "Not you, fat jesus, slide it on back!". Tai ajoreissu pojan (kohta 8v) jääkiekkoharjoituksiin, ja host-tytön jatkuva selittäminen One Directionista ja kuinka hän haluaa naimisiin bändin jäsenen kanssa ja sitten hän olisi rikas ja kuuluisa ja iloinen, ja sen keskustelun päättänyt host-pojan (edelleen siis kohta 8v!!) puolihalveksuva kommentti "You're such a golddigger!". 

Ja nämä ovat vain viimeisen parin kuukauden kohokohtia, kun niitä on niin paljon... Olen ehtinyt tavata ihanan miehen, käydä Nykissä ja Las Vegasissa ja Montréalissa ja ajellut ympäriinsä täällä ja oppinut ja nähnyt niin paljon uutta. Ja olen kasvanut ihmisenä niin paljon. Omasta mielestäni ainakin. 

12 päivää erottaa minut uudesta alusta, uudesta arjesta ja uusista haasteista ja mahdollisuuksista. Vieläkään siis ei täällä blogosfäärissä suurin osa tiedä mitä aion seuraavaksi puuhailla. Aloitan uuden blogin heti au pair-aikani jälkeen, linkitän uuden osoitteen tänne, ja kutsun toki kaikki nykyiset lukijat seuraamaan höpötyksiäni! 

<3  ;)

Time is running out....

Joo. Elikkäs elikkäs. Kesä on ollut KIIREINEN! On siis tainnut mennä puolisentoista kuukautta viime postauksesta. Tai jotain. Kauan kuitenkin. Viimeksi taisin kertoa host-isän siskon häistä, jotka oli kesäkuun alussa... Eli pistetäänpäs klassisesti ranskalaisin viivoin (tai siis Bloggerin pilkuin...) vähän että mitäs tässä on puuhailtu.

• Kesäkuun puolivälissä saapuivat Suomesta käymään äiti ja yksi pikkuveljistä. Samana viikonloppuna kun he tulivat, olin myös hankkimassa viimeiset creditit yhdeltä au paireille tarkoitetulta kurssilta Quincyssä. Eli oli rankat 1.5 viikkoa sightseeingiä ja shoppailua ja yleistä palloilua (no ehkä ei nyt kuitenkaan ihan törkeän paljon shoppailua), ja tietysti oli ilo saada äidin tekemää ruokaa. Tuttuja makuja, niitä täällä kaipaa. Tuli tsekattua mm. Providence, Boston, Newport ja tietysti Walpole! =D
• Siinä suurinpiirtein samaan aikaan vieraiden saapuessa alkoi myös lapsilla kesäloma. Eli duunia on nyt ollut sitten loman jälkeen arkipäivisin aamusta iltapäivään/iltaan. Kesähän on tunnetusti vanhempien lasten au pairien rankempaa aikaa, kun suurimman osan vuotta saa lillua kotona päivisin kun lapset on koulussa, mutta kesällä niitä täytyy viihdyttää esim klo 9-19. Siinä välillä loppuu kärsivällisyys. Ollaan uitu ja hengailtu ja ties mitä. Poika pelaa jääkiekkoa varmaankin 48 kertaa viikossa, joten ollaan onneksi välillä päästy kuumuutta pakoon jäähallille.
• On myös tultu hengailtua meillä ja C:n luona (tähän väliin huomautus, että yleensä au paireilla ei ole mitään asiaa tuoda poikaystäviään host-perheen taloon, minun host-isäni on hyvin harvinainen tapaus tämän suhteen....), katseltu leffoja kuten Deliverance, Matrix Reloaded ja ties mitä. Viikonloput on menny todella rauhassa, koska viikot on molemmilla raskaita. 
• Niin, on myös tullut käytyä kahdesti Cape Codissa! Ensin äidin ja veljen kanssa kesäkuun puolivälissä, ja sitten taas heinäkuun puolivälissä host-perheen kanssa. Cape on tosi kaunis kesäisin, ja siellä on paljon nähtävää ja tehtävää ja biitsit ovat mahtavat. Host-perheen kanssa olin hotellissa 2 yötä pikkukylässä nimeltä North Truro, joka on vain pari  mailia Provincetownista, joka on Cape Codin pohjoisin kaupunki. 
• Tapasin yhden lemppari-Bruins-pelaajista, Andrew Ferencen, kaupungilla sattumalta. Bongasin hänet yhdestä puistosta, ja törkeänä fanina keskeytin hänen jäätelönsyöntinsä ja pyysin päästä yhteiskuvaan. Jeejee! 
• Ollaan myös saatu nauttia "ihanista kesäkeleistä". Juu, Suomessa ei ole ollut mikään mahtava kesä, mutta kun ulkona on sellaiset lähemmäs +40 ja sisällä talossa sellaiset +32, niin sitten ei enää naurata. Ja ilman ilmastointia on eletty, tietysti... Ollaan myös saatu nauttia muutamista ukkosista, joka on aina tosi jees. Nyt alkaa yöt viilentyä, joten saa sentään nukuttua!
• 4th of July vietettiin miekkosen kanssa Providencessa, ilotulitukset oli oikeen hienot! Tuli käveltyä ihan järkyttävä määrä kämpiltä India Point Parkiin ja takaisin, mutta oli kyllä sen arvoista!
• Käytiin myös katsomassa yhdessä kiinalaisessa ravintolassa (joista saa ylivoimaisesti parhaat drinkit aina!) UFC 148. Vapaaottelu rocks! 

Noniin. Eiköhän tässä sitten ollut ne suurimmat. Nyt on edessä 3 päivän viikonloppu (can I get a "hell yeah"?!) ja sitten maanantaina on COLDPLAYN KEIKKA!!!! Ja meikäläinen menee tietysti sinne hillumaan!! Whoop whoop! 

Nyt alkaa au pair-aikakin olemaan aika kortilla. On enää jotain 27 päivää tms jäljellä. Sitten sen jälkeen onkin jännät paikat monella tavalla. Meinaan alottaa uuden blogin tämän jälkeen, jossa kerron sitten elämästäni ja touhuistani. Luvassa saattaapi olla muun muassa road trip Floridaan ja sitten yksi suuri elämänmuutos (kai sitä siksikin voi kutsua....?). No, kuukauden päästä tiedätte enemmän... ;)


Kuvien sijasta laitan tällä kertaa Coldplayn lyriikoita tähän loppuun...

And the wheels just keep on turning

The drummer begins to drum

I don't know which way I'm going

I don't know which way I've come

Hold my head... inside your hands

I need someone... who understands

I need someone... someone who hears

For you I've waited all these years

Vähiin käy ennenkuin loppuu...

