Ajattelin näin pitkän tauon jälkeen palata blogiin vähän masentavammalla postauksella. Tähän mennessä tätä ja muita aiheeseen liittyviä blogeja lukeneet tietävät miten hauskaa au pair-aika on, ja minkälaisia mahdollisuuksia on matkustaa, sosialisoida, bilettää ja niin edespäin. Ajattelin kirjata vähän pieniä ja isoja tapauksia ja esimerkkejä jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti täällä oloon. Nämä on syytä ottaa huomioon ennen lähtöä, että miten selviäisi jos näin käy.
- Huono match. Mitäs jos perhe on kamala/hirveä/orjuuttaja? Tai mitäs jos au pair kuvitteli pääsevänsä helpolla mutta joutuukin kovaan duuniin ja se ei ollutkaan sitä autolla ajoa ja pölynpyyhkimistä mitä kuviteltiin? Mitäs teet? Yritätkö hammasta purren pärjätä, vai riskeeraatko rematchin paremman perheen toivossa (ja mahdollisen kotiinpaluun)? Itselläni kävi hyvä tuuri matchin kanssa, mutta hammasta tulee purtua paljon täälläkin.
- Aikataulut. KAIKILLA kavereilla on viikonloput vapaat. Paitsi sinulla. Tai KAIKILLA parhailla kamuilla on viikolla päivät vapaat. Paitsi sinulla. Miten toimit? Tiedän kokemuksesta että viime vuonna tähän aikaan, kun halusin lähteä kavereiden kanssa radalle lauantai-iltaisin mutta olinkin töissä (ainut meistä joka oli töissä lauantaisin), se oli välillä tosi hajottavaa. Nyt jotkut voi kuvitella että "Joojoo tollanen nyt on aika turhaa", mutta uskokaa, kun kaverit tuntee DJ:tä ja promoottoreja ja ties mitä, ja joka viikonloppu pääsisi hienoihin bileisiin, mutta "Sori, host-isä haluaa mennä leffaan, olen töissä...". Parin kuukauden jälkeen se saattaa käydä hermoille.
- Kriisi täällä. Kaveriongelmat (niitä voi tulla...uskokaa pois...), host-perheen ongelmat (mm. muutamankin host-perheen vanhemmat ovat eronneet au pairin ollessa siellä, erään au pairin host-isä kuoli kesken kaiken...), veroasiat, viisumiasiat, passiasiat, pankkiasiat, luonto, sää, jne. Kriisi sanan jokaisessa merkityksessä. Mitäs sitten? Riittääkö rahkeet? Meikäläinen on jo selvinnyt myrskyistä (trooppiset JA lumi-) ja maanjäristyksestä, ja niitä ei edes kuuluisi täällä meilläpäin olla. =)
- Kriisi Suomessa. Astetta kamalampaa. Avoin ihminen kun olen, niin voin kertoa että itsellä on ollut/on kaksi kriisiä ainakin. Ensinnäkin, vähän päälle vuosi sitten tuli ero pitkästä suhteesta. Minä olin täällä, hän siellä. Asiat piti setviä ja selvittää, tavarat jakaa jne, kaikki puhelimitse/facebookitse. Naamatusten ei olla vieläkään juteltu. Monen monta kaveria on kadonnut päätökseni takia (minä tein alotteen meidän eroon), ja tämän pitkän ajan jälkeen vieläkin vaikuttaa siltä, että monet tuomitsevat sekä päätökseni erota että sen, että aloitin uuden suhteen suht nopeasti vanhan jälkeen. Tai ehkä vaan olen kadonnut kaikkien sähköpostilistoilta ja facebook-uutisista jonkun viruksen takia. Hmm... Yritän olla asiasta suht neutraali, mutta onhan se epäreilua. Ja kyseessä on jengiä jonka olen tuntenut lähemmäs 10 vuotta... Ja ero on AINA vaikeaa molemmille osapuolille, puhumattakaan siitä että ollaan valtameren eri puolilla. Toisekseen, isoisäni on sairaana, ja pelkään tietysti kovasti hänen puolestaan. Vaikeinta on, kun jotain tapahtuu ja sinne Suomeen ei vaan voi päästä hoitamaan niitä asioita tai näkemään niitä ihmisiä.
