torstai 31. maaliskuuta 2011

Paketti!

Jeejee! Posti toi tänään mukanaan paketin Suomesta! Paketista löytyi kaikki tarvittava: postikortti, Valitut Palat, Iltalehti, Paraisten Kuulutukset, vähän sarjakuviakin, ja paljon nameja! Ja vielä ihana dvd missä on Vivaldin musiikkia ja kotoisia saaristomaisemia. Kyllä tämä vaan piristi päivää niin paljon! Kiitos S! 

Nyt voinkin istua loppuviikon mussuttaen tuttuja makuja, kun tänne on luvattu huonoakin huonompaa keliä. Vettä pitäisi sataa, ja illalla/yöllä räntääkin. Lauantaina vasta pitäisi auringon näyttäytyä seuraavan kerran. Ja sitten viikko ok-säätä, ja kokonainen viikko huonoa keliä... Blääh, sanon minä! Eilen kun oli auringossa ihan shortsikeli! Vein lapset takapihalle leikkimään ja pyöräilemään, ja itse inspiroiduin haravoimaan. Host-isä tosin sai slaagin kun kerroin että vähän tuli haravoitua, kun "We have a landscaper that does those things!". No mutku se oli kivaa! =D

Tenttituloksia odotellaan edelleen... Niiden piti tulla tiistaina, mutta herra luennoitsija/professori/mikälie ei oikeen saanut aikaiseksi (siis 20 ihmisen tentit, jossa oli ainoastaan monivalintakysymyksiä), ja nyt odotellaan... Josko sitten viimeistään ensi viikolla selviää kohtalo. 

Huomenna onkin jo aprillipäivä, ja siitä alkaa kuukauden tiukka linja! Katson ympärilleni täällä huoneessa ja voin hyvillä mielin todeta etten tällä hetkellä tarvitse mitään. Yritän elää minimibudjetilla koko huhtikuun, sillä toukokuun eka viikko on lomaa! Pääsen vapaalle perjantaina 29.4. ja töihin täytyy mennä seuraavan kerran maanantaina 9.5. Voi sääli! =D 

Olen jo suunnitellut kollegan kanssa että kun vappua ei pääse Vårdikselle viettämään, niin täytynee lähteä New Yorkiin. Eiköhän Central Parkissakin saa jonkinmoisen piknikin pystyyn. Ja sitten lomallakin on kyllä luento tiistaina, ja sen jälkeen alkaa henkinen valmistautuminen reissuun! Näyttää nimittäin pahasti siltä, että 6-8.5. suuntaan pohjoiseen, nimittäin Montrealiin! Matka on tosi halpa, alle $200, ja siihen kuuluu matkat, majoitus, muutama ruoka ja sitä sun tätä.  Ja uskallanpa luvata että siitä reissusta tulee aika eeppinen! Varsinkin jos suomi-L saa myös vapaata siihen... =D Sitten meitä on kaksi suomalaista ja yksi aussi. Ehkä saadaan saksalainen vahvistus porukkaan myös... Host-isä toivotti jo hyvää matkaa, sanoen että "Yeah, the parties up in Montreal are awesome, but you have to look out for roofies..." Eli hyviä bileitä siellä, mutta täytyy varoa ettei kukaan heitä tyrmäystippoja drinkkiin. No, varovainen kannattaa aina olla, missä tahansa onkin. 

Eli kohta onkin aika buukata reissut Nykiin ja Montrealiin, sitten tiukkaa opiskelua, kotona istumista ja ehkä YMCA:ssa käyntiä (siellä on poreallas...) tämä kuukausi, ja sitten on se 10 päivän loma! Ihanaa! 

Pistetäänpäs tähän loppuun muutama kuva viime viikonlopulta, ettei blogi näytä niin tylsältä...


Kaunis Boston Common!


Boston ja sen seitsemän sortin rakennuksia...


<3


Ihana Providence! 

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kiireinen viikonloppu!

Olipa taas kiireinen viikonloppu! Kerrankin oli lähes täydellistä: paljon ohjelmaa ja kuitenkin viikonloppu tuntui pitkältä. Ehtisin sairastuakin lauantaina, ja nyt on ääni lähes kokonaan poissa. No, onneksi voin höpötellä tämän blogin kautta!

Perjantaina pääsin vapaalle jo joskus klo 17-aikoihin. Sain siis koko viikonlopun vapaaksi, koska ensi viikonloppuna täytyy tehdä töitä. No, samapa tuo. Siinä sitten pari tuntia ihmettelin että mitäs keksisi, ja lähdettiinkin sitten aussi-auppari M:n kanssa Patriot Placelle katsomaan Bradley Cooperin uusin leffa, Limitless. Ja siis WOW! Minä ainakin tykkäsin leffasta tosi tosi paljon. Siinä oli actionia, jännitystä, huumoriakin. Suosittelen lämpimästi! Sitten leffan jälkeen olikin aika ajella takaisin kotiin, mutta en osannut sammuttaa Bradley Cooper-huumaa, niin oli pakko vielä katsoa The Hangover. =D

Lauantaina tapasin suomi-L:n pitkästä aikaa taas oikeen ajan kanssa. Käveltiin pitkin poikin Bostonia ja Cambridgeä ja nähtiin ihanan keväinen Boston Common (paljon nätimpi kuin talvella...), Boston Public Library, sieltä hakemaan L:llekin kirjastokortti Harvardin Widener-kirjastoon, käytiin se katsomassa, ja sieltä vielä Quincy Marketille, merenrantaan ja vihdoin kotiin Walpoleen. Ehdittiin me istua iltaa täälläkin "muutama" tunti...

