Kesän alku häämöttää...

Tämä kevät on kyllä ollut yhtä vuoristorataa. On ollut muuttoa, oikeusjuttua, erään tutun ihmisen vanhemman sairastuminen, miekkosen auto-ongelmat, host-tytön teineilyn alkaminen, ja sitten vielä nämä normihommat päälle, draamaa ja sitäsuntätä siellä Suomessa jne... Tässä parin viime kuukauden tärkeimmät jutut, ja muutama noista on tapahtunut ihan tässä viikon-parin sisään. 

Joku huvimaja-hökötys Bostonissa, matkalla New England Aquariumiin

Hyvääkin on tapahtunut, paljon. Päivät au pairina vähenevät kovaa tahtia, 98 taitaa olla numero kalenterissa tänään. Loppu on lähellä, ja sekaisin tuntein alan pikkuhiljaa valmistautua viimeisiin kuukausiin. Elokuun lopussa homma on sitten ohi, ja kesähän tunnetusti menee nopeasti... Vielä on koulutehtäviä ja kurssi, ja kesäkuun puolessavälissä saan äitini ja toisen veljistäni tänne vieraaksi. Siinä samalla alkaakin myös lasten kesäloma, ja päivät täyttyvät altaalla hengailulla ja grillikekkereillä, toivon mukaan. 

Ihanan värinen puu, löytyy tuosta makuuhuoneen ikkunan ulkopuolelta.

Odotukset kesälle eivät ole kovin korkeat, ihan raha-asioiden takia. Mutta kotiseutumatkailua odottelen, kunhan tuo yksi saa autonsa korjattua. Varsinkin koska tämä kotiseutu on täynnä upeita paikkoja. Tarkoituksena olisi ainakin ajella Hampton Beachille (ja mahdollisimman monelle muulle beachille...), ehkä Maineen ja lupasi C viedä minut jossain vaiheessa Hamptonsiinkin (se rikkaiden "kesämökkialue" Long Islandin päässä). Äidin ja veljen kanssa käydään tsekkaamassa Cape Cod ainakin. 

Kuvaa viime viikonlopulta, rantakausi on avattu! (Ja selkä ja naama ovat myös sen näköiset....)

Eli elämä jatkunee kovalla vauhdilla ja tahdilla, ja päivät vain vähenevät. Kovasti jännittää jo tuo elokuun loppu. No, sitä ehtii murehtia sitten, nyt nautitaan lämpimistä ilmoista. Ensi viikonloppuna olen vapaalla pe-ma, sillä on Memorial Day Weekend, ja se tarkoittaa myös kesän virallista alkua! Here we go! 

Holy guacamole, Batman!

Sain tänään sähköpostia....

Että pitäisi lentojakin ruveta miettimään... Ei kai nyt vielä! Ja sitäpaitsi saa nyt nähdä teenkö ns. "omia järjestelyitä" noiden CCAP:n lentojen sijaan... Siltä pahasti näyttää. Muutama tärkeä puhelu on tänään jo soitettu. Seuraava askel selviää lukijoille 28. elokuuta jälkeen. Silloin en enää ole au pair, ja voin kertoa mitä on luvassa seuraavaksi. Joten stay tuned, this is gonna be good! ;)

Sain myös pyynnön kirjoitella jotain au pair-ajastani CCAP:lle. Siitä tulee varmasti hauskaa! Kerrottavaahan on ollut, sen tietävät kaikki kaverit, tutut, perhe ja kaikki tämän blogin lukijat. 

Viikonloppu oli kiireinen mutta mukava. Lauantaina kävin lasten kanssa katsomassa The Avengers. Oli muuten huippuleffa! Sieltä Qdobaan syömään ja sitten hakemaan C meille kakkos-auppariksi, niinkuin yleensä. Sunnuntai oli aivan mahtava! Lähdettiin Braintreen South Shore Plaza-ostoskeskukseen hillumaan ja aikaa tappamaan, ja siitä päätettiin lähteä ajelulle. Eksyttiin sitten New Hampshireen saakka! (Ei se nyt tosiaan mikään pitkä matka ole, mutta silti...). Ajeltiin landella ja käytiin Hampton Beachilla haistelemassa raitista meri-ilmaa. Ihana päivä! <3

Uusi viikko alkoi taas eilen, 15 samanlaista jäljellä. Hurjaa!!! Aika kuluu NIIN nopeasti! Perheen uusi au pair on jo valittu, skypettelin hänen kanssaan eilen, ja hän vaikuttaa todella mukavalta. =)

Tässäpä tätä taas oli, palaan asiaan myöhemmin tällä viikolla, josko vaikka saataisiin niitä kuviakin tänne joskus! 