Heips taas.... Kiirettä on pitänyt! Viime postauksesta on taas jotain 3 viikkoa. Vähän hävettää melkein, kun olen ollut niin huono bloggari, ja kävijämäärä kasvaa tasaisesti... No, nyt yritän korjata vähän "vaurioita" tällaisella suht pitkällä random-postauksella viime aikojen tapahtumista. 


- Memorial Day Weekend oli tosi kiva! Meillä oli miekkosen kanssa paljon yhteistä aikaa, ja host-perhe oli host-isän naisystävän talolla Plymouthissa, niin me saatiin vallata tämä meidän talo koko holiday weekendin ajaksi. Lähinnä vaan chillailtiin, nautittiin keleistä ja yhteisistä vapaista. 


- Työt nyt menee miten menee, host-tyttö pre-teini-ikineen ja kaiken maailman draamoineen osaa olla aika raskas välillä, mutta nyt olen keksinyt tavan saada hänet laittautumaan koulua yms varten. Sääli kun en hokannut aiemmin! Selvää siis on että hän tietää, että ennen koulua ja nukkumaan menoa harjataan hampaat jne, mutta hän ei vaan halua tehdä sitä, koska on laiska ja itsepäinen...
....siispä, minäpä olen lopettanut käskemisen! Vuoden Au Pair, eiks je? Mutta, tässä on ihan logiikka takana. Sen sijaan että 57:ttä kertaa sanon että "Harjaa nyt ne hiukset!!", sanon sen sijaan "Jos mielestäsi olet nyt valmis lähtemään kouluun niin lähdetään, vaikka minä en itse tuollaisella kampauksella astuisi ovesta ulos." Sitten sieltä tulee valitusta että "Tämä on ihan hyvä ja kylläpäs harjasin hiukset" niin vastaan että "Ihan sama, ei ole minun pää eikä häpeä.", ja kappas, tyttö juoksee kylpyhuoneeseen harjaamaan hiukset. Ilkeää ehkä, mutta mikään muu ei toimi, ja tämä toimii, niin samapa tuo. Ja host-isä on samaa mieltä, että on hyvä strategia. Sama kun sen sijaan että sanon miljoonatta kertaa että harjaa ne hampaat ettei henki haise, niin sanon että "No, kyllä sun luokkakaverit sitte huomauttaa kun sun suu haisee kaatopaikalta, ja varmaan mieluummin kuulet sen niiltä sitten". Elämä on ollut paljon rauhallisempaa täällä meillä tämän ahaa-elämyksen jälkeen! Toivottavasti tämä strategia toimii seuraavat n. 75 päivää...


- Kesäkuun ekana viikonloppuna C vei minut Rhode Islandiin, Oakland Beachille, Warwickin kaupunkiin. Siellä tsekattiin takeout-seafood-rafla nimeltä "Iggy's Doughboys and Chowder House". Nam nam! Jonotettiin ja odoteltiin ruokaa luukulla jotain 45min ehkä, mutta oli kyllä sen arvoista! Sitten rannalle, penkille istumaan ja nautiskelemaan maukkaasta ruuasta avec merinäköala. Sieltä näkyi Newportin ja Jamestownin sillat, purjeveneitä ja kaikenlaista. C totesi että ollaan muuten oltu täällä aiemminkin. "No eikä olla, en mä ainakaan muista!" "No ollaanpas. Katsopa tuonne *osoittaa n. parinsadan metrin päähän*, tuolla on se ranta jolla istuskeltiin meidän ekoilla treffeillä!" Se oli tosi ihana yllätys, että hän toi minut ravintolaan joka on samalla alueella jolla melkein tasan vuosi sitten oltiin hengailtu sinä iltana kun ekaa kertaa tavattiin. =)


- Viime viikonloppuna käytiin C:n kanssa edustamassa host-isän siskon häissä. Oli oikein mukavat kekkerit, ja seremonia oli rannalla, ihanaa! Host-isän isä vei minut tanssimaan, ja host-tyttö veti C:n tanssilattialle myös! Vähän oli herralla paniikinomainen katse, mutta host-tyttö oli iloinen! =D Ja host-poika tanssi 4h putkeen! Se kävi aina toivomassa kaikkia kappaleita, kuten "Sexy And I Know It" ja "Crazy Train" jne, ja näytti kaikki hienoimmat tanssimuuvit. Sinä iltana tein myös viimeisen lauantai-illan töitä! Otettiin C:n kanssa lapset hotellihuoneeseen vastaanoton päätteeksi, niin että aikuiset voivat nautiskella pari drinkkiä rauhassa. Ei jouduttu olemaan kuin 2,5h, ja sitten saatiinkin suunnata nokka kotia kohti. Nyt ei enää loppu au pair-aikana tarvitse työskennellä lauantaina, jos ei tietysti satu jotain erityistilannetta tulemaan... Jee! 


- Tämä viikko onkin jo tyyliin puolessavälissä. Perjantaina alkaa toinen au pair-kurssi, josta lähden aikaisemmin, sillä täytyy käydä noutamassa äiti ja veli lentokentältä illalla! Ihan friikkiä nähdä perheenjäseniä livenä 1,5 vuoden tauon jälkeen! Sen viikonlopun kursseilen, ja C lupasi toimia oppaana heille Bostonissa koska itse en kerkiä. Sitten koko ensi viikko vietetään paikkoja katsellen, luvassa on mm. road trip Cape Codiin! 


Huh. Siinäpä taas jotain. Ja kablaam, heitän vielä loppuun kuvia! ENJOY!

Seremonia järjestettiin paikassa nimeltä 

"The Hills At Indian Bluffs Beach, Manomet MA"

Tuon kesämökin voisin ottaa...

Hotellin parvekkeelta oli kaunis näköala Cape Cod Bay:hin 

ja auringonlasku-kuvastakin tuli ihan nätti. 

Kesän alku häämöttää...

Tämä kevät on kyllä ollut yhtä vuoristorataa. On ollut muuttoa, oikeusjuttua, erään tutun ihmisen vanhemman sairastuminen, miekkosen auto-ongelmat, host-tytön teineilyn alkaminen, ja sitten vielä nämä normihommat päälle, draamaa ja sitäsuntätä siellä Suomessa jne... Tässä parin viime kuukauden tärkeimmät jutut, ja muutama noista on tapahtunut ihan tässä viikon-parin sisään. 

