tiistai 22. toukokuuta 2012

Kesän alku häämöttää...

Tämä kevät on kyllä ollut yhtä vuoristorataa. On ollut muuttoa, oikeusjuttua, erään tutun ihmisen vanhemman sairastuminen, miekkosen auto-ongelmat, host-tytön teineilyn alkaminen, ja sitten vielä nämä normihommat päälle, draamaa ja sitäsuntätä siellä Suomessa jne... Tässä parin viime kuukauden tärkeimmät jutut, ja muutama noista on tapahtunut ihan tässä viikon-parin sisään. 


Joku huvimaja-hökötys Bostonissa, matkalla New England Aquariumiin


Hyvääkin on tapahtunut, paljon. Päivät au pairina vähenevät kovaa tahtia, 98 taitaa olla numero kalenterissa tänään. Loppu on lähellä, ja sekaisin tuntein alan pikkuhiljaa valmistautua viimeisiin kuukausiin. Elokuun lopussa homma on sitten ohi, ja kesähän tunnetusti menee nopeasti... Vielä on koulutehtäviä ja kurssi, ja kesäkuun puolessavälissä saan äitini ja toisen veljistäni tänne vieraaksi. Siinä samalla alkaakin myös lasten kesäloma, ja päivät täyttyvät altaalla hengailulla ja grillikekkereillä, toivon mukaan. 


Ihanan värinen puu, löytyy tuosta makuuhuoneen ikkunan ulkopuolelta.


Odotukset kesälle eivät ole kovin korkeat, ihan raha-asioiden takia. Mutta kotiseutumatkailua odottelen, kunhan tuo yksi saa autonsa korjattua. Varsinkin koska tämä kotiseutu on täynnä upeita paikkoja. Tarkoituksena olisi ainakin ajella Hampton Beachille (ja mahdollisimman monelle muulle beachille...), ehkä Maineen ja lupasi C viedä minut jossain vaiheessa Hamptonsiinkin (se rikkaiden "kesämökkialue" Long Islandin päässä). Äidin ja veljen kanssa käydään tsekkaamassa Cape Cod ainakin. 



Kuvaa viime viikonlopulta, rantakausi on avattu! (Ja selkä ja naama ovat myös sen näköiset....)

Eli elämä jatkunee kovalla vauhdilla ja tahdilla, ja päivät vain vähenevät. Kovasti jännittää jo tuo elokuun loppu. No, sitä ehtii murehtia sitten, nyt nautitaan lämpimistä ilmoista. Ensi viikonloppuna olen vapaalla pe-ma, sillä on Memorial Day Weekend, ja se tarkoittaa myös kesän virallista alkua! Here we go! 

tiistai 8. toukokuuta 2012

Holy guacamole, Batman!

Sain tänään sähköpostia....


Että pitäisi lentojakin ruveta miettimään... Ei kai nyt vielä! Ja sitäpaitsi saa nyt nähdä teenkö ns. "omia järjestelyitä" noiden CCAP:n lentojen sijaan... Siltä pahasti näyttää. Muutama tärkeä puhelu on tänään jo soitettu. Seuraava askel selviää lukijoille 28. elokuuta jälkeen. Silloin en enää ole au pair, ja voin kertoa mitä on luvassa seuraavaksi. Joten stay tuned, this is gonna be good! ;)

Sain myös pyynnön kirjoitella jotain au pair-ajastani CCAP:lle. Siitä tulee varmasti hauskaa! Kerrottavaahan on ollut, sen tietävät kaikki kaverit, tutut, perhe ja kaikki tämän blogin lukijat. 

Viikonloppu oli kiireinen mutta mukava. Lauantaina kävin lasten kanssa katsomassa The Avengers. Oli muuten huippuleffa! Sieltä Qdobaan syömään ja sitten hakemaan C meille kakkos-auppariksi, niinkuin yleensä. Sunnuntai oli aivan mahtava! Lähdettiin Braintreen South Shore Plaza-ostoskeskukseen hillumaan ja aikaa tappamaan, ja siitä päätettiin lähteä ajelulle. Eksyttiin sitten New Hampshireen saakka! (Ei se nyt tosiaan mikään pitkä matka ole, mutta silti...). Ajeltiin landella ja käytiin Hampton Beachilla haistelemassa raitista meri-ilmaa. Ihana päivä! <3

Uusi viikko alkoi taas eilen, 15 samanlaista jäljellä. Hurjaa!!! Aika kuluu NIIN nopeasti! Perheen uusi au pair on jo valittu, skypettelin hänen kanssaan eilen, ja hän vaikuttaa todella mukavalta. =)

Tässäpä tätä taas oli, palaan asiaan myöhemmin tällä viikolla, josko vaikka saataisiin niitä kuviakin tänne joskus! 

(PS: Gossip Girlin katsojat haloo: EI OLE TODELLISTA!! Ensi viikolla on season finale, ja siis huhhuh...)


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

The flipside of the coin...

Ajattelin näin pitkän tauon jälkeen palata blogiin vähän masentavammalla postauksella. Tähän mennessä tätä ja muita aiheeseen liittyviä blogeja lukeneet tietävät miten hauskaa au pair-aika on, ja minkälaisia mahdollisuuksia on matkustaa, sosialisoida, bilettää ja niin edespäin. Ajattelin kirjata vähän pieniä ja isoja tapauksia ja esimerkkejä jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti täällä oloon. Nämä on syytä ottaa huomioon ennen lähtöä, että miten selviäisi jos näin käy. 