(PS: Gossip Girlin katsojat haloo: EI OLE TODELLISTA!! Ensi viikolla on season finale, ja siis huhhuh...)

The flipside of the coin...

Ajattelin näin pitkän tauon jälkeen palata blogiin vähän masentavammalla postauksella. Tähän mennessä tätä ja muita aiheeseen liittyviä blogeja lukeneet tietävät miten hauskaa au pair-aika on, ja minkälaisia mahdollisuuksia on matkustaa, sosialisoida, bilettää ja niin edespäin. Ajattelin kirjata vähän pieniä ja isoja tapauksia ja esimerkkejä jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti täällä oloon. Nämä on syytä ottaa huomioon ennen lähtöä, että miten selviäisi jos näin käy. 

- Huono match. Mitäs jos perhe on kamala/hirveä/orjuuttaja? Tai mitäs jos au pair kuvitteli pääsevänsä helpolla mutta joutuukin kovaan duuniin ja se ei ollutkaan sitä autolla ajoa ja pölynpyyhkimistä mitä kuviteltiin? Mitäs teet? Yritätkö hammasta purren pärjätä, vai riskeeraatko rematchin paremman perheen toivossa (ja mahdollisen kotiinpaluun)? Itselläni kävi hyvä tuuri matchin kanssa, mutta hammasta tulee purtua paljon täälläkin.

- Aikataulut. KAIKILLA kavereilla on viikonloput vapaat. Paitsi sinulla. Tai KAIKILLA parhailla kamuilla on viikolla päivät vapaat. Paitsi sinulla. Miten toimit? Tiedän kokemuksesta että viime vuonna tähän aikaan, kun halusin lähteä kavereiden kanssa radalle lauantai-iltaisin mutta olinkin töissä (ainut meistä joka oli töissä lauantaisin), se oli välillä tosi hajottavaa. Nyt jotkut voi kuvitella että "Joojoo tollanen nyt on aika turhaa", mutta uskokaa, kun kaverit tuntee DJ:tä ja promoottoreja ja ties mitä, ja joka viikonloppu pääsisi hienoihin bileisiin, mutta "Sori, host-isä haluaa mennä leffaan, olen töissä...". Parin kuukauden jälkeen se saattaa käydä hermoille. 

- Kriisi täällä. Kaveriongelmat (niitä voi tulla...uskokaa pois...), host-perheen ongelmat (mm. muutamankin host-perheen vanhemmat ovat eronneet au pairin ollessa siellä, erään au pairin host-isä kuoli kesken kaiken...), veroasiat, viisumiasiat, passiasiat, pankkiasiat, luonto, sää, jne. Kriisi sanan jokaisessa merkityksessä. Mitäs sitten? Riittääkö rahkeet? Meikäläinen on jo selvinnyt myrskyistä (trooppiset JA lumi-) ja  maanjäristyksestä, ja niitä ei edes kuuluisi täällä meilläpäin olla. =)

