torstai 27. joulukuuta 2012

Sokerihumalaa ja uudenvuodenlupauksia

Nyt kun kerran lupasin kirjoitella useammin, niin täältä pesee ja linkoaa!

Joulunpyhät meni aika rauhallisesti kotosalla kahdestaan miehen kanssa. Tein pipareita, joulutorttuja ja perunalaatikkoa, pakkohan niitä on jouluna olla. Äiti lähetti paketissa luumuhilloa ja piparkakkumaustetta, joten eikun hihat ylös ja leipomaan! Joulutortut nyt eivät olleet mikään hirvittävän vaativa luomus, mutta piparit ja perunalaatikko aiheuttivat päänvaivaa. Ensinnäkin, perunat olivat Walmartista, ja jotain Ö-laatuisia. Eivät pirut halunneet imeltyä laisinkaan. Ja piparitaikinan veivaamiseen tarvittiin raavasta miestä, kun muita kodinkoneita ei oikein ole vielä toistaiseksi.

No, joka tapauksessa, kaikki päättyi ihan hyvin, meillä oli myös 7 dollarin Walmart-savukinkunpala, oli muuten ihan jees, kun katsoo hintaa ja kauppaa. Ja sitten oli tietysti vähän karkkia ja sipsiä ja keksiä ja muuta roskaa. Joulu on onneksi vaan kerran vuodessa, sen verran turvonnut olo on kyllä nyt jälkeenpäin. Katseltiin jouluaattona myös "How the Grinch Stole Christmas", se aito alkuperäinen animaatio siis, ei sitä Jim Carreyn leffaversiota. Tämä oli siis jo kolmas jouluni USA:ssa, pikkuhiljaa alkaa niitä uusia perinteitä syntyä. Ehkä ensi vuonnakin istutaan vierekkäin sohvalla kutomassa ja katsomassa dokumentteja. 

Nyt välipäivinä on tarkoitus kesyttää keittiössä oleva, uhkaavankokoinen tiskivuori, ja valmistautua uudenvuodenhulinoihin. Suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta lompakko on päättänyt ettei ainakaan hirveen glamuröösiä juhlintaa tällä kertaa tapahdu. Varmaan keskustaan mennään katselemaan ja kiertelemään, jotain taiteiden yön tapaista juttua pitäisi ainakin olla meneillään. Ilotulituksista en tiedä, mutta 4th of July-tulitteet olivat aika hienot, ehkä muistot niistä riittävät, jos tänä vuonna ei uutenavuotena räiskitä. 

Uudenvuodenlupauksiakin tehdään miehen kanssa kimpassa. Lista näyttää tällä hetkellä tältä:
  • Ei viljaa (goodbye leivät ja donitsit ja keksit ja....) eikä maissia yms riisiä, pastaa jne
  • Ei sokeria
  • Ei kasvi- ynnä muita höttö-öljyjä
  • Ei tärkkelystä (perunat veke, kaikissa muodoissaan)
  • Ei Ö-laatuista väärin ruokittujen eläinten lihaa
  • Ei pikaruokaa (siinä haastetta kerrakseen!)
Sen sijaan:
  • Luomuvihanneksia (niin paljon kun budjetti ja valikoima sallivat) + jotain hedelmiä vähän
  • Luomulihaa, tai ainakin pienempien firmojen tuotteita
  • Luomumunia
  • Juustoja, voita, oliiviöljyä
  • Pähkinöitä
  • D3-vitamiinia + muut tarvittavat 
  • Pienten firmojen ja farmien tukemista
  • Fiksua, kroppaa vahvistavaa liikuntaa
Näillä nyt päästään alkuun. Joulunpyhät on mennyt sokerihumalassa ja ilmapallo-fiiliksessä, joten tammikuun alusta heti palataan taas ruotuun. Tällaiset asiat on hyvä kirjoittaa muistiin itselleenkin, ne konkretisoituu jotenkin paremmin sillä tavalla. Tai ainakin toivon niin. 


Ihan oikeasti ihan kohta kerron sitten siitä maahanmuutosta. Ehkä huomenna. 

Ja pistäkää hei kommentteja ja kysymyksiä tonne kommenttilootaan jos niitä tulee mieleen! =)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viikonloppu

Tämä viikonloppu on sujunut mukavissa tunnelmissa. Ollaan vietetty aikaa miehen kanssa kaksistaan, katseltu leffoja ja telkkaria, ja kokeiltiin virkkaamista! Huom. siis macho amerikkalaismieheni innostui kokeilemaan, ihan siitä syystä, että olisi mukavaa osata tehdä itse vaikka pari sukkia jos ei muuta. 

Perjantai-iltana oltiin vapaaehtoistyöpaikkani varainkeruutapahtumassa. Kyseessä on lähi- ja luomuruokaa myyvä työntekijöiden omistama kauppa ja kahvila pari korttelia meiltä. He keräsivät rahaa "food truck":ia varten. Eli siis...öööö...ruoka-auto? Siis ravintola pyörillä tms. Siellä oli musiikkia ja runoja ja tiesmitä. Oli ihan hauskaa viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. 