Joku huvimaja-hökötys Bostonissa, matkalla New England Aquariumiin

Hyvääkin on tapahtunut, paljon. Päivät au pairina vähenevät kovaa tahtia, 98 taitaa olla numero kalenterissa tänään. Loppu on lähellä, ja sekaisin tuntein alan pikkuhiljaa valmistautua viimeisiin kuukausiin. Elokuun lopussa homma on sitten ohi, ja kesähän tunnetusti menee nopeasti... Vielä on koulutehtäviä ja kurssi, ja kesäkuun puolessavälissä saan äitini ja toisen veljistäni tänne vieraaksi. Siinä samalla alkaakin myös lasten kesäloma, ja päivät täyttyvät altaalla hengailulla ja grillikekkereillä, toivon mukaan. 

Ihanan värinen puu, löytyy tuosta makuuhuoneen ikkunan ulkopuolelta.

Odotukset kesälle eivät ole kovin korkeat, ihan raha-asioiden takia. Mutta kotiseutumatkailua odottelen, kunhan tuo yksi saa autonsa korjattua. Varsinkin koska tämä kotiseutu on täynnä upeita paikkoja. Tarkoituksena olisi ainakin ajella Hampton Beachille (ja mahdollisimman monelle muulle beachille...), ehkä Maineen ja lupasi C viedä minut jossain vaiheessa Hamptonsiinkin (se rikkaiden "kesämökkialue" Long Islandin päässä). Äidin ja veljen kanssa käydään tsekkaamassa Cape Cod ainakin. 

Kuvaa viime viikonlopulta, rantakausi on avattu! (Ja selkä ja naama ovat myös sen näköiset....)

Eli elämä jatkunee kovalla vauhdilla ja tahdilla, ja päivät vain vähenevät. Kovasti jännittää jo tuo elokuun loppu. No, sitä ehtii murehtia sitten, nyt nautitaan lämpimistä ilmoista. Ensi viikonloppuna olen vapaalla pe-ma, sillä on Memorial Day Weekend, ja se tarkoittaa myös kesän virallista alkua! Here we go! 

Holy guacamole, Batman!

Sain tänään sähköpostia....

Että pitäisi lentojakin ruveta miettimään... Ei kai nyt vielä! Ja sitäpaitsi saa nyt nähdä teenkö ns. "omia järjestelyitä" noiden CCAP:n lentojen sijaan... Siltä pahasti näyttää. Muutama tärkeä puhelu on tänään jo soitettu. Seuraava askel selviää lukijoille 28. elokuuta jälkeen. Silloin en enää ole au pair, ja voin kertoa mitä on luvassa seuraavaksi. Joten stay tuned, this is gonna be good! ;)

Sain myös pyynnön kirjoitella jotain au pair-ajastani CCAP:lle. Siitä tulee varmasti hauskaa! Kerrottavaahan on ollut, sen tietävät kaikki kaverit, tutut, perhe ja kaikki tämän blogin lukijat. 

Viikonloppu oli kiireinen mutta mukava. Lauantaina kävin lasten kanssa katsomassa The Avengers. Oli muuten huippuleffa! Sieltä Qdobaan syömään ja sitten hakemaan C meille kakkos-auppariksi, niinkuin yleensä. Sunnuntai oli aivan mahtava! Lähdettiin Braintreen South Shore Plaza-ostoskeskukseen hillumaan ja aikaa tappamaan, ja siitä päätettiin lähteä ajelulle. Eksyttiin sitten New Hampshireen saakka! (Ei se nyt tosiaan mikään pitkä matka ole, mutta silti...). Ajeltiin landella ja käytiin Hampton Beachilla haistelemassa raitista meri-ilmaa. Ihana päivä! <3

Uusi viikko alkoi taas eilen, 15 samanlaista jäljellä. Hurjaa!!! Aika kuluu NIIN nopeasti! Perheen uusi au pair on jo valittu, skypettelin hänen kanssaan eilen, ja hän vaikuttaa todella mukavalta. =)

Tässäpä tätä taas oli, palaan asiaan myöhemmin tällä viikolla, josko vaikka saataisiin niitä kuviakin tänne joskus! 

(PS: Gossip Girlin katsojat haloo: EI OLE TODELLISTA!! Ensi viikolla on season finale, ja siis huhhuh...)

The flipside of the coin...

Ajattelin näin pitkän tauon jälkeen palata blogiin vähän masentavammalla postauksella. Tähän mennessä tätä ja muita aiheeseen liittyviä blogeja lukeneet tietävät miten hauskaa au pair-aika on, ja minkälaisia mahdollisuuksia on matkustaa, sosialisoida, bilettää ja niin edespäin. Ajattelin kirjata vähän pieniä ja isoja tapauksia ja esimerkkejä jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti täällä oloon. Nämä on syytä ottaa huomioon ennen lähtöä, että miten selviäisi jos näin käy. 

- Huono match. Mitäs jos perhe on kamala/hirveä/orjuuttaja? Tai mitäs jos au pair kuvitteli pääsevänsä helpolla mutta joutuukin kovaan duuniin ja se ei ollutkaan sitä autolla ajoa ja pölynpyyhkimistä mitä kuviteltiin? Mitäs teet? Yritätkö hammasta purren pärjätä, vai riskeeraatko rematchin paremman perheen toivossa (ja mahdollisen kotiinpaluun)? Itselläni kävi hyvä tuuri matchin kanssa, mutta hammasta tulee purtua paljon täälläkin.

- Aikataulut. KAIKILLA kavereilla on viikonloput vapaat. Paitsi sinulla. Tai KAIKILLA parhailla kamuilla on viikolla päivät vapaat. Paitsi sinulla. Miten toimit? Tiedän kokemuksesta että viime vuonna tähän aikaan, kun halusin lähteä kavereiden kanssa radalle lauantai-iltaisin mutta olinkin töissä (ainut meistä joka oli töissä lauantaisin), se oli välillä tosi hajottavaa. Nyt jotkut voi kuvitella että "Joojoo tollanen nyt on aika turhaa", mutta uskokaa, kun kaverit tuntee DJ:tä ja promoottoreja ja ties mitä, ja joka viikonloppu pääsisi hienoihin bileisiin, mutta "Sori, host-isä haluaa mennä leffaan, olen töissä...". Parin kuukauden jälkeen se saattaa käydä hermoille. 