- Kriisi Suomessa. Astetta kamalampaa. Avoin ihminen kun olen, niin voin kertoa että itsellä on ollut/on kaksi kriisiä ainakin. Ensinnäkin, vähän päälle vuosi sitten tuli ero pitkästä suhteesta. Minä olin täällä, hän siellä. Asiat piti setviä ja selvittää, tavarat jakaa jne, kaikki puhelimitse/facebookitse. Naamatusten ei olla vieläkään juteltu. Monen monta kaveria on kadonnut päätökseni takia (minä tein alotteen meidän eroon), ja tämän pitkän ajan jälkeen vieläkin vaikuttaa siltä, että monet tuomitsevat sekä päätökseni erota että sen, että aloitin uuden suhteen suht nopeasti vanhan jälkeen. Tai ehkä vaan olen kadonnut kaikkien sähköpostilistoilta ja facebook-uutisista jonkun viruksen takia. Hmm... Yritän olla asiasta suht neutraali, mutta onhan se epäreilua. Ja kyseessä on jengiä jonka olen tuntenut lähemmäs 10 vuotta... Ja ero on AINA vaikeaa molemmille osapuolille, puhumattakaan siitä että ollaan valtameren eri puolilla. Toisekseen, isoisäni on sairaana, ja pelkään tietysti kovasti hänen puolestaan. Vaikeinta on, kun jotain tapahtuu ja sinne Suomeen ei vaan voi päästä hoitamaan niitä asioita tai näkemään niitä ihmisiä. 

- Sairastuminen. Harmittavaista aina, mutta ulkomailla sairastelu kyrsii vielä enemmän. Kehtaako sitä olla niin kipeä töissä kuin miltä tuntuu, onko varaa mennä lääkärille, mitäs jos tapahtuu jotain vakavampaa.... Itsellä oli oikeen nanna kurkkutulehdus ja piti käydä ensiavussa hakemassa steroideja jotta turvotus laski tarpeeksi (kun ei meinannut henki kulkea). Voin kertoa että oli aika v-mäinen olo.

- Työmäärä ja stressi. No, samanlaista se on joka paikassa. Paitsi niissä tilanteissa kun tulee tehtyä ainakin kolmen au pairin ja kahden kodinhoitajan työt samaan aikaan, ja palkka on silti se sama tuttu 195,45.... Ei ylityökorvauksia, tuplapalkkaa, eikä välttämättä edes ekstravapaata. Hymy naamassa tehdään duunia kun host-vanhemmat unohtavat ilmoittaa että tulevatkin 4h myöhässä töistä kotiin tai eväävät iltavapaasi ihan ilmoitusluonteisesti koska heillä on menoa. Näitäkin löytyy. 

Siinäpä näitä. Lisää on varmasti, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Alle 4 kuukautta jäljellä tätä rallia. Uskomatonta! Keltainen toukokuu näyttää meilläpäin olevan harmaa. Asteita pirtsakat 15 tai vähän alle. Sataa paljon tai vähän vähemmän. Vrt. Atrian mainos "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen". 

Yritän tyhjentää kameran tässä joku päivä, kävin paikallisilla kukkuloilla kävelyllä ja tuli otettua vähän maisemakuvia. Liitän niitä tännekin. Niin,ja me asutaan uudessa talossa nyt. King size-sänky ja 40 tuuman telkkari jalkopäässä, kyllä näillä tarkenee! =)

Soundtrack of my life...

Ajattelin näin keskiviikkoillan kunniaksi (pikkulauantai!) listailla vähän fiilisbiisejä...  Tänään tuli täyteen 16kk aupparointia, vielä 5 jäljellä ennenkuin on aika siirtyä muihin puuhiin. Teknisistä syistä en voi kertoa julkisesti suunnitelmistani vielä, mutta kunhan au pair-aika loppuu, niin sitten voin paljastaa mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. =)

Eli tässä rentoutuessa, Frasieria katsellessa ja Mike's Hard Lemonadea (vain yksi, huom!) nautiskellessa on hyvä listailla vähän fiilisbiisejä. Taisin postailla jo kauan sitten joitain biisejä, joten saattaa olla että jotkut nyt sitten mainitaan kahdesti, mutta voi voi... Tästä sitten Youtubeen niin voitte kuulla minkälainen soundtrack elämään kuuluu, ainakin tällä hetkellä. 

Luke Bryan - Country Girl (Shake It For Me) Tätä on hoilattu julkaisusta saakka varmasti ainakin viikoittain, jollei jopa päivittäin! Ajelin juuri äsken kotiin C:n työpaikalta ja autossa yksin istuessa on hyvä lauleskella. En ole mikään country-fani, mutta tästä biisistä tykkään kovasti!