- Sairastuminen. Harmittavaista aina, mutta ulkomailla sairastelu kyrsii vielä enemmän. Kehtaako sitä olla niin kipeä töissä kuin miltä tuntuu, onko varaa mennä lääkärille, mitäs jos tapahtuu jotain vakavampaa.... Itsellä oli oikeen nanna kurkkutulehdus ja piti käydä ensiavussa hakemassa steroideja jotta turvotus laski tarpeeksi (kun ei meinannut henki kulkea). Voin kertoa että oli aika v-mäinen olo.
- Työmäärä ja stressi. No, samanlaista se on joka paikassa. Paitsi niissä tilanteissa kun tulee tehtyä ainakin kolmen au pairin ja kahden kodinhoitajan työt samaan aikaan, ja palkka on silti se sama tuttu 195,45.... Ei ylityökorvauksia, tuplapalkkaa, eikä välttämättä edes ekstravapaata. Hymy naamassa tehdään duunia kun host-vanhemmat unohtavat ilmoittaa että tulevatkin 4h myöhässä töistä kotiin tai eväävät iltavapaasi ihan ilmoitusluonteisesti koska heillä on menoa. Näitäkin löytyy.
Siinäpä näitä. Lisää on varmasti, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Alle 4 kuukautta jäljellä tätä rallia. Uskomatonta! Keltainen toukokuu näyttää meilläpäin olevan harmaa. Asteita pirtsakat 15 tai vähän alle. Sataa paljon tai vähän vähemmän. Vrt. Atrian mainos "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen".
Yritän tyhjentää kameran tässä joku päivä, kävin paikallisilla kukkuloilla kävelyllä ja tuli otettua vähän maisemakuvia. Liitän niitä tännekin. Niin,ja me asutaan uudessa talossa nyt. King size-sänky ja 40 tuuman telkkari jalkopäässä, kyllä näillä tarkenee! =)
Kiitos tästä! Liian usein kuulee jengiltä (myös omilta frendeiltä) kommenttia, kun sun elämä on siellä niin siistiä! Siinä sitten yritä selittää, että joo ei nyt vaan satu olemaan kuvia, kun lapset kiukuttelee, hostit unohtaa kertoa olevansa molemmat poissa huudeilta ens viikolla yms yms yms. Ja tosiaan se ainoa vapaa kerran viikossa, hiphooray! Mut joka tapauksessa, tervettä miettiä näitä ja ihan kuulla, että muutkin hyvän matchin saaneet joutuu välillä nielemään. Ei oo helppoa, mut en silti vaihtais tätä kokemusta mihinkään! :) Tsemppiä loppuaikaan! Edelleen diggaan tästä blogista!