- Kriisi täällä. Kaveriongelmat (niitä voi tulla...uskokaa pois...), host-perheen ongelmat (mm. muutamankin host-perheen vanhemmat ovat eronneet au pairin ollessa siellä, erään au pairin host-isä kuoli kesken kaiken...), veroasiat, viisumiasiat, passiasiat, pankkiasiat, luonto, sää, jne. Kriisi sanan jokaisessa merkityksessä. Mitäs sitten? Riittääkö rahkeet? Meikäläinen on jo selvinnyt myrskyistä (trooppiset JA lumi-) ja  maanjäristyksestä, ja niitä ei edes kuuluisi täällä meilläpäin olla. =)

- Kriisi Suomessa. Astetta kamalampaa. Avoin ihminen kun olen, niin voin kertoa että itsellä on ollut/on kaksi kriisiä ainakin. Ensinnäkin, vähän päälle vuosi sitten tuli ero pitkästä suhteesta. Minä olin täällä, hän siellä. Asiat piti setviä ja selvittää, tavarat jakaa jne, kaikki puhelimitse/facebookitse. Naamatusten ei olla vieläkään juteltu. Monen monta kaveria on kadonnut päätökseni takia (minä tein alotteen meidän eroon), ja tämän pitkän ajan jälkeen vieläkin vaikuttaa siltä, että monet tuomitsevat sekä päätökseni erota että sen, että aloitin uuden suhteen suht nopeasti vanhan jälkeen. Tai ehkä vaan olen kadonnut kaikkien sähköpostilistoilta ja facebook-uutisista jonkun viruksen takia. Hmm... Yritän olla asiasta suht neutraali, mutta onhan se epäreilua. Ja kyseessä on jengiä jonka olen tuntenut lähemmäs 10 vuotta... Ja ero on AINA vaikeaa molemmille osapuolille, puhumattakaan siitä että ollaan valtameren eri puolilla. Toisekseen, isoisäni on sairaana, ja pelkään tietysti kovasti hänen puolestaan. Vaikeinta on, kun jotain tapahtuu ja sinne Suomeen ei vaan voi päästä hoitamaan niitä asioita tai näkemään niitä ihmisiä. 

- Sairastuminen. Harmittavaista aina, mutta ulkomailla sairastelu kyrsii vielä enemmän. Kehtaako sitä olla niin kipeä töissä kuin miltä tuntuu, onko varaa mennä lääkärille, mitäs jos tapahtuu jotain vakavampaa.... Itsellä oli oikeen nanna kurkkutulehdus ja piti käydä ensiavussa hakemassa steroideja jotta turvotus laski tarpeeksi (kun ei meinannut henki kulkea). Voin kertoa että oli aika v-mäinen olo.

- Työmäärä ja stressi. No, samanlaista se on joka paikassa. Paitsi niissä tilanteissa kun tulee tehtyä ainakin kolmen au pairin ja kahden kodinhoitajan työt samaan aikaan, ja palkka on silti se sama tuttu 195,45.... Ei ylityökorvauksia, tuplapalkkaa, eikä välttämättä edes ekstravapaata. Hymy naamassa tehdään duunia kun host-vanhemmat unohtavat ilmoittaa että tulevatkin 4h myöhässä töistä kotiin tai eväävät iltavapaasi ihan ilmoitusluonteisesti koska heillä on menoa. Näitäkin löytyy. 

Siinäpä näitä. Lisää on varmasti, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Alle 4 kuukautta jäljellä tätä rallia. Uskomatonta! Keltainen toukokuu näyttää meilläpäin olevan harmaa. Asteita pirtsakat 15 tai vähän alle. Sataa paljon tai vähän vähemmän. Vrt. Atrian mainos "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen". 

Yritän tyhjentää kameran tässä joku päivä, kävin paikallisilla kukkuloilla kävelyllä ja tuli otettua vähän maisemakuvia. Liitän niitä tännekin. Niin,ja me asutaan uudessa talossa nyt. King size-sänky ja 40 tuuman telkkari jalkopäässä, kyllä näillä tarkenee! =)

Soundtrack of my life...

Ajattelin näin keskiviikkoillan kunniaksi (pikkulauantai!) listailla vähän fiilisbiisejä...  Tänään tuli täyteen 16kk aupparointia, vielä 5 jäljellä ennenkuin on aika siirtyä muihin puuhiin. Teknisistä syistä en voi kertoa julkisesti suunnitelmistani vielä, mutta kunhan au pair-aika loppuu, niin sitten voin paljastaa mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. =)

Eli tässä rentoutuessa, Frasieria katsellessa ja Mike's Hard Lemonadea (vain yksi, huom!) nautiskellessa on hyvä listailla vähän fiilisbiisejä. Taisin postailla jo kauan sitten joitain biisejä, joten saattaa olla että jotkut nyt sitten mainitaan kahdesti, mutta voi voi... Tästä sitten Youtubeen niin voitte kuulla minkälainen soundtrack elämään kuuluu, ainakin tällä hetkellä. 

Luke Bryan - Country Girl (Shake It For Me) Tätä on hoilattu julkaisusta saakka varmasti ainakin viikoittain, jollei jopa päivittäin! Ajelin juuri äsken kotiin C:n työpaikalta ja autossa yksin istuessa on hyvä lauleskella. En ole mikään country-fani, mutta tästä biisistä tykkään kovasti!

NKOTBSB - Don't Turn Out The Lights Host-perheen suuri suosikki, ja host-isän autossa ajellessa se yleensä pärähtää soimaan. Ja koko jengi (minä mukaanlukien tietysti!) vetää fiiliksissä koko biisin läpi... Kaunista! 

Duck Sauce - Barbra Streisand Tästä on tullut melkein klassikko host-lapsien kanssa. Minä ja host-tyttö svengataan aina mukana, ja host-poika huutaa "EIIII TÄTÄ!!! TÄMÄ JÄÄ PÄÄHÄN SOIMAAN!!!" =D

Ozzy Osbourne - Crazy Train Host-poika pyytää aina tätä kun ajetaan jäkisharjoituksiin. Sopii myös hetkiin, jolloin ajelen pitkin kyliä auto täynnä lapsia... 

Dropkick Murphys - I'm Shipping Up To Boston Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran jouluaattona 2010. Olin juuri tullut tänne 3 viikkoa aiemmin, ja olimme ajelemassa Somervillea kohti (Bostonin vieressä), host-isän vanhempien luo. Oli aurinkoinen päivä, joulutunnelmaa ei oikein ollut, mutta tosi hyvissä fiiliksissä olin. Se hetki jäi mieleen, kun ajeltiin Bostoniin päin ja fiilisteltiin tämän biisin tahtiin koko perhe. 

Ice Cube - It Was A Good Day Tästä tulee mieleen viime kesä, ja biitsipäivät ja avoautolla kruisailu. Ehdoton fiilisbiisi, lyriikoista huolimatta. 

Avicii - Levels Tarviiko edes selittää? 

Big Sean (feat. Chris Brown) - My Last Jotenkin vaan iskee. Saattaa olla että elokuussa tämä soi vielä enemmän... Tai ehkä ei sittenkään. Ei sitä tiedä. 

Beastie Boys - No Sleep Til Brooklyn Biisi, josta tykkään minä, host-lapset, host-isä sekä C. Guitar Heroa pelatessa pakollinen. 