NKOTBSB - Don't Turn Out The Lights Host-perheen suuri suosikki, ja host-isän autossa ajellessa se yleensä pärähtää soimaan. Ja koko jengi (minä mukaanlukien tietysti!) vetää fiiliksissä koko biisin läpi... Kaunista! 

Duck Sauce - Barbra Streisand Tästä on tullut melkein klassikko host-lapsien kanssa. Minä ja host-tyttö svengataan aina mukana, ja host-poika huutaa "EIIII TÄTÄ!!! TÄMÄ JÄÄ PÄÄHÄN SOIMAAN!!!" =D

Ozzy Osbourne - Crazy Train Host-poika pyytää aina tätä kun ajetaan jäkisharjoituksiin. Sopii myös hetkiin, jolloin ajelen pitkin kyliä auto täynnä lapsia... 

Dropkick Murphys - I'm Shipping Up To Boston Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran jouluaattona 2010. Olin juuri tullut tänne 3 viikkoa aiemmin, ja olimme ajelemassa Somervillea kohti (Bostonin vieressä), host-isän vanhempien luo. Oli aurinkoinen päivä, joulutunnelmaa ei oikein ollut, mutta tosi hyvissä fiiliksissä olin. Se hetki jäi mieleen, kun ajeltiin Bostoniin päin ja fiilisteltiin tämän biisin tahtiin koko perhe. 

Ice Cube - It Was A Good Day Tästä tulee mieleen viime kesä, ja biitsipäivät ja avoautolla kruisailu. Ehdoton fiilisbiisi, lyriikoista huolimatta. 

Avicii - Levels Tarviiko edes selittää? 

Big Sean (feat. Chris Brown) - My Last Jotenkin vaan iskee. Saattaa olla että elokuussa tämä soi vielä enemmän... Tai ehkä ei sittenkään. Ei sitä tiedä. 

Beastie Boys - No Sleep Til Brooklyn Biisi, josta tykkään minä, host-lapset, host-isä sekä C. Guitar Heroa pelatessa pakollinen. 

Jason Derulo - Ridin Solo Host-pojan toinen lemppari. Hauskaa myös yllättää host-isä hoilaamasta tätä huoneessaan... =D (Tosin välillä se voi laulaa Eye Of The Tigeria tai niinkuin tässä viime viikolla, koko päivän se hoilasi Chamillionairen Ridin' Dirtya... Että joo...)

Wiz Khalifa - Roll Up (ja No Sleep) Räpin puolelle menee, mutta hyviä biisejä. 

LMFAO - Sexy And I Know It Lapset rakastavat tätä! He päättivät jo, että tätä täytyy soittaa joka perjantai kun haen heidät koulusta, ja viikonloppu alkaa. Selvä se... 

Eiköhän tässä ollut jo muutama... Näin että tässä viime päivinä on blogissa ollut kauhea yleisöryntäys. Pistäkää toki kommentteja tai kysymyksiä jos niitä on! 

Tähän loppuun voin tarjota kuvan Prudential Centeristä, kuvan otin Quincyssä, JFK-museon pihalta ihkudaa-kamerallani. =)

Paluu blogimaailmaan...

Noniin, nyt on vähän aikaa ja energiaa kertoa kuulumisia... Viimeiset 2 viikkoa ovat taas menneet hurjaa vauhtia! En melkein edes muista mitä kuun ekalla viikolla tapahtui... Varmaan aika perus, töitä jne. Nyt tosiaan on ollut vähän sekavat 1,5 viikkoa, kun C:llä on ollut ongelmia (en mene täällä yksityiskohtiin) jotka ovat aiheuttaneet kamalaa stressiä ja draamaa, ja toki ne asiat ovat vaikuttaneet minuunkin. 

