Welcome To Fabulous Las Vegas, Nevada

Siinäpä ne lähitulevaisuuden suunnitelmat. 

Muutaman päivän päästä (keskiviikkona, jos tarkkoja ollaan) saapuu lähetys Batteryä, Fazerin sinistä (ei mulle), salmiakkia, ja jossain niiden tuliaisten keskellä pitäisi olla myös yksi kappale avomiestä. Nyt on jo ekan illan ravintola tiedossa, mennään kai Quincyyn, paikkaan nimeltä Firefly's Bodacious Bar-B-Que and Beyond. Host-isä osasi suositella, kun tietää että meat is the word. Torstaina outlets & Patriot Place, sillä täytyyhän Gillette Stadium ainakin nähdä. Perjantaina kutsuu Fabulous Boston, Massachusetts! Ihanaa hetkeksi paeta Walpolesta ja päästä pariksi yöksi tonne "big cityyn", jonka skyline näkyy muuten tuosta moottoritieltä. 

Bostonissa käydään kai nämä perus Prudential Center, Downtown Crossing, Faneuil Hall &Quincy Market, ja jottei kukaan läpsäytä naamalle faktavirheistä, niin käydään myös Cambridgen puolella moikkaamassa Harvardin jengiä ja tietysti pakko vetää kaakao-ähkyt Burdicksilla. (Siis Harvardhan ei ole Bostonissa vaan Cambridgessa...) Sitten sunnuntaina takaisin Walpoleen, ja taidetaan bongata Oscar-gaala, ihan vaan siitä ilosta ettei tarvitse keikkua silmät ristissä siellä Suomessa aamuneljältä, kun se täällä tulee ihan ihmisten aikoihin. Sitten A lähteekin tiistaina 1.3. kotiin, ja minulla taitaa olla luentokin samana päivänä. 

Sitten eletäänkin herran nuhteessa seuraavat 10 päivää, sillä 11. maaliskuuta kutsuu Las Vegas!!! Aivan uskomatonta! Muutama kaveri Suomesta tulee sinne, ja aiemmin jo yritin katsoa lentoja, mutta ne maksoi jotain $600. Nyt löysin 350€, ja siihen vielä majoituksen halvalla. Host-isällä on menoa silloin, ja pyysin jopa ekstrapäivää, mutta se olikin niin ihana ja kultainen että pyysi siskonsa tänne, jotta voisin mennä! Aivan mahtavaa siis! Lennot hoitaa Continental, Bostonista Cincinnatin kautta Vegasiin ja Newarkin kautta kotiin. Hotellihuoneen sain hyvään hintaan samasta hotellista kuin missä kaverit ovat, eli Stratospherestä! Hotellia ja sen tornia (ja niitä kamalia vempeleitä siellä) voi katsella osoitteesta www.stratospherehotel.com 

Eli siellä tornissa on kuulemma sen seitsemän sortin laitetta jossa saa päänsä sekaisin, jos Vegasin muu tarjonta ei sitä vielä tee. Rakas äitini taisi ehdottaa että "Sormet kurkkuun niin oksennat vähemmällä huimauksella". Kiitos äiti... Pistetään korvan taakse. Isälleni kun kerroin reissusta, niin totesi että "Olen käynyt siellä. Ihan "elvis" koko kylä". Että näissä merkeissä sitten mennään... Ihanaa kun on vanhemmat jotka kykenee tällaisiin hienoihin, filosofisiin, elämää suurempiin neuvoihin ja sutkautuksiin. =D

Vegasissa on tietysti tarkoitus "turisteerata" oikein kunnolla, ja valokuvata ne kaikki vilkkuvat valot ja ihmeet. Ja kait sitä yöelämääkin täytyy käydä kurkkaamassa. Pe-ma siellä on tarkoitus viettää, tulee varmasti mukava reissu!

Pistetäänpä tähän loppuun kuva hotellista niille jotka eivät jaksa Googlata:

Kuva: Google

Elämä on sitä pelkkää laiffii...

Joo, elikkä eihän täällä mitään tapahdu... Tautikin hellitti viikonlopuksi, ja vapaan viikonlopun kunniaksi vietettiin tyttöjen iltaa L:n kanssa meillä. Vähän snackseja ja juomaa ja paljon juoruilua ja GG:tä. Noista meidän tyttöjen illoista on tullut ihan ultimate tapa viettää viikonloppua, kun nämä viikot töissä on yleensä aika raskaita, jos ei fyysisesti niin ainakin psyykkisesti. 