Sunnuntaina sitten kaavimme itsemme ylös sängystä puoliltapäivin, heitettiin Bruins-paidat niskaan ja ajeltiin Providenceen. Sain muutama viikko sitten host-isältäni vaparit Providence Bruinsien peliin, niin päätettiin käydä katsomassa kun Baby B's pelasi Connecticut Whalea vastaan. Saatiin tosi hyvät paikat aika alhaalta! CW on muuten NY Rangersin farmijoukkue, jos jotakuta kiinnostaa. Siinä joukkueessa on jopa yksi suomalainen, Jyri Niemi. 

Ennen peliä kerittiin kävellä vähän ympäri kaupunkiakin, ja on Providence kyllä kaunis! Sinne täytyy päästä paremmalla ajalla kiertelemään. Me tytöt menimme tietysti hyvissä ajoin fiilistelemään "The Dunk":iin (Dunkin' Donuts Center.LOL.). Päästiin ihan jään viereen katsomaan pelaajien lämmittelyä. Erästä Connecticut Whalen pelaajaa taisi ärsyttää kaksi naureskelevaa tyttöä (tai mitäs ne sanoikaan kaikesta joka on tiiliskiveä pienempää), ja herra päätti lämiä kiekon pleksiin meidän kohdalla... Note to myself: Kirkuminen kun ääni on käheänä ei kuulosta hyvältä laisinkaan. 

Ennen pelin alkua tietysti taas laulettiin kolme biisiä. Joku random, sit America the Beautiful ja Star-spangled banner... Ja ihmiset tottakai käsi (tai lippis) sydämellä fiilistelivät mukana. No, mekin tietysti seistiin niin kuin kaikki muutkin... Matsi itsessään oli tietysti hyvin viihdyttävä. Pelaajat saa tapellakin, niin joka erässä kerran pari päättivät pojat heittää hanskat jäähän. Ja tietysti koko yleisö hurraa ja huutaa "Fight, fight, fight!" ja viheltää. Tämä on tätä Amerikkaa! Ja pelikatkoilla soi aivan parasta musiikkia, kaikkea tiputanssista Cotton Eye Joe:hen yms. Ja sitten kuvataan faneja (varsinkin lapsia) jotka ihan fiiliksissä tanssii mukana. Tietysti yhdessä vaiheessa oli myös "Kiss Cam", eli kuvataan pariskuntia, joiden sitten kuuluu pussata kun heitä näytetään. Ja tietysti viimeiseksi kuvattiin Connecticut Whalen vaihtopenkille, ja kaikki rupesivat nauramaan. NO! Suomalaisella pelaajalla, jota satuttiin näyttämään, oli pokkaa, ja se otti ja pussas vieressä istuvan joukkuekaverinsa kypärää! Hahaha, siis oli kyllä hyvä, koska viime matsissakin pelaajat ei ees noteerannu sitä, katsoivat alas vaan. Kerrankin suomalaisella oli pokkaa tehdä jotain! 

"Yoooouuuuurrrrrrrrrrrr Prrrrrrrrrrovidence Brrrrrrrrruins", kuten kuuluttaja innoissaan aina ilmoitti, voittikin loppujenlopuksi matsin, ja oli tosi hauska päivä kerrassaan! Sääli kun kausi kohta loppuu, tuo oli huippuviihdettä!

Nyt on taas maanantai, ja bonuksena host-tyttö jäi tänään kipeänä kotiin (kurkku kipeä, eli kohta se varmaan tuolta aktivoituu ja vaatii seuraa..). Ja minä saan parannella ääntäni olemalla hiljaa. Josko olisi rauhallinen päivä... Huomenna kait saan midtermsien tulokset... Pelottaa!!!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Rankka viikko takana!

Taas on ehtinyt melkein viikko kulua viime postauksesta! Kohta olen jo ollut 4kk täällä Jenkeissä! Aika jännää että aika vaan kuluu yhtä nopeasti vaikka matkustamisen ja touhuamisen sijaan istuisi kotona... 