Viime viikonloppuna olin Quincyssä au pair-kurssilla. Oli tosi rankka viikonloppu, perjantaina 14.30-31, lauantaina 8-19 ja sunnuntaina 9-17. Siihen vielä päälle muu stressi jne, ja kaaos oli kasassa. Kunnon yöunet nukuin viimeksi joskus 10.3. tms. No, Red Bullia naamaan ja hammasta purren... Kurssi oli ihan jees, vaikka jouduttiinkin maalaamaan kirkkoa ja sen sellaista. Vierailu kodittomien yömajalla oli aika surullista. Tuli tosi paha mieli, sillä paikan edustajan mukaan suurin osa kodittomista ovat tilanteessaan ei huumeiden tai alkoholin, vaan taloudellisten ongelmien takia. Vierailtiin myös JFK Presidential Library & Museum:issa. Sinne täytyy palata takaisin paremmalla ajalla ja ilman stressiä ja väsymystä. On todella kauniilla paikallakin. Kurssin muita aiheita olivat mm. kulttuurierot, stereotypiat, konfliktien hallinta ja sen sellaista. Saatiin myös käydä tsekkaamassa Southie Bostonin St Patrick's Day Parade, se oli kiva kokemus! 

Nyt meillä on muutto meneillään, yritän pakkailla kamoja. Host-tyttö teineilee ja ei suostunut pakkaamaan tavaroitaan eikä heittämään roskia roskiin jne, joten sovittiin host-isän kanssa että minä käyn siellä heittämässä raa'alla kädellä kamaa veks. Tänään sitten vietin 1,5h heittämässä sen seitsemän sortin sälää roskasäkkiin. Host-tytöllä on vähän hoarder-piirteitä, joten... Ja hän tietysti oli shokissa kun "kaikki tärkeät tavarat" olivat kadonneet. No, ei aina ole niin helppoa olla 11 ja kun vielä on niin ilkeä au pairkin, joka heittää 2 vuotta vanhoja karkkipapereita yöpöydän laatikosta roskiin... =D

Meillä on kelit olleet tällä viikolla aivan mahtavat, yli +20, melkein lähempänä +30 sunnuntaista lähtien. Aivan upeaa! Aurinko paistaa ja luonto herää. Ja minä olen naamasta punainen kuin paloauto. Maaliskuun puolivälissä. Aika priceless! Hyvien kelien pitäisi jatkua koko viikko nyt. Ensi viikolla on viileämpää, n. 10-15 astetta. Blääh. Ihan tyhmää. Pistän nyt tähän loppuun niitä kuvia sitten... Eli luvassa varsinainen kuvapommi! Teitä on varoitettu!

Nämä olivat pompanneet esille etupihalla ihan huomaamatta...

Paraatikuvia: Poliisista päivää...

Massachusetts State Police esittäytyi heppojen kera.

Old school-sotilaita

Ja tottakai Darth Vader oli myös St Patricks Day-paraatissa...

Ja siellä pyhä Patrick itse!

Eri sortin kulkuneuvoja meni myös ohi

Ja sitten Ghostbusters...?

John F. Kennedy Presidential Library & Museum, Quincy, MA

True that!

Upeat näkymät Bostoniin JFK-museolta

Hups!

Oho, kato, blogi! On taas elämä mennyt vähän sellaista vauhtia että blogi on unohtunut... Yritän korjata asian tänään illalla tai huomenna. Luvassa myös.....KUVIA! Nyt vaan vaihdan kesäkuntoon blogin ulkoasun... Tänään on ollut +26 astetta. Jepjep. =D

Accio Summer! (Tulejo Kesä!)

Sääjumalat tai joku muu asioista päättävä pääjehu pisti sitten loskakeliksi tänään. Koko talvena on satanut ehkä joku max. 20cm lunta yhteensä. Siis ei ole todellakaan ollut mitään snow day-sekasotkua niinkuin viime talvena. Melkeinpä koko talvi on ollut kuiva ja aurinkoinen eikä edes mikään erityisen kylmä. Ehkä pari kertaa yöllä ollaan päästy jonnekin -20 mutta siinäpä se. Tammikuun keskilämpötila taisi itseasiassa Walpole Hometown Weeklyn mukaan olla plussan puolella, jos oikein muistan... 