Eilen käytiin Wrenthamin outleteilla, New England-tyyliin Dunkin Donutsin jääkahvit kädessä käveltiin kylmänä talvipäivänä kaupasta kauppaan ja katseltiin tavaroita. Mies löysi itselleen $15 farkut. Ihan hyvä diili! Käytiin myös Bed,Bath&Beyondissa ja JoAnn Fabricsissa, eli kodinkamaa ja käsityö/askartelu/härpäkettä katseltiin ihan aikamme kuluksi.

Nyt vaan toivotaan että tärkeä paketti Suomesta löytää tänne kauas, siellä on piparimaustetta, luumuhilloa ja turkinpippuripurkkaa! Nam nam! Mieheni syö sujuvasti jo kaikkea salmiakkia (turkinpippuri volcano on kuulemma suosikki, mutta muutkin aina katoaa pussista...), joten molemmat odotetaan innolla. Paketissa pitäisi myös olla jääpalapusseja (miehen kommentti: Siis mitä? Mitä ne on?) ja leivinpaperia. 

Viikon päästä toivottavasti on joulutortut ja piparit ja laatikot tehty. Ainut mitä tänä vuonna jää puuttumaan on kinkku. Ensi vuonna sitten! 

Yritän huomenna valottaa vähän tätä maahanmuuttoasiaa, että miten prosessi on meillä edennyt ja mitä on vielä edessä. 

perjantai 14. joulukuuta 2012

Blogin nimestä vielä...

Eli siis unohdin ihan mainita miksi nyt otsikossa lukee "Ocean State of Mind" eikä se vanha tuttu Bay State of Mind. Noh, Bay State on Massachusettsin osavaltion lempinimi, mutta eihän sen nyt sovi, kun asun Rhode Islandissa tällä hetkellä. Ja tämän paikan lempinimi on siis The Ocean State. 



Tällattis. Kuva Googlesta, mistäs muualtakaan. Koko ei ole 1:1 btw... ;)

Näin on ratkaistu tämäkin mysteeri. Toivon mukaan vielä tänään ehdin kirjoitella vähän lisää tästä paikasta, jossa asun, ja ehkä vähän alkaa selvitellä miten päädyin tänne ja miten tästä jatketaan. Mutta nyt täytyy lähteä työpaikan (vapaaehtoistyöpaikan, huom!) fundraiseriin! BBL!

torstai 13. joulukuuta 2012

Uusi alku, sort of.

Tarkoitus oli bloggailla koko syksy myös, au pair-ajan päättymisen jälkeen jne. Noh, se nyt niinkuin vähän jäi... Nyt on sen verran aikaa kulunut että voin taas jatkaa kirjoittelemista, jos ei muuta niin ainakin suomen kielen harjoittelemisen vuoksi. Olin siis au pairina Massachusettsissa 21 kuukautta. Se oli hurjan pitkä aika joka meni loppupeleissä todella nopeasti. 

Mutta nyt ihan ensimmäiseksi on syytä selvittää perusasiat... Ekaksi: Missä olen? No, olen tällä hetkellä kotona. Se, missä koti on, onkin pidempi tarina. Kotikaupunkini on tällä hetkellä Providence, Rhode Island. Tässä keskustan tuntumassa asustetaan aviomiehen kanssa. Ai mikä aviomies? No, kävi pikkuinen vahinko, ja tapasin, 7kk täällä oltuani, mukavan paikallisen miehen, ja siinä kävi sitten niin että päätettiin mennä naimisiin syyskuun alussa 2012 (kun au pairin duunit oli ohi) ja asettautua tänne asumaan.  

Vähän niinkun näin... Huomatkaa lippu taustalla... 
Mitenniin amerikkalaista? =D

Nyt siis täällä olisi tarkoitus elellä ja olla. Green card-prosessi alkoi lokakuun lopulla vihdoin (on muuten aika kallista hupia, pistän siitä vielä erikseen juttua), ja tammikuun alussa olisi tarkoitus käydä haastattelussa miekkosen kanssa, viranomaiset (Department of Homeland Security, WOOT?!) haluavat tarkistaa että tämä ei ole feikkiavioliitto. Tosin jo sormenjäljet minulta ottanut mies osasi kertoa että skandinaavit eivät muuta USA:an hyvän elämän ja sosiaaliturvan perässä... Oltiin samaa mieltä siis... 

Eli tänne meinasin alkaa kirjoittelemaan kaikkea ulkosuomalaisen elämästä, USA:ssa elämisestä ja mitä nyt muuta sattuukaan tulemaan mieleen. 

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. =)

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Mitä tapahtuu? Mikä Ocean State? Häh?

No, VIHDOIN olisi aika alkaa kirjoittelemaan taas... Ulkoasu pitää tuunata, ja jotain sanomistakin ehkä keksiä. Siispä STAY TUNED!