Eilen olikin sitten taas luento Harvardissa. Liityin muiden Massholejen joukkoon kello neljän ruuhkaan moottoritielle, kun täältä Walpolesta piti ajaa Quincyyn, ja sieltä ottaa T (metro) Harvardiin... Ensin tappelua murhanhimoisten kuskien kanssa neljän ruuhkassa ja sitten vaan ne 13 pysäkinväliä Quincy Adamsista Harvardin asemalle! Easy peasy... Sitä huomaa muuttuvansa paikalliseksi, kun pienikin ruuhka, ja hermot menee... Seuraava vaihe onkin sitten aloittaa kaistasurffailu, ja muutos on täydellinen. Niin, ja vilkkuja ei kuulu käyttää kun vaihtaa kaistaa. Ihan turhaa! 

Oli todella kätevää käyttää Extension Schoolin computer labsien printtereitä ja printata riisin verran kurssimateriaaleja. Ilmaiseksi! Mutta on syytäkin saada ilmaiseksi, kun kurssista on maksanut kaksien Manoloiden verran... Ja vielä ennen luennon alkua kävin huvikseni tarkistamassa josko universumin paras kahvila/shoppi L.H. Burdick's olisi auki. Ja olihan se! Sain ihanan tummasta suklaasta tehdyn kaakaon "to go", ja se lämmitti mukavasti kävelymatkalla Northwest Science Buildingiin. Luennoltakin tajusin muutamia asioita taas, joten edistystä tapahtuu, ja oli ihan kiva ilta kaikenkaikkiaan. 

Niin, ja sain vihdoin Massachusetts Identification Cardin. Ja siinä on ihanan ruma kuva. =) Feissistä löytyy kuva kortista, jos jotakuta kiinnostaa. 

Tänään kävin Legacy Placella pyörimässä, ja kuten aina, löysin itseni pyörimästä Whole Foods Marketista. Söin siellä lounasta (luomuvihanneksia, beef teriyaki, mozzarellaa jne...) ja ostin kotiin silmieni edessä jauhettua maapähkinävoita (tumma suklaa ja normi). Ja on se kyllä niin herkkua! Sitä kun syö pari lusikallista niin makeanhimo katoaa. Ja on terveellistäkin!

Ensi viikolla tähän aikaan saankin jo maanisesti siivota ja valmistautua lähtöön, kun 23.2. klo 18 laskeutuu kone Loganille (General Edward Lawrence Logan International Airport. Kiva nimihirviö), ja A saapuu kyläilemään. 

Eipä mulla sitten muuta tähän hätään. Loppuviikko kulunee opiskellessa... Blääh. 

Super Bowl, stressiä ja pöpöjä

Taas on puolet viikosta takana. Uskomatonta miten aika kuluu, kun on kipeä! 

Sunnuntaina katsottiin koko perheen voimin Super Bowl, ja olihan se hieno kokemus nähdä ihan livenä. Kyseessä kun oli vuoden ainut ohjelma jossa mainokset ovat vähintään yhtä suuressa roolissa kuin itse ohjelma. Host-isä sanoi että kannatetaan Green Bay Packersia, ja kun en kerran halunnut nukkua terassilla, niin liityin sitten Packers-kannattajien joukkoon... =) Ja tietysti ne voitti! 

Syötiin hyvää grilliruokaa ja jaettiin iso Super Bowl-keksikin. 

Maanantai meni aika rutiinilla, ja tiistai-aamuna host-isä lähti reissuun. Ma-ti-välisenä yönä, n. 3h ennenkuin host-isä oli lähdössä, allekirjoittaneen vatsa päätti päästä eroon päivällisestään... Ja siitä se sitten alkoi. 1,5-2h välein sain käydä halailemassa fasiliteetteja. Ja tietysti olin yksin lasten kanssa kotona eilen, jotta tilanne olisi mahdollisimman raskas. No, onneks oli maanantailta jäljellä jämiä, niin lapset lämmittivät itselleen ruokaa ja katselivat telkkaria, kun minä voin huonosti huoneessani. 

Kesti eilisiltaan saakka kunnes alkoi tilanne normalisoitua. Missasin tunnin Harvardissakin! Eilisen päivän vietin sängyssä torkkuen/nukkuen, ja klo 20 menin taas nukkumaan. No, ennen klo 22, host-tyttö koputtaa ovelle itkien: "I'm so sorry! I threw up all over my bed!" Tätähän vielä kaivattiin. Sain sitten itsekin vielä puolikuntoisena vaihtaa tytölle lakanat ja heittää lattialle kaikki 35 likaista peittoa ja tyynyä (tytöllä on ilmeinen huopafetissi kun niitä täytyy olla niin pirun monta). Onneksi yö sujui sitten hyvin, ja tyttökin meni ihan normaalisti kouluun tänä aamuna. Tosin tänään meillä onkin sitten pyykkipäivä... 

Host-isän reissukin kestää vähän kauemmin kuin mitä piti, joten sekin oli pieni takaisku, mutta kyllä tästä selvitään, sisulla läpi harmaan kiven! Ja huomattavasti helpompaa hoitaa asioita kun ei koko ajan ole huono olo. Onneksi tuli viestiä hostilta, että "You're the best" ja "Great job keeping it together today" jne. Ja saan viikonlopunkin vapaaksi. 