Mutta ilmeisesti kevät ei voi alkaa ilman sitä pakollista loskassa vaeltamista, joten eilen iltapäivällä ja illalla pukkasi sellaiset vajaa 10cm lunta, ja sitten plussakeliä tänään. Tekisi melkein mieli mennä tonne takapihalle ja nakata rommia ja mintunlehtiä... eiku siis mansikkasiirappia.... sekaan ja saada edes joku hyöty tosta kamalasta mössöstä. Nyt ei oo kivaa! Kaiken maailman Winter Weather Advisoryt vilkkuu säätiedoituksen kohdalla netissä ja porukat kolaroi oikein olan takaa. Ainut lohtu on, että ensi viikon puoliväli ja sen jälkeinen aika näyttää paremmalta. Joka päivä pitäisi olla jossain +9 ja +16 välillä. Ja auringonkin pitäisi tulla esille. Here's for hoping! 

Eilen, sitä lumentuloa katsellessa ja kiroillessa, iskivät viime kesän muistot mieleen oikein kunnolla. Olen löytänyt sen verran hullua ja hauskaa seuraa, että kesä oli aika eeppinen! Jos ensi kesä on edes lähellekään yhtä mahtava kuin viime kesä, odotettavissa voi olla esimerkiksi seuraavaa:

• Random ajeluja parissa eri osavaltiossa ihanalla avoautolla (toim. huom. se on ihana koska se on legendaarinen, ei koska se olisi mitenkään hieno tai hyvässä kunnossa)

• Paljon univelkaa! Viime kesänä asumismenot olivat vähän erilaiset kun C asusti väliaikaisesti sukulaistensa luona ja minä täällä host-perheen luona, ja suhdekin oli niin uusi ettei voitu ihan vapaasti tunkea joka paikkaan. Loppukesästä oltiin jo aika kekseliäitä. Nukuttu on mm. auton takapenkillä (onneksi on iso auto!) ja rannalla ja motelleissa jos ei muuta keksitty, ja useimmiten ei vaan nukuttu ollenkaan... Mutta epäilen että aika kiireinen kesä on tulossa silti. Molemmat ovat ulkoilmaihmisiä, joten tarkoituksena on maksimoida keleistä nauttiminen.

• Telttailua!!! Viime kesän ehdoton hitti, muun muassa edellisen kohdan takia. Ja muutenkin. Wompatuck State Park oli meidän hengailumesta monet viikonloput, ja paljon muistoja on sieltäkin. Toiset tietysti selvempiä ja tarkempia kuin toiset... Vieläkään en ole unohtanut sitä, kun C oli syvässä unessa ja pesukarhu alkoi raapimaan teltan ovea (kun taisi olla joku ruuan haju teltassa). Ja minä tietysti kauhuissani tuijotin sitä silmästä silmään puolen metrin päästä. Ja se perhana ei meinannut edes lähteä pois vaikka kuinka metelöin!! Toinen pesukarhu-insidentti oli vähän hauskempi, C halusi tehdä s'mores (suklaata ja vaahtokarkkia keksien välissä) ja jätti sitten hetkeksi tarvikkeet retkipöydälle. Pesukarhu tuli pimeyden turvin ja vei koko vaahtokarkkipussin nenän edestä. Ja eikä siinä vielä kaikki, se piru oli yöllä tuonut takaisin sen tyhjän pussin! Törkeää!

• Retket rannalle. Välillä mentiin vain pariksi tunniksi, ja toisinaan oltiin koko päivä. Ihanaa! Ja kamalaa ö-luokan rantakiskan tarjontaa lounaaksi, tietysti. Lemppariranta on Narragansett Beach Rhode Islandissa, ehdittiin käydä siellä vaan kerran, mutta ensi kesänä siitä taitaa tulla meidän ykkösbiitsi. Täytyy myös keritä käymään Newportissa taas, katselemassa rikkaiden "kesämökkejä". 

• Yöt motelleissa. Asumisjärjestelyiden vuoksi vietettiin myös öitä lähialueen motelleissa. Ne olivat, joka ikinen, vaihtelevasti kämäisiä, tai ei-niin-kamalia-mutta-silti-aika-kämäisiä. Ja sekös siitä teki vielä hauskempaa! Ollaan maattu sängyssä syömässä mäkkimättöä, joka haettiin lähimäkkärin drive-in:istä kävellen (ja sekin olisi jo tarina erikseen), seurattu motellissa pysyvästi asuvien ihmisten elämää, nautittu Four Lokoa (kesäjuomien ehdoton kuningas!) ja oltu onnellisia siitä, että mitään pahempia tauteja tai tapaturmia ei näissä mestoissa ole sattunut. (Vitsi vitsi. Tai no...)