- Huono match. Mitäs jos perhe on kamala/hirveä/orjuuttaja? Tai mitäs jos au pair kuvitteli pääsevänsä helpolla mutta joutuukin kovaan duuniin ja se ei ollutkaan sitä autolla ajoa ja pölynpyyhkimistä mitä kuviteltiin? Mitäs teet? Yritätkö hammasta purren pärjätä, vai riskeeraatko rematchin paremman perheen toivossa (ja mahdollisen kotiinpaluun)? Itselläni kävi hyvä tuuri matchin kanssa, mutta hammasta tulee purtua paljon täälläkin.

Aikataulut. KAIKILLA kavereilla on viikonloput vapaat. Paitsi sinulla. Tai KAIKILLA parhailla kamuilla on viikolla päivät vapaat. Paitsi sinulla. Miten toimit? Tiedän kokemuksesta että viime vuonna tähän aikaan, kun halusin lähteä kavereiden kanssa radalle lauantai-iltaisin mutta olinkin töissä (ainut meistä joka oli töissä lauantaisin), se oli välillä tosi hajottavaa. Nyt jotkut voi kuvitella että "Joojoo tollanen nyt on aika turhaa", mutta uskokaa, kun kaverit tuntee DJ:tä ja promoottoreja ja ties mitä, ja joka viikonloppu pääsisi hienoihin bileisiin, mutta "Sori, host-isä haluaa mennä leffaan, olen töissä...". Parin kuukauden jälkeen se saattaa käydä hermoille. 

- Kriisi täällä. Kaveriongelmat (niitä voi tulla...uskokaa pois...), host-perheen ongelmat (mm. muutamankin host-perheen vanhemmat ovat eronneet au pairin ollessa siellä, erään au pairin host-isä kuoli kesken kaiken...), veroasiat, viisumiasiat, passiasiat, pankkiasiat, luonto, sää, jne. Kriisi sanan jokaisessa merkityksessä. Mitäs sitten? Riittääkö rahkeet? Meikäläinen on jo selvinnyt myrskyistä (trooppiset JA lumi-) ja  maanjäristyksestä, ja niitä ei edes kuuluisi täällä meilläpäin olla. =)

- Kriisi Suomessa. Astetta kamalampaa. Avoin ihminen kun olen, niin voin kertoa että itsellä on ollut/on kaksi kriisiä ainakin. Ensinnäkin, vähän päälle vuosi sitten tuli ero pitkästä suhteesta. Minä olin täällä, hän siellä. Asiat piti setviä ja selvittää, tavarat jakaa jne, kaikki puhelimitse/facebookitse. Naamatusten ei olla vieläkään juteltu. Monen monta kaveria on kadonnut päätökseni takia (minä tein alotteen meidän eroon), ja tämän pitkän ajan jälkeen vieläkin vaikuttaa siltä, että monet tuomitsevat sekä päätökseni erota että sen, että aloitin uuden suhteen suht nopeasti vanhan jälkeen. Tai ehkä vaan olen kadonnut kaikkien sähköpostilistoilta ja facebook-uutisista jonkun viruksen takia. Hmm... Yritän olla asiasta suht neutraali, mutta onhan se epäreilua. Ja kyseessä on jengiä jonka olen tuntenut lähemmäs 10 vuotta... Ja ero on AINA vaikeaa molemmille osapuolille, puhumattakaan siitä että ollaan valtameren eri puolilla. Toisekseen, isoisäni on sairaana, ja pelkään tietysti kovasti hänen puolestaan. Vaikeinta on, kun jotain tapahtuu ja sinne Suomeen ei vaan voi päästä hoitamaan niitä asioita tai näkemään niitä ihmisiä. 

- Sairastuminen. Harmittavaista aina, mutta ulkomailla sairastelu kyrsii vielä enemmän. Kehtaako sitä olla niin kipeä töissä kuin miltä tuntuu, onko varaa mennä lääkärille, mitäs jos tapahtuu jotain vakavampaa.... Itsellä oli oikeen nanna kurkkutulehdus ja piti käydä ensiavussa hakemassa steroideja jotta turvotus laski tarpeeksi (kun ei meinannut henki kulkea). Voin kertoa että oli aika v-mäinen olo.

- Työmäärä ja stressi. No, samanlaista se on joka paikassa. Paitsi niissä tilanteissa kun tulee tehtyä ainakin kolmen au pairin ja kahden kodinhoitajan työt samaan aikaan, ja palkka on silti se sama tuttu 195,45.... Ei ylityökorvauksia, tuplapalkkaa, eikä välttämättä edes ekstravapaata. Hymy naamassa tehdään duunia kun host-vanhemmat unohtavat ilmoittaa että tulevatkin 4h myöhässä töistä kotiin tai eväävät iltavapaasi ihan ilmoitusluonteisesti koska heillä on menoa. Näitäkin löytyy. 

Siinäpä näitä. Lisää on varmasti, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Alle 4 kuukautta jäljellä tätä rallia. Uskomatonta! Keltainen toukokuu näyttää meilläpäin olevan harmaa. Asteita pirtsakat 15 tai vähän alle. Sataa paljon tai vähän vähemmän. Vrt. Atrian mainos "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen". 

Yritän tyhjentää kameran tässä joku päivä, kävin paikallisilla kukkuloilla kävelyllä ja tuli otettua vähän maisemakuvia. Liitän niitä tännekin. Niin,ja me asutaan uudessa talossa nyt. King size-sänky ja 40 tuuman telkkari jalkopäässä, kyllä näillä tarkenee! =)