VastaaPoistaEipä mitään. Joo tosiaan mun mielestä on tosi tärkeetä muistuttaa muille (ja välillä itselleenkin) että ei tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Vapaa-aika voi olla mahtavaa, mutta työ on rankkaa, rankempaa ja joskus lähes tappavaa. Tsemppiä sinne myös! :)
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaOis kiva tietää, että vaikuttaa sun mielestä paikka au pair vuoteen? eli onko väliä missäpäin usaa on vuoden ajan? esimerkiksi ite oon kuullu, että moni haaveilee pääsystä kaliforniaan, mutta jos saavatkin hyvän perheen muualta menevät sinne, mutta voivat sitten jälkikäteen harmitella päätöstä. onko sulla mitään kokemuksia vastaavasta tai ootko kuullut mitään muilta au paireilta? :)
Moi! Minulla itselläni oli kaksi vaatimusta. Numero 1 oli hyvä perhe ja numero 2 oli että asuinpaikka olisi edes jonkun ison kaupungin lähellä. Monet sanoo että paikan kanssa ei ole väliä, kunhan vaan on hyvä perhe, mutta mitäs sitten kun haluaisi mennä konsertteihin ja bilettämään ja sitäsuntätä, ja pitäisi aina viikonloppuisin matkustaa jonnekin, sen sijaan että hyppäisi paikallisbussiin/metroon tms. Mutta kuvittelisin että landellakin pärjää. Riippuu ihan ihmisestä. :) Mutta nuo asiat minulla oli mielessä. Tärkeintähän on hyvä perhe-match. Koska siellä sitä aikaa eniten kuitenkin vietetään. Toivottavasti pystyin auttamaan edes vähän! :)
PoistaSitten sen jälkeen voi ruveta pohtimaan mahdollisia ilmastokysymyksiä ja omia preferenssejä ("Niinmutku Cali olis NIIN ihana!") ja toivoa parasta. Ja kaupunki nyt on kaupunki melkein missä vaan. Ihmisiä, kahviloita, paikallisia nähtävyyksiä, museoita. Joten en stressaisi esim. osavaltiota kuitenkaan hirveesti. (Paitsi että itärannikko on tietysti paras! ;) )
PoistaTerve! ajattelin osallistua keskusteluun kun kaverini on juuri tilanteessa, mistä puhutte. Hän on lähdössä au pairiksi ja ilmoitti jo ennen hakemuksen lähettämistä, että kaliforniaan on päästävä. enpä siihen osannu muuta sanoa kuin onnea toivottaa. nyt hän on kuitenkin saanut perheen itärannikolta ja perhe on kuulemma todella mukava ja ovat jo olleet skype yhteyksissä. kaverini on miettinyt päänsä puhki mitä tehdä, hyväksyäkö tämä mukavanoloinen perhe vai kokeillakko onneaan uudestaan. perhe on hänen ensimmäinen matchinsa ja kaikki kiinnostuksen asiat ovat samoja. paikka kuitenkin harmittaa häntä ja hän kysyy neuvoani päivittäin. itse en osaa neuvoa muuta kuin, että tee se mikä parhaalta tuntuu, mutta kaverin mukaan tästä neuvosta ei ole paljon apua. olisiko teillä antaa jotain neuvoja kaverilleni? kiitos!
PoistaOmasta mielestäni perhe on tärkeysjärjestyksessä numero 1. Jos perhe on huono tai "niin-ja-näin" niin vuosi on pirun pitkä ja ne maisemat ja sää ei välttämättä siinä hommassa sitten auta. Itärannikolla on törkeästi tehtävää ja nähtävää, itse olen viihtynyt todella hyvin, vaikka en Walpolesta ennen reissua ollut koskaan kuullutkaan. Ja kyllä sinne Caliin pääsee lomalle! Nämä olisivat minun vinkkini. Ja tuskin se hänen mahdollisen host-perheen kotipaikka mikään perähikiä kuitenkaan ole, suurin osa itärannikon perheistä asuu isojen kaupunkien lähiöissä.
PoistaMä vielä kommentoin tähän, että ite oon Calissa kahdeksatta kuukautta ja samaa duunia täällä painetaan samalla vapaa-ajanlla mitä muuallakin - ja täällä on oikeesti talvella kylmä, samoin iltaisin. Plus paljon rikkaita cali-bitchejä, jotka kohtelee au pairejaan aivan törkeesti, suurempi todennäköisyys saada hyvä mätsi tuntuu olevan jossain ihan muualla kuin calissa - sori vaan. :( toki hyviäki löytyy, mutta ite satun olemaan yksi erittäin onnekkaista, kauhutarinoita aivan liikaa kuulleena. :( Mutta samaa mieltä Millan kanssa, melkein varmempi lähteä Caliin lomalle tai vaikka koko travel monthiksi kuin ottaa vaan random perhe jostain täältä ja sitten elämä ei menekään niin kuin kuvitteli, vuosi voi olla lyhyt aika, mut myös erittäin pitkä, jos sattuu huono tuuri käymään. :(
VastaaPoista