Viime viikko on kulunut suurilta osin henkilökohtaisten asioiden selvittelyyn sekä midtermseihin lukemiseen. Asiat tuli selvitettyä näiltä erää, mutta voi hitsi että tenttiin lukeminen oli raskasta! Tentti oli kotitentti, joka pläjähti sähköpostiin perjantaina aamupäivällä. 60 monivalintakysymystä! 
Tässä muutama esimerkki kysymyksistä:

19. We can represent a standard crop sharing contract algebraically as w = s + by
where w equals total compensation, s is the fixed component of compensation, y
equals output, and b equals the sharing ratio or percentage of output received by
the farmer. Under what conditions, all other things equal, would we expect to
observe a relatively high value for b (high share of marginal output to the farmer-agent)
and a relatively low value of s?
(a) When weather conditions are highly variable and crop success therefore
highly uncertain.
(b) When the land is very fertile and productive
(c) The farmer has a very strong preference for leisure relative to work
(d) The farmer is highly skilled and willing to assume a fair amount of risk to
gain a larger potential reward
(e) None of the above

25. It is often, if not typically, impossible to measure accurately an agent’s
contribution to firm output, y. As a result, firms may try to find other observable
measures, pi, which may be imperfect proxies for y. Suppose both y and p are
functions of two observable activities, a1 and a2. Further, the principal believes
that y = za1 + za2 but the precise value of z is difficult to estimate. Which proxy
value, p, in an incentive plan, w = s + bp, is likely most efficient from the
principal’s perspective?
(a) p = a1 + 2a2
(b) p = a1 + .5a2
(c) p = 2a1 + a2
(d) p = 2a1 + 2a2
(e) Without fairly precise estimates of z, it is impossible to employ efficiently
the relationship

Että näin... Ja minä vanhana taloustieteilijänä (NOT!) tietysti osasin kaiken... =D Nuo kaksi kysymystä olivat kylläkin niitä vaikeimpia, mutta silti! Miettikääpä. 60kpl tyyliin tuota! Meinasi itku tulla ja äitiä ikävä kun niitä vastauksia etsi papereista. Kiva kun välikokeeseen on yksi täysi leveä kansiollinen materiaalia. Mietin nyt jo mitä loppukokeeseen tulee. Huoh. Lauantaina vietin pari tuntia kirjastossa kurssikaverin kanssa, ja sunnuntaina 4,5h putkeen samaisessa Widener-kirjastossa. Sain muuten sinne Wideneriin (Harvardin pääkirjasto) vihdoin kortin, joten nyt voin olla siellä muiden kanssa ylpeänä harvardilaisena opiskelemassa. =) 

Sain onneksi jotain tolkkua suurimpaan osaan kysymyksistä, ja tänään lähetin tentin vastaukset opettajalle. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin. Koulutustaustani takia kaikki hylätystä parempi olisi riemuvoitto. Olen käynyt suomalaisessa AMK:ssa restonomitutkinnon, ja tämä on taloustieteen masters-kurssi Harvardissa. Että joo. Ihan se D:kin kelpaisi arvosanaksi! =D 

Tänään iltapäivällä oli hetki paussia opiskelusta, ja sain skypeteltyä Suomeen ja rentouduttua hetkisen. Onneksi illalla tuuppasi jo huomisen tunnin muistiinpanot sähköpostiin, joten ei tässä kauaa ehdi istua. Huomenna kolmatta kertaa neljän päivän sisällä Cambridgeen. Ensi viikonloppuna ehkä taas Providenceen katsomaan farmilätkää, kun sain host-isältä kaksi vaparia. 

Eipä mulla muuta, palaan astialle taas kun on jotain kerrottavaa. Tämä viikko menee lähinnä töitä tehden. 

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Viva Las Vegas, osa 3

Sitten vielä viimeinen osa, ennenkun sormenpäät alkavat vuotaa verta... 

Olin siis mennyt nukkumaan aamulla klo 8. Pling! Klo 11 olikin jo sen verran pirtsakka oli, että lähdin hotellin uima-altaalle vilvoittelemaan jalkoja, syventämään rusketusta (haha, pikemmin punertumaan vielä enemmän), ja ihmettelemään elämän menoa. Sieltä lähdin Stripin pohjoisosaan bussilla, katsomaan vielä muutamia hotelleja, kuten MGM Grand, Excalibur, Luxor ja New York, New York. Varsinkin se Excalibur on kyllä niin läppä. Torneja ja linna, ja turnajaisteema. Seriously?! 

Sinä päivänä en tehnytkään niin paljoa muuta sightseeingaamista, sillä oli tarkoitus vielä illalla tehdä jotain, ja aamuyöstä klo 4.30 piti lähteä McCarranille ja kotia kohti. Ensin piti kaverin kanssa lähteä katsastamaan joku klubi kaksistaan, kun seuralaisensa lähti kotiin, mutta jumituttiinkin sitten hotellihuoneeseen juhlimaan ja juttelemaan. Ja oli kyllä hauska ilta, vaikka ei klubille mentykään! Sieltä sitten pakkasin äkkiä kamat kasaan ja taksilla lentokentälle. Lento kotiin sujui ihan ok, ja lähdin siis Vegasin aikaa klo 4.30 hotellilta (Bostonin aikaa 7.30) ja olin kotona Walpolessa klo 19.30... Ja hyi hitsi kun oli kylmä ja harmaa ilta Bostonissa! =D Siitä meninkin aika pikaisesti nukkumaan, kun tuota univajetta oli torstailta saakka...