Jason Derulo - Ridin Solo Host-pojan toinen lemppari. Hauskaa myös yllättää host-isä hoilaamasta tätä huoneessaan... =D (Tosin välillä se voi laulaa Eye Of The Tigeria tai niinkuin tässä viime viikolla, koko päivän se hoilasi Chamillionairen Ridin' Dirtya... Että joo...)

Wiz Khalifa - Roll Up (ja No Sleep) Räpin puolelle menee, mutta hyviä biisejä. 

LMFAO - Sexy And I Know It Lapset rakastavat tätä! He päättivät jo, että tätä täytyy soittaa joka perjantai kun haen heidät koulusta, ja viikonloppu alkaa. Selvä se... 

Eiköhän tässä ollut jo muutama... Näin että tässä viime päivinä on blogissa ollut kauhea yleisöryntäys. Pistäkää toki kommentteja tai kysymyksiä jos niitä on! 

Tähän loppuun voin tarjota kuvan Prudential Centeristä, kuvan otin Quincyssä, JFK-museon pihalta ihkudaa-kamerallani. =)

Paluu blogimaailmaan...

Noniin, nyt on vähän aikaa ja energiaa kertoa kuulumisia... Viimeiset 2 viikkoa ovat taas menneet hurjaa vauhtia! En melkein edes muista mitä kuun ekalla viikolla tapahtui... Varmaan aika perus, töitä jne. Nyt tosiaan on ollut vähän sekavat 1,5 viikkoa, kun C:llä on ollut ongelmia (en mene täällä yksityiskohtiin) jotka ovat aiheuttaneet kamalaa stressiä ja draamaa, ja toki ne asiat ovat vaikuttaneet minuunkin. 

Viime viikonloppuna olin Quincyssä au pair-kurssilla. Oli tosi rankka viikonloppu, perjantaina 14.30-31, lauantaina 8-19 ja sunnuntaina 9-17. Siihen vielä päälle muu stressi jne, ja kaaos oli kasassa. Kunnon yöunet nukuin viimeksi joskus 10.3. tms. No, Red Bullia naamaan ja hammasta purren... Kurssi oli ihan jees, vaikka jouduttiinkin maalaamaan kirkkoa ja sen sellaista. Vierailu kodittomien yömajalla oli aika surullista. Tuli tosi paha mieli, sillä paikan edustajan mukaan suurin osa kodittomista ovat tilanteessaan ei huumeiden tai alkoholin, vaan taloudellisten ongelmien takia. Vierailtiin myös JFK Presidential Library & Museum:issa. Sinne täytyy palata takaisin paremmalla ajalla ja ilman stressiä ja väsymystä. On todella kauniilla paikallakin. Kurssin muita aiheita olivat mm. kulttuurierot, stereotypiat, konfliktien hallinta ja sen sellaista. Saatiin myös käydä tsekkaamassa Southie Bostonin St Patrick's Day Parade, se oli kiva kokemus! 

Nyt meillä on muutto meneillään, yritän pakkailla kamoja. Host-tyttö teineilee ja ei suostunut pakkaamaan tavaroitaan eikä heittämään roskia roskiin jne, joten sovittiin host-isän kanssa että minä käyn siellä heittämässä raa'alla kädellä kamaa veks. Tänään sitten vietin 1,5h heittämässä sen seitsemän sortin sälää roskasäkkiin. Host-tytöllä on vähän hoarder-piirteitä, joten... Ja hän tietysti oli shokissa kun "kaikki tärkeät tavarat" olivat kadonneet. No, ei aina ole niin helppoa olla 11 ja kun vielä on niin ilkeä au pairkin, joka heittää 2 vuotta vanhoja karkkipapereita yöpöydän laatikosta roskiin... =D

Meillä on kelit olleet tällä viikolla aivan mahtavat, yli +20, melkein lähempänä +30 sunnuntaista lähtien. Aivan upeaa! Aurinko paistaa ja luonto herää. Ja minä olen naamasta punainen kuin paloauto. Maaliskuun puolivälissä. Aika priceless! Hyvien kelien pitäisi jatkua koko viikko nyt. Ensi viikolla on viileämpää, n. 10-15 astetta. Blääh. Ihan tyhmää. Pistän nyt tähän loppuun niitä kuvia sitten... Eli luvassa varsinainen kuvapommi! Teitä on varoitettu!

Nämä olivat pompanneet esille etupihalla ihan huomaamatta...

Paraatikuvia: Poliisista päivää...

Massachusetts State Police esittäytyi heppojen kera.

Old school-sotilaita

Ja tottakai Darth Vader oli myös St Patricks Day-paraatissa...

Ja siellä pyhä Patrick itse!

Eri sortin kulkuneuvoja meni myös ohi

Ja sitten Ghostbusters...?

John F. Kennedy Presidential Library & Museum, Quincy, MA

True that!

Upeat näkymät Bostoniin JFK-museolta

Hups!

Oho, kato, blogi! On taas elämä mennyt vähän sellaista vauhtia että blogi on unohtunut... Yritän korjata asian tänään illalla tai huomenna. Luvassa myös.....KUVIA! Nyt vaan vaihdan kesäkuntoon blogin ulkoasun... Tänään on ollut +26 astetta. Jepjep. =D

Accio Summer! (Tulejo Kesä!)

Sääjumalat tai joku muu asioista päättävä pääjehu pisti sitten loskakeliksi tänään. Koko talvena on satanut ehkä joku max. 20cm lunta yhteensä. Siis ei ole todellakaan ollut mitään snow day-sekasotkua niinkuin viime talvena. Melkeinpä koko talvi on ollut kuiva ja aurinkoinen eikä edes mikään erityisen kylmä. Ehkä pari kertaa yöllä ollaan päästy jonnekin -20 mutta siinäpä se. Tammikuun keskilämpötila taisi itseasiassa Walpole Hometown Weeklyn mukaan olla plussan puolella, jos oikein muistan... 

Mutta ilmeisesti kevät ei voi alkaa ilman sitä pakollista loskassa vaeltamista, joten eilen iltapäivällä ja illalla pukkasi sellaiset vajaa 10cm lunta, ja sitten plussakeliä tänään. Tekisi melkein mieli mennä tonne takapihalle ja nakata rommia ja mintunlehtiä... eiku siis mansikkasiirappia.... sekaan ja saada edes joku hyöty tosta kamalasta mössöstä. Nyt ei oo kivaa! Kaiken maailman Winter Weather Advisoryt vilkkuu säätiedoituksen kohdalla netissä ja porukat kolaroi oikein olan takaa. Ainut lohtu on, että ensi viikon puoliväli ja sen jälkeinen aika näyttää paremmalta. Joka päivä pitäisi olla jossain +9 ja +16 välillä. Ja auringonkin pitäisi tulla esille. Here's for hoping! 