• Illat Hot Clubissa ja Providencessa hortoilu. Providencessa on todella kiva baari nimeltä Hot Club. Se on joen rannalla, ja melkeinpä vastaa jokilaivoja (jotka turkulaiselle ovat tietysti aivan must), joten ei ihme että viihdyn. Se ei tosin ole laiva, vaan ihan talo vain, mutta suurimmaksi osaksi avoin ja siellä on iso terassialue ihan joen kyljessä. Kauniit maisemat, ja "Grateful Dead"-drinkit ovat parhautta. Terassilta ollaan melkein aina jatkettu kaupungille kävelemään ja yleensä jouduttiin myös IHOP:iin syömään (miten ne lätyt aina himottaa yöllä?!). Ja se Providencen IHOP jossa yleensä käytiin, vastaa usein myös suomalaisia nakkikioskeja, kaikki kokoontuu yöllä sinne, ja jos jossain sattuu ja tapahtuu, niin se on sitten siellä. Poliisit yleensä partioivat ulkopuolella, joten mitään pahempaa ei ole koskaan sattunut. 

Siinäpä muutamia mieltä lämmittäviä kesämuistoja täältä meiltäpäin. Pakko lisätä, että ei se uima-altaan reunalla lukeminen ja palkan ansaitseminenkaan tule haittaamaan hirveästi... (Parhaimmillaan oltiin lasten kanssa uimassa 6h/päivä). Ensi kesänä on, noiden esimerkkien lisäksi, tarkoitus toivottavasti ajella New Hampshiren Hampton Beachille, ja ehkäpä Maine:en. Ja tietysti viettää vielä enemmän aikaa rannalla. Ja leirintäalueilla. Ja...Ja... Niin. 

KESÄ, TULE JO!!!

Mikään megapostaus kesästä ei olisi täydellinen ilman kesäbiisiä. Yritin keksiä jotain hauskaa, mutta mikään ei nostata kesäfiilistä tällä hetkellä enempää kuin Peter, Bjorn and Johnin vihellysrallatus "Young Folks". Joten ENJOY! 

Pienet asiat...

Viikonloppu ja lasten lomaviikko tuli ja meni. Olen ollut kipeänä mutta muuten viikko meni ihan hyvin. Ei tarvinnut paljoa tehdä töitä. Lauantaina C tuli hakemaan minut iltapäivällä ja suunnattiin nokka kohti Providencea. Illalla käytiin Hootersissa katsomassa UFC 144 ja tietysti syötiin wingsejä, friteerattuja suolakurkkuja (NAMNAM) ja taisi muutama olunenkin tulla nautittua, kun halpoja olivat. Ottelut olivat kaikki viihdyttäviä, erityisesti mieleen jäi Yoshihiro "Sexyama" Akiyaman judotaidot (mäkin haluun osata!) ja Benson Hendersonin voitto (ja ne sen jalat!!). 

UFC loppui myöhään ja päästiin myöhään nukkumaan, aamulla herättiin joskus 9.30-pintaan (kun molemmilla oli aikainen herätys tänään niin ei voitu nukkua liian myöhään) ja päätettiin vaan hengailla sängyssä joku tunti-pari, kunnes heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin Dunkin Donutsiin aamupalalle (Because America runs on Dunkin... Toi naurattaa aina... Minä en ainakaan juokse mihinkään sen jälkeen ku olen siellä käynyt....) ja sieltä kiertämään huonekalukauppoja sunnuntain kunniaksi. "Ghetto"-huonekalukaupat on aivan parhaita! Siellä on astetta rennompi tunnelma aina... 