Vegas oli kaikenkaikkiaan aivan uskomaton kokemus! Kaikki ne maisemat ja hotellit, klubi, Fremont Street, bileet, ihmiset... Ja se kun siellä ei vaan voinut nukkua! Tai sen paremmin syödäkään... 

Muistoja...

- Lento ykkösluokassa Vegasiin!
- Non-stop tekeminen, meneminen, tuleminen
- Amerikkalaisen sekoittaminen kun kaksi suomalaista repeilee vielä viidettätoistakin kertaa kun iPhonessa soi taas "Selvä päivä" ja "Se on siis vaan niin paras!" 
- "Suomalaisen juomakulttuurin" esitteleminen
- Jet Nightclub ja hauskaa seuraa ja uskomatonta musiikkia ("You're in Las Vegas, bitch!")
- Kävely edestakaisin Stripillä, aivan mahtavaa!
- Tieto siitä, että hauskaa pitääkseen täytyy välillä olla vähän hullu... =D

Tähän loppuun muutama lainaus Elviksen Viva Las Vegasista, jonka sanat todellakin kuvailevat sitä tunnelmaa siellä, ja fiiliksiä reissun jälkeen:

"How I wish that there were more
Than the twenty-four hours in the day
'Cause even if there were forty more
I wouldn't sleep a minute away"

"Viva Las Vegas turnin' day into nighttime
Turnin' night into daytime
If you see it once
You'll never be the same again"


Walpole kiittää, kuittaa ja muistelee. Ja tietää että sinne on päästävä vielä uudestaan... Kuvia löytyy Facebookista, ja laitan ehkä tänne vielä jotain...

Viva Las Vegas, osa 2

Ja tässä kun ei ole parempaakaan tekemistä, niin siirryn suoraan osaan 2...

Tapahtui edellisessä osassa: pitkä matka, lentosäätöä, saapuminen, show, nukkumaan klo 5... 
Lauantaiaamuna jostain syystä päätin herätä jo klo 8.45... Eli olin ollut Vegasin aikaa aamukahdesta perjantaista hereillä lauantai aamuviiteen, ja silti heräsin vain 3h yöunien jälkeen... =D Mahtavaa! 

Siinäpä suihkun kautta ja Stripille pyörimään. Ja on se uskomaton paikka! Hotelleja vieri vieressä, kaikkia mitä on nähnyt leffoissa. Ja ulkona oli hellesää ja aurinkoa. Kävelin Stratospherestä Bellagiolle ja takaisin, ja ei ihme että olin hieman poikki, sillä Google Mapsien mukaan tein 10km kävelylenkin! No, mikäs siinä hissukseen käppäillessä ja katsellessa ja valokuvatessa... Treasure Island-kasinolla kävin sisälläkin pyörimässä. Kävelylenkistä jäi muistoksi valokuvien lisäksi euron kolikon kokoiset rakot molempiin jalkoihin, sillä eräs fiksu päätti avata flip flop-kauden tuolloin. Hyvä minä! 

Tuon piiiiitkän kävelylenkin jälkeen tulin hotellille ja otin tunnin päikkärit. Sitten lähdin katselemaan Stratospheren tornista Las Vegasin maisemia, ja on se aika karun näköinen päivänvalossa. Oli ihan hauskaa kyllä käydä tornissa, sillä sinne oli hotellin vieraille ilmainen pääsy. Niihin vempeleisiin siellä katolla en uskaltautunut. Illemmalla vähän juhlittiin hotellilla ja siitä lähdettiin Downtown Las Vegasiin, eli Fremont Street Experiencelle. Siellä on katoksen alla (katos jossa on tyyliin maailman suurin näyttö... Lue lisää ) oli kaiken maailman esiintyjiä ja kasinoita ja baareja ja ravintoloita ja ihmisiä joka lähtöön! Drinkit olivat lähes ilmaisia, koska kun istui pelimasiinan eteen pelaamaan 1cent panoksella, tarjoilijat tulivat ottamaan tilaukset, ja drinkeistä maksettiin vain tippi, eli $1-2/drinkki. Ja sillä hinnalla kun sai esim. Long Island Iced Tean... Ja jos tippasi hyvin, esim $2-3, sieltä tuli sellainen astetta tujumpi drinksu, jossa kestikin jo hetki ennen kun sen sai juotua... Siellä sitten kierreltiin muutama tunti samalla kokoonpanolla kuin perjantaina. 