Joten, toivon mukaan loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Hohhoh mikä päivä!

Vihdoin on vapaata! Ainakin se puoli päivää... Ehkä... Tänään oli taas täysi päivä, klo 7 ylös ja  lapset kouluun. Oli kyllä uskomattoman kivuton aamu! Selvittiin ilman suurempia riitoja ja katastrofeja. Sitten olikin päivävapaa, täydet 6,5h, ja jokainen minuutti oli pala taivasta... Hiljainen talo, sain rauhassa tassutella ympäriinsä ja tehdä aamupalaa. 

Päivän henkilökohtainen riemuvoitto oli juoda aamulla Red Bullia ja päättää klo 13 ottaa päikkärit. Ei niin toimiva kombo. Koko ajan meinasin melkein nukahtaa, ja tuloksena oli 45min pyörimistä ja melkeinpä väsyneempi olo kuin aikaisemmin. Hyvä meidän puoli! 

Lapset noukkisin koulusta ja vein host-tytön hiustenleikkuuseen ja sieltä sitten tultiin kotiin. Vähän puuhasteltiin ja siivottiin, haettiin tytön kaveri meille sleepoverille ja poika lähti kaverin perheen kanssa katsomaan jääkiekkoa. Eli oli kyllä ihan ok-ilta, tein tytöille tortilloja ja he leikkivät enimmäkseen keskenään. Host-isä tuli vihdoin kotiin klo 21 jälkeen... Sain tuliaisiksi suklaata ja selänraaputtimen. =)

Illalla kerkisin myös jutella parin kaverin kanssa, ja oli kyllä kiva kuulla että sentään joku minua sieltä Suomestakin kaipaa... Kiitos juttutuokiosta, P! =) 

Ja tietysti ihana kollegani L joka aina tsemppaa jaksamaan! Tsemppiä sullekin!  

Nyt nautiskelen hetken Greasesta (Sing-along-versio kaiken lisäksi! Oujee!) ja sitten painun kyllä nukkumaan! Huomisen suunnitelmissa on mennä suihkuun. Siinäpä se. Illalla saan vahdata poikaa, tyttö menee kaverinsa luo vastavierailulle yökylään. Tulee helppo ilta. 

2,5 viikkoa ja saan vieraita Suomesta. Josko sitten pääsisi nollaamaan taas. Tosin ehkä ei niin rajusti kuin kahtena aikaisempana kertana... ;) Vai mitä, L? 

Kohta taas iPhone huutaa jossain kadulla "Memories":ia, "I wanna be a rockstar":ia ja tietty soi myös "Selvä päivä"...

"Lets mennää, tuu mun kaa!

Jos mä oisin sä kyl mäki oisin mun kaa!"

Ja taas on torstai...

Siis WOOT?! Taas on viikko melkein pulkassa! Viidesosa vuotta on jo takana! Ja juuri vasta tulin tänne! Uskomatonta!

Näistä blogipostauksista näyttää tulevan melkeinpä pelkästään ajan kulumisen ihmettelyä. Kaikille teille ihmisille, jotka valittavat että vuosi on pitkä aika: HÖPÖ HÖPÖ! Minulla piti olla koti-ikävä jo tässä vaiheessa, ja kulttuurishokki ja ahdistus ja kolotus. No eipä ole ehtinyt tulla. Aamulla heitän lapset kouluun, sitten chillailen tai otan päikkärit, sitten jo haetaan lapset koulusta, touhutaan pari tuntia, lapset nukkumaan, itse chillaan hetken, menen nukkumaan ja rinse and repeat. Tänään olen USA:ssa ollut 67 päivää. 

Tällä viikolla oli taas snow day eilen, ja tänään 90min Delayed Opening, eli koulu alkoi 1,5h myöhemmin jotta tiet ehditään puhdistaa mm. koulubusseja varten. Tänään oli taas Walpolen poliisisetä ohjaamassa liikennettä koulun edustalla. Siellä se seisoi pätevän näköisenä huomiotakissaan, trikoissaan ja wannabe-Mojave-laseissaan... Nauroin. Paljon. Taas. 

En oikeen tiedä mitä muuta kertoisin. Alle 3 viikkoa niin saan Suomesta vieraan tänne. = Viikko hardcore-shoppailua tiedossa. Jos vielä saisi rahaa säästettyä. 

Sunnuntaina on Super Bowl. En vielä tiedä pitäisikö kannattaa Pittsburgh Steelersiä vai Green Bay Packersia... Dagens I-landsproblem. 

No, taidanpa palata asiaan taas jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. Nyt nautiskelen vielä 2h vapaista kuunnellen Auran Aaltojen otteluselostusta...

Tähän loppuun kuva Gillette Stadiumista, jossa käytiin L:n kanssa viikonloppuna. Loves! <3