Eilen, sitä lumentuloa katsellessa ja kiroillessa, iskivät viime kesän muistot mieleen oikein kunnolla. Olen löytänyt sen verran hullua ja hauskaa seuraa, että kesä oli aika eeppinen! Jos ensi kesä on edes lähellekään yhtä mahtava kuin viime kesä, odotettavissa voi olla esimerkiksi seuraavaa:

• Random ajeluja parissa eri osavaltiossa ihanalla avoautolla (toim. huom. se on ihana koska se on legendaarinen, ei koska se olisi mitenkään hieno tai hyvässä kunnossa)

• Paljon univelkaa! Viime kesänä asumismenot olivat vähän erilaiset kun C asusti väliaikaisesti sukulaistensa luona ja minä täällä host-perheen luona, ja suhdekin oli niin uusi ettei voitu ihan vapaasti tunkea joka paikkaan. Loppukesästä oltiin jo aika kekseliäitä. Nukuttu on mm. auton takapenkillä (onneksi on iso auto!) ja rannalla ja motelleissa jos ei muuta keksitty, ja useimmiten ei vaan nukuttu ollenkaan... Mutta epäilen että aika kiireinen kesä on tulossa silti. Molemmat ovat ulkoilmaihmisiä, joten tarkoituksena on maksimoida keleistä nauttiminen.

• Telttailua!!! Viime kesän ehdoton hitti, muun muassa edellisen kohdan takia. Ja muutenkin. Wompatuck State Park oli meidän hengailumesta monet viikonloput, ja paljon muistoja on sieltäkin. Toiset tietysti selvempiä ja tarkempia kuin toiset... Vieläkään en ole unohtanut sitä, kun C oli syvässä unessa ja pesukarhu alkoi raapimaan teltan ovea (kun taisi olla joku ruuan haju teltassa). Ja minä tietysti kauhuissani tuijotin sitä silmästä silmään puolen metrin päästä. Ja se perhana ei meinannut edes lähteä pois vaikka kuinka metelöin!! Toinen pesukarhu-insidentti oli vähän hauskempi, C halusi tehdä s'mores (suklaata ja vaahtokarkkia keksien välissä) ja jätti sitten hetkeksi tarvikkeet retkipöydälle. Pesukarhu tuli pimeyden turvin ja vei koko vaahtokarkkipussin nenän edestä. Ja eikä siinä vielä kaikki, se piru oli yöllä tuonut takaisin sen tyhjän pussin! Törkeää!

• Retket rannalle. Välillä mentiin vain pariksi tunniksi, ja toisinaan oltiin koko päivä. Ihanaa! Ja kamalaa ö-luokan rantakiskan tarjontaa lounaaksi, tietysti. Lemppariranta on Narragansett Beach Rhode Islandissa, ehdittiin käydä siellä vaan kerran, mutta ensi kesänä siitä taitaa tulla meidän ykkösbiitsi. Täytyy myös keritä käymään Newportissa taas, katselemassa rikkaiden "kesämökkejä". 

• Yöt motelleissa. Asumisjärjestelyiden vuoksi vietettiin myös öitä lähialueen motelleissa. Ne olivat, joka ikinen, vaihtelevasti kämäisiä, tai ei-niin-kamalia-mutta-silti-aika-kämäisiä. Ja sekös siitä teki vielä hauskempaa! Ollaan maattu sängyssä syömässä mäkkimättöä, joka haettiin lähimäkkärin drive-in:istä kävellen (ja sekin olisi jo tarina erikseen), seurattu motellissa pysyvästi asuvien ihmisten elämää, nautittu Four Lokoa (kesäjuomien ehdoton kuningas!) ja oltu onnellisia siitä, että mitään pahempia tauteja tai tapaturmia ei näissä mestoissa ole sattunut. (Vitsi vitsi. Tai no...)

• Illat Hot Clubissa ja Providencessa hortoilu. Providencessa on todella kiva baari nimeltä Hot Club. Se on joen rannalla, ja melkeinpä vastaa jokilaivoja (jotka turkulaiselle ovat tietysti aivan must), joten ei ihme että viihdyn. Se ei tosin ole laiva, vaan ihan talo vain, mutta suurimmaksi osaksi avoin ja siellä on iso terassialue ihan joen kyljessä. Kauniit maisemat, ja "Grateful Dead"-drinkit ovat parhautta. Terassilta ollaan melkein aina jatkettu kaupungille kävelemään ja yleensä jouduttiin myös IHOP:iin syömään (miten ne lätyt aina himottaa yöllä?!). Ja se Providencen IHOP jossa yleensä käytiin, vastaa usein myös suomalaisia nakkikioskeja, kaikki kokoontuu yöllä sinne, ja jos jossain sattuu ja tapahtuu, niin se on sitten siellä. Poliisit yleensä partioivat ulkopuolella, joten mitään pahempaa ei ole koskaan sattunut. 

Siinäpä muutamia mieltä lämmittäviä kesämuistoja täältä meiltäpäin. Pakko lisätä, että ei se uima-altaan reunalla lukeminen ja palkan ansaitseminenkaan tule haittaamaan hirveästi... (Parhaimmillaan oltiin lasten kanssa uimassa 6h/päivä). Ensi kesänä on, noiden esimerkkien lisäksi, tarkoitus toivottavasti ajella New Hampshiren Hampton Beachille, ja ehkäpä Maine:en. Ja tietysti viettää vielä enemmän aikaa rannalla. Ja leirintäalueilla. Ja...Ja... Niin. 

KESÄ, TULE JO!!!

Mikään megapostaus kesästä ei olisi täydellinen ilman kesäbiisiä. Yritin keksiä jotain hauskaa, mutta mikään ei nostata kesäfiilistä tällä hetkellä enempää kuin Peter, Bjorn and Johnin vihellysrallatus "Young Folks". Joten ENJOY! 

Pienet asiat...

Viikonloppu ja lasten lomaviikko tuli ja meni. Olen ollut kipeänä mutta muuten viikko meni ihan hyvin. Ei tarvinnut paljoa tehdä töitä. Lauantaina C tuli hakemaan minut iltapäivällä ja suunnattiin nokka kohti Providencea. Illalla käytiin Hootersissa katsomassa UFC 144 ja tietysti syötiin wingsejä, friteerattuja suolakurkkuja (NAMNAM) ja taisi muutama olunenkin tulla nautittua, kun halpoja olivat. Ottelut olivat kaikki viihdyttäviä, erityisesti mieleen jäi Yoshihiro "Sexyama" Akiyaman judotaidot (mäkin haluun osata!) ja Benson Hendersonin voitto (ja ne sen jalat!!). 