Fremont Street Experienceltä oli tarkoitus lähteä hotellille vaihtamaan vaatteet ja lähteä klubille, mutta kaverin seuralainen oli todella kipeä, ja yski, niin päättivät etteivät lähde mukaan. No, eipä mitään, tämä tyttö heittää Armanit ylle ja hyppää taksiin. "Jet Nightclub at The Mirage, please!" Ennen klubin avaamista oli open bar naisille vastapäisessä King Ink:issä (King Ink), joten reippaasti vaan sinne nauttimaan ilmaisista tarjoiluista! Ja musakin siellä oli aivan mahtavaa! Ennen yökerhon avaamista ajattelin liittyä jonoon, mutta jonon sijasta siinä olikin sekalainen kasa ihmisiä, ja en oikeen keksinyt että missä olisi joku selvempi jono johonkin. Pian seuraan liittyi yksi brasilialainen, joka oli myöskin "ridin' solo" sinä iltana, ja päätettiin yhdessä etsiä joku jono minkä kautta pääsee sisään Jet Nightclubiin. (Jet/The Mirage

Sinne kun sitten päästiin sisälle, niin siellä oli jo porukkaa kuin pipoa, ja fiilis oli katossa! Tykkäsin klubista tosi paljon, ja tuli aivan huippua musiikkia koko illan! Oli hauskaa bilettää seurassa, varsinkin kun en ole tottunut olemaan baareissa yksin. =) Meillä oli brassin kanssa tosi hauska ilta, varsinkin kun klo 3 vedettiin kaikki irti toisesta open bar-tunnista: minä hain juomat, yhdessä jaettiin, ja sitten rinse and repeat. =D Jossain vaiheessa löydettiin itsemme The Miragen kasinolta "pelaamasta" (= halpaa drinksua), ja siitä sitten lähdettiin kävelemään pois. Nukkumaan menin aamukahdeksalta. Huom. olin nukkunut 3+1h sitä ennen, ja ollut hereillä päikkäreitä lukuunottamatta 22h putkeen. Mutta kun Vegasissa ei sitä ajan kulumista vain huomaa! 

Pistetäänpä vielä kolmososa loppuajasta, ja sitten vielä pieni kuvapostaus...


Viva Las Vegas, osa 1

Dodii, aika alkaa purkamaan tätä isoa kokemusta tänne blogiin. Jottei näistä jutuista tulisi liian pitkiä, niin pätkin tyyliin päivien mukaan osiin tätä. Tässä osa 1:

Lähdin perjantai-aamuna (liian lyhyiden yöunien jälkeen) meiltä kotoa taksilla ihanan pikkuiselle Walpolen paikallisjuna-asemalle. Jonkun verran jännitin että joskos taksi edes ilmestyy pihalle, kun vasta joku firma nro 10 jonne soitin edellisenä iltana ylipäätään suostui minut kyytsämään. No, siitä kätevästi kamoineni menin paikallisjunalla Bostoniin South Stationille, ja sieltä bussilla Loganille. Ajattelin nopeuttaa check-iniä ja tehdä sen itse automaatilla. Noh. Enpä saanutkaan mitään lippuja käteen, vaan tekstin että "lentosuunnitelmaasi on tehty muutos, ja lennolle ei voi kirjautua kuin aikaisintaan 24h ennen lähtöä". Continental oli ilmoittamatta minulle peruuttanut perjantaisen lennon Clevelandin kautta ja muuttanut koko menolennon lauantaille! Kiva paniikki iski, ja lampsin tietysti heti check-in-tiskille keskustelemaan ja sanomaan että "pakkopäästähetivegasiinheinytteoikeesti". 

No, siinäpä sattukin olemaan tosi ystävällinen työntekijä tiskin takana, ymmärsi yskän, perui alkuperäiset menolennot  ja alkoi etsiä mitä tahansa keinoa saada minut Vegasiin ASAP. Etsi ja etsi, ja päätti että lennän Clevelandin sijasta Newarkiin, ja sieltä ykkösluokassa Vegasiin. Yksi mutta: varman lennon hän pystyi antamaan klo 21 Newarkista. Ja saapuisin sinne klo 10 aamulla, eli odottaisin Newarkissa pahimmassa tapauksessa 11h... Hän toki laittoi minut stand-by-listalle ykkösluokkaan myös aikaisemmille lennoille, klo 11 ja klo 15. Ei siinä sitten mitään, bodyscannerin kautta Boston-Newark-lennolle, ja paikan päällä lähtöportille jännittämään. Arvasin että homma ei toimi, ja olin oikeassa, ekalle lennolle ei ollut kuin parille ekstralle tilaa. Siinä kohtaa oli sitten 4h lisää jännättävää. Taktisesti menin Continentalin asiakaspalveluun ja pyysin heitä katsomaan uudet lennot, jottei minun tarvitse odottaa iltaysiin. Saivat buukattua varavaihtoehdoksi minut Clevelandin kautta klo 16, joten silloin pääsisin varmasti pois ja kohti Vegasia, mutta se olisi economy-luokassa. Eli tilanne oli: aiemmin ykkösluokassa suoraan, tai tuntia sitä  myöhemmin yhdellä vaihdolla monkey classissa. 

Siinäpä kun sitten oli aikaa tapettavana, ja tiesin että saapuminen Vegasiin myöhästyy, kävin vaihtamassa bilevaatteet päälle, heitin meikkiä naamaan, ja menin Mäkkärin kautta viinibaariin istumaan. No, siinäpä aika kului ihan nopeasti, ja oli aika mennä kärkkymään seuraavaa lentoa. Ja eikös hitsi vie käynyt säkä! "And are you Milla?" "Yes..." "Okay, here's your ticket!" Istumapaikka 4F, silleen by the way... Lento Vegasiin oli hyvin kivuton, nauttisin ilmaisista antimista, ja tomaatti-basilika-keitto oli suht vhh, ja heitin pari voinappia sinne lillumaan, nam nam! 

Vegasiin kun saapui, iski sellainen "unreal" olo. Ensinnäkin kun saapui terminaaliin, niin siellä oli heti pelimasiinat rivissä... Ja kun terminaalista meni ulos, niin lämpö iski naamalle, oli pimeää, mutta kevyesti yli +20 astetta ulkona! Aivan ihanaa! Siitä sitten Las Vegas Stripin läpi taksilla mun hotelliin, Stratosphereen, ja siellä oli jo kaveri Suomesta ovella vastassa. Ja eikun kamat huoneeseen ja juhlat voivat alkaa! Käytiin kolmestaan kaverin ja hänen seuralaisensa kanssa katsomassa show nimeltä "Bite", kiinnostuneet voi googlata, en viitsi kuvailla sen enempää, mutta oli kyllä aika siisti. Ja siitä sitten jatkettiin juhlia hotellilla ja nukkumaan pääsin joskus klo 5 aamulla.... Siinäpä perjantain tapahtumat pähkinänkuoressa...



torstai 10. maaliskuuta 2011

8,5h lähtöön, muutama enemmän itse lentoon...

Niin! Että Vivaaaaaaa Las Vegas!!! Huomatkaa lähes psykedeeliset tanssimuuvit, jotka aion omaksua lomallani... 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kiireinen ja mahtava viikko!

Nyt kun ollaan keskellä viikkoa, onkin hyvä aika päivittää tilannetta täältä Ameriikanmaalta. Elikkäs kiirettä pitää, mutta hauskaa on joka päivä!

Viime perjantaina olin AHL-ottelussa, ja kivaa oli! Lauantai meni Cambridgessä ja kotosalla, ja sunnuntaina kävin outletissa. Iso virhe. No, viikonlopun kokonaissaldona on vähän Harvard-vaatetta, DKNYC:n mekko ja Tommy Hilfigerin musta hame... Mutta joka ikiseen vaatekappaleeseen olen tosi tyytyväinen, joten samapa tuo!

Maanantaina en melkein muistakaan mitä tein, mutta taisin ottaa päikkärit päivällä, ja tuli talokin siivottua. Ja tietysti höpötettyä FB:ssä uuden kaverin, N:n kanssa, joka on samalla kurssilla Harvardissa. Meillä menee juttelut aina jonnekin aamuyölle saakka kun päästään alkuun. Mutta mikäpäs siinä, kun aina voi ottaa päikyt! 

Eilen oli kiire päivä: aamulla kakrut kouluun, sitten Wellesleyyn viettämään naistenpäivää ihanan naisen, L:n, kanssa, värjättiin mun hiukset (juurikasvu begone!) ja tietysti löhöttiin katsomassa Gossip Girliä! Oli kyllä naisellinen aamupäivä.... =D Sitten Wellesleystä kotiin, vaatetta ja meikkiäkin (!!!) naamaan, ja hakemaan host-poika koulusta, sille heitin välipalaa ja pakkasin kamat kasaan, hain host-tytön koulusta ja siitä suoraan sitten Cambridgeen. Ennen kun lähdin ajelemaan Quincy Adamsille kävin 7Elevenissä ostamassa juomaa, ja tuttu miesmyyjä sitten olikin iloinen nähdessään minut "pitkästä aikaa". Siinä se hymyili kuin hangonkeksi ja kyseli kaikenlaista ja antoi suklaarasian, "This is for you!". Siinä oli kyllä suomityttö ihan linnunpönttönä, että mitähäh?! No, eipä mitään, kiitin kauniisti ja saivat koko host-perhe ilmaiset jälkiruuat. =D Taisi olla maaginen hame... Ekalla kerralla päällä, ja saan ilmaista suklaata... It's a keeper! 

Sitten ajelin Quincyyn, ja pelkäsin että olisi taas uusinta viime viikosta, kun sain jonottaa 2 mailia moottoritieltä 1 moottoritie 2-rampille. Siis se oli järkyttävää! No, nytkin oli liikennettä, mutta sujui niin hyvin että ajoin Quincy Adamsille ajassa 15 min. Mahtavaa! Ja metrokin muuttui yhtäkkiä pikavuoroksi, kun randomilla skippasi jonkun 3 asemaa. Siitä sitten tietokonelabraan printtaamaan päivän muistiinpanot ja lähdin käpsimään Northwest Science Buildingia kohti. No, matkalla tulikin vastaan tämä edellämainittu N, ja päätettiinkin mennä Science Centerin food courtiin "opiskelemaan". Hahhah, joo, tulipa taas luettua... Siellä me istuttiin ja kiroiltiin kurssin opettajaa ja opiskelumateriaalia, ja yleisesti juoruiltiin ja höpötettiin. Siitä jatkettiin NWSB juttelemaan, sitten tunnille ja sieltä "drinkille". Meillä oli tosi kiva ilta, ja oli tosi kivaa viettää aikaa välillä miespuolisessa seurassakin. =)

Tänään on ihan peruspäivä, lapset pääsee kohta, ja täytyy varmaan laittaa ruokaakin... Huomenna tosi kiire, lapsilla koulua, harrastuksia, ja täytyy varautua siihen että niiden täti tulee tänne hoitamaan lapsia kun perjantaina MINÄ LÄHDEN VIHDOIN VEGASIIN!!!