UFC loppui myöhään ja päästiin myöhään nukkumaan, aamulla herättiin joskus 9.30-pintaan (kun molemmilla oli aikainen herätys tänään niin ei voitu nukkua liian myöhään) ja päätettiin vaan hengailla sängyssä joku tunti-pari, kunnes heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin Dunkin Donutsiin aamupalalle (Because America runs on Dunkin... Toi naurattaa aina... Minä en ainakaan juokse mihinkään sen jälkeen ku olen siellä käynyt....) ja sieltä kiertämään huonekalukauppoja sunnuntain kunniaksi. "Ghetto"-huonekalukaupat on aivan parhaita! Siellä on astetta rennompi tunnelma aina... 

Olneyvillen kaupunginosa Providencessa on siis vähän sitä huonompaa aluetta, ja se kyllä näkyy monilla tavoin. Likaista, meluista ja rakennukset eivät ole aivan parhaimmassa kunnossa. Mutta kirppiksellä/ huonekalukaupoissa oli hauska katsella tunnelmaa ja musiikki soi ja kaikenlaista oli myytävänä. Erään huonekalukaupan myyjä istuskeli meidän seurana sohvilla ja höpötteli sitä ja tätä. Ja pahoitteli minulle kun aviomieheni haluamaa sohvakokoonpanoa ei valitettavasti ole saatavilla... =D Ja vielä käynnin päätteeksi heitti C:lle fist-bump:it ennenkun lähdettiin seuraavaan kauppaan. Parasta! Niitä kauppoja kierreltiin muutama ja koe-istuttiin tuoleja ja sohvia ja höpöteltiin kaikenlaista. Aika perus sunnuntai. Palasin kotiin iltapäivällä, kun miekkosen piti lähteä töihin, ja katselin viltin alla Oscar-gaalaa. No, työt eivät maistuneet ja herraseura tuli vielä hetkeksi tänne meille sohvalle kököttämään minun kanssa ennenkuin oli aika hänenkin palata kotiin. Vielä pitäisi puoli vuotta jaksaa tätä viikonloppuelämää. Blääh. 

Ja tällaisen mukavan viikonlopun jälkeen päätän blogipostaukseni "pienillä asioilla". Minäkin olen tieni löytänyt "Just little things"-blogiin, joka siis listaa pieniä asioita joista voi olla onnellinen ja iloinen. Tässä muutama henkilökohtainen suosikkini piristämään maanantaita. 

Näillä se päivä alkaa kivasti, aina tuossa klo 13 maissa. :)

Aika itsestäänselvää...

Heitä ei ole montaa, mutta kiitos että olette olemassa! :)

Hieno tunne kun miettii mistä on tultu ja missä ollaan nyt... 

Rakastan luontoa jne, mutta kaupungit on myös niin <3

Varsinkin au pairina on helppo samaistua tuohon! 

Pelifriikkinä olen samaa mieltä. Saanen lisätä, 

vielä parempaa on: "Beating someone elses high score" =D

Eipä mulla sitten muuta tähän hätään! Palailen bloggailemaan taas jossain vaiheessa. =)

My 15 minutes of fame ja muuta höpöhöpöä

Tässä kun flunssaisena istun kotosalla, niin mikäs sen parempaa puuhaa kuin blogin päivittäminen taas pitkästä aikaa! Taisi iskeä tällainen lopputalven/alkukevään flunssa, ja onhan siitä jo pari kuukautta aikaa edellisestä nuhasta, joten oli jo aikakin taas tuhota nenäliinoja... Pari päivää olen jo ollut kipeänä, mutta sellaista elämä on. Kuppi kuumaa panadol-jauhe-flunssalääkettä on taas nautittu, ja nyt odotellaan. 

Sain tuossa ystävänpäivän aikoihin (ja vieläkin kai) nauttia tästä tunnetusta "15 minutes of fame"-ilmiöstä. Cultural Caren väki pyysi minua kirjoittamaan pientä tarinaa ystävänpäivänvietosta täällä USA:ssa, ja se teksti on nähtävissä osoitteessa www.culturalcare.fi. Höpöttelin siellä vähän kaikenlaista. =)

Oma ystävänpäivä meni töissä, ei mitään sen ihmeempää tullut tehtyä, sain host-isältä Bath&Bodyworksin tuotteita ystävänpäivälahjaksi. C:n kanssa ei tullut tehtyä mitään ystävänpäivänä, kun molemmat tosiaan oli töissä, eikä viikonloppunakaan tehty mitään sen ihmeempää. Aika tylsältä kuulostaa, mutta oli ihan hauskaa silti (kuten aina). =)

Viime lauantai-illan vietimme C:n kanssa täällä meillä lastenvahtipuuhissa. Ihanaa kun nämä host-lapset käyttäytyvät kun C on paikalla. Olivat toki aika hyper, kun olivat niin innoissaan, mutta muuten meni oikein hyvin. Itsellänikin oli rennompi ilta. Pelattiin Guitar Hero:a, kokkailtiin, syötiin jäätelöä ja katsottiin vähän leffaakin. Ei paha. Ja lauantaina yöllä, kun host-isä palasi kotiin, lähdettiin kohti Providencea tuttuun tyyliin, ja olin siellä eiliseen saakka. Sain nimittäin pari päivää ekstravapaata nyt kun lapsilla on hiihtoloma. Eilen päivällä tulin kotiin, hengailin vaan kipeänä itsekseni, host-isä ja lapset tulivat kotiin hetkeksi  ja siitä sitten lapset lähtivät kavereidensa luokse sleepoverille, host-isä lähti naisystävänsä kanssa sleepoverille ja en tietysti halunnut olla pekkaa pahempi, joten C tuli tänne meille sleepoverille. =) Kaikki olivat tyytyväisiä. 

Nyt ollaan jo keskellä viikkoa, tänään olen rentoutunut ja sairastellut, parin tunnin päästä täytyy viedä host-poika jääkiekkotreeneihin ja sitten varmaan ilta laiskotellaan taas. Huomenna toivon olevani terve, sillä saan viihdyttää host-lapsia ja heidän kavereitaan hyvän aikaa. Tarkoituksena olisi ainakin käydä katsastamassa Star Wars 3D ja jotain. Joten huominen on nopeasti hoidettu pois alta. Perjantaina olen töissä illalla ja myös lauantai-aamuna pari tuntia ja sitten olenkin taas vapaalla loppuajan. Ensi viikolla takaisin koulurytmiin, ja pääsen menemään salille ja muuta mukavaa. Ja kohta edetään jo maaliskuuta! Hurjaa!