Eli siinäpä se. Palailen astioille taas Vegasin jälkeen... Ja muistettakoon että "What happens in Vegas, stays in Vegas..." ;) Tai ehkä enemmänkin "What happens in Vegas ends up on Facebook"... 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Nationality = national identity?

Pitkän päivän jälkeen on taas hyvä alkaa pohtia elämän suuria kysymyksiä. Yksi asia mitä olen miettinyt kauan, jopa vuosia, on että olenko suomalainen? Ja mikä on suomalainen? Ja jos en ole suomalainen, mitäs minä sitten olenkaan?

Kansallinen identiteetti on suuri osa ihmisen elämää. Kansallisuus löytyy toki passista ja riippuu synnyinmaasta, mutta se on niin paljon muutakin. Kulttuuri, tavat, kieli yms vaikuttavat siihen, minkä maalainen on, ja tuntee olevansa. Kansallinen ylpeys on sitä: miten hienoa on kun kotimaa pärjää esim. tutkimuksissa, vertailuissa, urheiluissa ynnä muissa kilpailuissa ja ”kilpailuissa”. Ja toki kaikki hyvät asiat, kuten esim. sairaanhoito, koulutus ja muut elämänlaatuun vaikuttavat asiat vaikuttanevat siihen miten ihminen näkee oman kansalaisuutensa.

Mitäs sitten jos on viettänyt paljon aikaa ulkomailla? Ei siis lomalla, vaan ihan asuen, eläen sitä paikallista elämää. Jossain vaiheessa se alkaa vaikuttaa siihen, mikä tuntuu ”omalta”, mitkä tavat omaksuu mistäkin, mihin on tottunut (ruoka, ympäristö, kulttuuri yms). Ja jos jo omassa maassaankin ei tunne kuuluvansa siihen stereotyyppiseen muottiin... Minkäs maalainen sitä sitten on? Onko syntymäpaikka sama kuin kansalaisuus? Ja onko olemassa ”henkinen kansalaisuus”?

Kaikkien ulkomaankeikkojen jälkeen on pakko sanoa että en tunne oloani enää kotoisaksi Suomessa. Kyllä, oli kivaa saada ilmainen koulutus, ja helposti hampaat kuntoon ja ties mitä, palkat ovat ok, elämänlaatu ihan jees, mutta silti päällimmäinen ajatus Suomesta ja suomalaisuudesta on nykyään aika ”blääh”, tai ”njäääh...”. Soinit, Katrihelenat, Tommiliimataiset, Tuksut, Vanhaset, Bodomit ja muut saakoot pysyä siellä, minä menen muualle.

Entäs Norja? Ulkoilu? Iloisuus? Syövät kalaa? Norjassa asuin vuoden, ja sieltä löysin sisäisen himolaskettelijani, opin norjan kielen, kävin koulua, sain paikallisia ystäviä, ja tunsin olevani yksi paikallisista. Vielä 9 vuotta Norjasta poismuuttamisen jälkeen luen päivittäin paikallista iltapäivälehteä, siitä on vain tullut tapa. Joten olisinko norjalainen?

Olisinko uusiseelantilainen? Uusi-Seelanti oli minulle kuin koti heti alusta alkaen, vaikka tein töitä ravintolassa, ja olin ”nakkikone” joka hoiti kaikki tylsät tehtävät. Ette voi arvatakaan kuinka monta lautasliinaa taittelin niiden 3kk aikana... Yleinen elämäntyyli ja rentous, sekä ihmisten asenne sopi luonteeseeni, kuten myös small talk, jota harrastettiin erityisesti kaupassa. Aina kun tuli kauppaan, myyjä sanoi ”Hi! How are you?” ja siihen tietysti vastattiin ”Good, how are you?”, tietenkään mitään vastausta odottamatta. Se oli vain tapa, mutta pidin siitä todella. Tunsin oloni aidosti surulliseksi, kun kuulin Christchurchin maanjäristyksestä, ja aina kun tulee NZ-aiheisia uutisia, olen todella kiinnostunut, sillä se maa vei palan sydäntäni.

Entäs Ranska? Leipää, viiniä ja sirkushuveja? No kyllä kiitos! Ranska oli kaikessa epäloogisuudessaan aivan upea maa, ja Troyes oli ihana kaupunki! Tietysti kesti hetki tajuta paikallinen logiikka, kuten laskujen maksaminen postitoimistossa (siis DAA!) ja kielen oppiminen oli hankalaa, mutta maa tuntui siltikin mukavalta. Ihmiset ovat mukavia, ja pakostakin, sillä teitittely ja kohteliaisuussanat ovat pakollisia joka tilanteessa. Kun A oli täällä, keskustelimme ihan aidosti mahdollisuudesta muuttaa Ranskaan tulevaisuudessa, molemmat viihtyivät siellä niin hyvin, ja tunsimme olomme kotoisaksi. Vielä kun olisi ollut parempi asunto...

Ja nyt kuorrutuksena kakun päällä on vuosi U.S of A:ssa. Varsinkin äitini oli hieman huolissaan siitä, miten tulen pärjäämään täällä. No, 3kk jälkeen on pakko todeta että vaikutan viihtyvän täälläkin! Uskomatonta, mutta totta! Massachusetts tosin on vähän eri kuin esim. Alabama tai joku ”keskivaltio”, modernimpi, rikkaampi jne. Tämä ei ole sitä ”junteinta Amerikkaa” mitä mielellään esimerkiksi Suomessa näytetään telkkarissa. Blogista käynee ilmi miten hyvin täällä viihdyn, ja voin sanoa että koulunkäynti Harvardissa ja rankka työ/rankat huvit-elämäntapa näyttää toimivan hyvin. Jopa tiistaina, kun A lähti kotiin, päällimäinen ajatus ikävän lisäksi oli ”No onneksi minun ei sentään tarvitse lähteä Suomeen!” Nyt jo hirvittää ajatus siitä, että täältä on lähdettävä kotiin marraskuussa. Tämänkin jenkki-elämäntyyli ruokineen, small-talkeineen, telkkariohjelmineen ja drive-in:eineen tuntui heti omalta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Joten onko kyseessä ”antisuomalaistuminen”, ja jos on, niin mihin suuntaan olen menossa? Kyllähän minä edelleen kannatan Suomea esim. urheilussa, mutta en halua olla tekemisissä suomalaisten asioiden kanssa. Asun mielelläni jossain muualla. Hmm... Tätä on vain niin vaikea selittää, toivottavasti en anna itsestäni mitään Finland-hater-kuvaa... 

Pähkinänkuoressa: jos suomalainen kulttuuri, tavat, ynnä muut eivät tunnu omilta, ja itselleni sopivilta, ja en halua asua Suomessa, mitä olen? Olenko syntymäpaikkani takia silti suomalainen? 

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Paluu arkeen...

Tänään koittaa taas paluu harmaaseen arkeen. A lähti tänä aamuna Turkua kohti, ja minulla jatkuu työputki perjantaihin saakka (non-stop). Oli kyllä todella hauska viikko A:n kanssa!

Ohjelmassa oli shoppailua, ostosten tekoa, vaatehankintoja, outletkäyntejä jne, eli siis suurin osa ajasta vietettiin erilaisissa putiikeissa ostamassa kenkiä ja vaatteita. A löysi mm. keltaiset Guccin nahkakengät, Guessin pukutakin, törkeät määrät TH ja A&F ja ties mitä. =) Minä sain palkaksi ruuat ja kevättakin ja kaksi hupparia: yhden "rönttöhupparin" töitä varten ja yhden A&F-hupparin. Syötiin myös paljon hyvää ruokaa: Chipotle, Uburger, B.Good, Five Guys, Westbury Farms ja kaikenlaista. Oli tosi kivaa näyttää kaikki paikat, ja vietettiinhän me viikonloppu Bostonissakin. Mutta aika nyt vaan kuluu niin nopeasti, ja tänään ajeltiin klo 8-ruuhkassa moottoritietä (tai no, ajettiin ja ajettiin, enemmänkin rullattiin tai ryömittiin) Quincyyn ja oli aika sanoa heipat. Taisi siinä tulla muutama kyynelkin kotimatkalla, mutta onneksi tämä Bostonin alueen liikenne-mayhem esti suurimmat kohtaukset, kun on pakko puristaa rattia rystyset valkoisina ja tarkkailla viereisiä kaistoja ihan kuin pingismatsia seuraisi.... Josko sitten taas kesäkuussa nähdään, A! =)

Host-isä on kivasti töissä tällä viikolla, joten kiirettä tulee olemaan! Tänään saan ajaa iltapäivällä Quincyyn ja sieltä luennolle Cambridgeen, huomenna siivouspäivä, torstaina lapsilla pitkät koulupäivät ja jäkisharkatkin, ja sitten onkin jo perjantai taas. Ja ensi viikolla saankin jo pakata Vegasia varten! Ja äh...suihkuunkin pitäisi mennä. Ja päikkäreille. No, ehkä sitten kun Frasier on loppu...

PS: Gossip Girl jää tauolle ja palaa vasta huhtikuun puolessa välissä! Ja mikä cliffhanger!!! No, ehkä on syytä katsoa kakkos-, kolmos- ja neloskauden jaksot tässä paussilla, sillä tylsäähän tässä tulee ilman jokamaanantaista GG-fiilistelyä!