"You're amazing"

Uskomatonta miten kaksi sanaa (tai no kolme) voi tuoda hymyn naamalle niin helposti. Toisaalta, ei sitä simppeli tyttö paljoa tarvitse jotta tulee taas parempi fiilis. Tekstareita päivän tapahtumista ja kaikenlaisista asioista ja puolen tunnin treffit autossa erään tietyn henkilön työpaikan parkkipaikalla, ja taas on vähän parempi olo. Sitten kotimatkalla vielä kun hoilaa parhaiden biisien mukana, niin näillä se pahin masis katoaa. Toki kaikki asiat ja ajatukset ja suunnitelmat ja stressi on mielessä, ja ne tulee pysymään siellä, mutta tällaiset jutut piristävät iltaa kummasti, ja näiden voimalla jaksaa taas vähän aikaa. 

Nyt maanantai-illan päätteeksi uusin Gossip Girl ja How I Met Your Mother, ja tämä päivä alkaa olla pulkassa. Huomenna on taas uusi päivä, ja elokuun loppu on taas vähän lähempänä...

Super Bowl ja lievää masennusta

Aika palata taas tänne bloggailun maailmaan. On tosi mukava nähdä että blogini kiinnostaa lukijoita, ja olen huomannut että varsinkin Cultural Caren sivujen kautta on moni ihminen löytänyt tiensä tänne. Jos on kommentteja ja/tai kysymyksiä ihan mistä tahansa niin antaa palaa! 

Nyt asiaan. Ensinnäkin. Eilen oli Super Bowl XLVI. Olen suuri New England Patriots-fani. Tänään ketuttaa. Piste. Ei siitä enempää. Onneksi täältä kotoa löytyi eilisen jäljiltä paljon lohdutusruokaa poistamaan pahimmat fiilikset. Lapset mainitsivat tuloksesta, mutta minulla ja host-isällä taitaa olla jonkinlainen telepaattinen yhteys, eilistä matsia ei ole mainittu sanallakaan. Kumpikin tietää että tulos ei ollut se, mitä haluttiin. Ensi kausi on taas uusi mahdollisuus, ja toivotaan että pojat saa puolustuspään ongelmat ratkaistua, ja sitten vaan uutta matoa koukkuun. 

Pat the Patriot. <3  Kuva Googlesta. 

Mitäs muuta... Viikonloput on mennyt taas tuttuun tyyliin Providencessa chillaten. Ollaan kokkailtu, pelailtu pleikkaria, rentouduttu, naurettu ja juteltu kaiken maailman asioista. Au pair-aika lähestyy loppuaan hitaasti mutta varmasti. Puolen vuoden päästä pitää jo alkaa pakkaamaan tavaroita kasaan. Ja jos nämä ensimmäiset vähän päälle 14kk menivät nopeasti, en uskalla edes arvata miten nopeasti eletään jo heinä-elokuuta. Viime kesäkin meni ihan hujauksessa ohi. Kuten olen jo aiemmin maininnut, minulla on jo suunnitelmat elokuulle ja siitä eteenpäin. Homma näyttää selvemmältä päivä päivältä, ei ole enää epäilystäkään siitä, mitä haluan tapahtuvaksi syksyllä. Siitä kuitenkin lisää keväämmällä... (Perheenjäsenet ja muutamat ystävät jo tietävätkin mitä on meneillään, mutta tänne julkiselle puolelle en ole vielä viitsinyt kirjoitella sen enempää.). Jännittää kovasti, mutta uskon että olen tehnyt oikean päätöksen tulevaisuuttani ajatellen. 

Rhode Island State House, Providence, RI

Jotenkin on tällä hetkellä sellainen masennuskausi päällä, en oikein keksi mitään tekemistä enkä muutenkaan ole mitenkään super-innoissani mistään. Tiedän tosin aivan täysin mistä se johtuu. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat tällä hetkellä mielessä niin kovasti, varsinkin kun enää tarvitsee jaksaa vain se puolisen vuotta. Työni yritän hoitaa kunnialla, ja olla jakamatta sisäistä ajatusprosessiani julkisesti, mutta päässäni ajatukset jylläävät täysillä. Vaikeaa olla 100% innoissaan tästä päivästä, kun tietää että kaikki tulee muuttumaan parempaan suuntaan ihan kohta. Edessä on uusi alku, ja on vaikea malttaa odottaa. Sitä jotenkin vain elää päivästä päivään ja laskee että paljonko on vielä jäljellä. Yritän tehdä työt, nukkua vapaa-ajalla ja hoitaa asioita eteenpäin ensi syksyä ajatellen. 

En todellakaan kadu päätöstäni lähteä au pairiksi, ja olen oppinut paljon, ja kasvanut ihmisenä. Olen saanut uuden perheen, uusia ystäviä ja kaiken tiimellyksen lomassa myös parhaimman  poikaystävän mitä osaan kuvitella. Toki työ oli hauskempaa ja jännempää alussa, ja nyt kun toista vuotta tekee suurin piirtein samoja asioita päivittäin, tulee toisinaan sellainen Groundhog Day-fiilis. Tähän kun vielä lisää sen että nykyään elämä on sitä ikuista viikonlopun odotusta, niin motivaatiotaso ja jaksaminen voisi toisinaan olla hippusen korkeammalla. 

Ensi kuussa muutan perheen kanssa meidän tämän hetkisestä asunnosta omakotitaloon, joka sijaitsee n. 500 metrin päässä. Eli lähiaikoina on syytä ruveta pakkaamaan tavaroita ja siivoamaan paikkoja. Ihan hyvä sinänsä että on paljon tekemistä, aika kuluu silloin nopeammin. Pitäisi vielä jaksaa raapia kasaan tämän vuoden opintopisteetkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, etten jaksa sooloilla mitään yliopistokursseja enää (Vaikka Harvard kovasti kiinnostaisikin. Mutta kun rahaa ei oikeastaan ole, ja se vähä mitä on, täytyy säästää muihin juttuihin.), joten käyn lähikaupungin collegen au pair kurssin x 2, se on suht helppo ja halvahko ratkaisu tähän hätään. 

Tarkoitus olisi, että kesäkuun loppuun mennessä on kaikki opinnot ja suurin osa etukäteen hoidettavista käytännön asioista hoidossa, ja voin nauttia kesästä ja vapaista viikonlopuista ja siitä valmistautua pikkuhiljaa yhden ajan loppuun ja uuden alkuun.

Noniin, eiköhän tässä ollut tarpeeksi masentavaa tekstiä hetkeksi. Yritän palata asiaan piakkoin vähän iloisemmalla mielellä. =)