Olneyvillen kaupunginosa Providencessa on siis vähän sitä huonompaa aluetta, ja se kyllä näkyy monilla tavoin. Likaista, meluista ja rakennukset eivät ole aivan parhaimmassa kunnossa. Mutta kirppiksellä/ huonekalukaupoissa oli hauska katsella tunnelmaa ja musiikki soi ja kaikenlaista oli myytävänä. Erään huonekalukaupan myyjä istuskeli meidän seurana sohvilla ja höpötteli sitä ja tätä. Ja pahoitteli minulle kun aviomieheni haluamaa sohvakokoonpanoa ei valitettavasti ole saatavilla... =D Ja vielä käynnin päätteeksi heitti C:lle fist-bump:it ennenkun lähdettiin seuraavaan kauppaan. Parasta! Niitä kauppoja kierreltiin muutama ja koe-istuttiin tuoleja ja sohvia ja höpöteltiin kaikenlaista. Aika perus sunnuntai. Palasin kotiin iltapäivällä, kun miekkosen piti lähteä töihin, ja katselin viltin alla Oscar-gaalaa. No, työt eivät maistuneet ja herraseura tuli vielä hetkeksi tänne meille sohvalle kököttämään minun kanssa ennenkuin oli aika hänenkin palata kotiin. Vielä pitäisi puoli vuotta jaksaa tätä viikonloppuelämää. Blääh. 

Ja tällaisen mukavan viikonlopun jälkeen päätän blogipostaukseni "pienillä asioilla". Minäkin olen tieni löytänyt "Just little things"-blogiin, joka siis listaa pieniä asioita joista voi olla onnellinen ja iloinen. Tässä muutama henkilökohtainen suosikkini piristämään maanantaita. 

Näillä se päivä alkaa kivasti, aina tuossa klo 13 maissa. :)

Aika itsestäänselvää...

Heitä ei ole montaa, mutta kiitos että olette olemassa! :)

Hieno tunne kun miettii mistä on tultu ja missä ollaan nyt... 

Rakastan luontoa jne, mutta kaupungit on myös niin <3

Varsinkin au pairina on helppo samaistua tuohon! 

Pelifriikkinä olen samaa mieltä. Saanen lisätä, 

vielä parempaa on: "Beating someone elses high score" =D

Eipä mulla sitten muuta tähän hätään! Palailen bloggailemaan taas jossain vaiheessa. =)

My 15 minutes of fame ja muuta höpöhöpöä

Tässä kun flunssaisena istun kotosalla, niin mikäs sen parempaa puuhaa kuin blogin päivittäminen taas pitkästä aikaa! Taisi iskeä tällainen lopputalven/alkukevään flunssa, ja onhan siitä jo pari kuukautta aikaa edellisestä nuhasta, joten oli jo aikakin taas tuhota nenäliinoja... Pari päivää olen jo ollut kipeänä, mutta sellaista elämä on. Kuppi kuumaa panadol-jauhe-flunssalääkettä on taas nautittu, ja nyt odotellaan. 

Sain tuossa ystävänpäivän aikoihin (ja vieläkin kai) nauttia tästä tunnetusta "15 minutes of fame"-ilmiöstä. Cultural Caren väki pyysi minua kirjoittamaan pientä tarinaa ystävänpäivänvietosta täällä USA:ssa, ja se teksti on nähtävissä osoitteessa www.culturalcare.fi. Höpöttelin siellä vähän kaikenlaista. =)

Oma ystävänpäivä meni töissä, ei mitään sen ihmeempää tullut tehtyä, sain host-isältä Bath&Bodyworksin tuotteita ystävänpäivälahjaksi. C:n kanssa ei tullut tehtyä mitään ystävänpäivänä, kun molemmat tosiaan oli töissä, eikä viikonloppunakaan tehty mitään sen ihmeempää. Aika tylsältä kuulostaa, mutta oli ihan hauskaa silti (kuten aina). =)

Viime lauantai-illan vietimme C:n kanssa täällä meillä lastenvahtipuuhissa. Ihanaa kun nämä host-lapset käyttäytyvät kun C on paikalla. Olivat toki aika hyper, kun olivat niin innoissaan, mutta muuten meni oikein hyvin. Itsellänikin oli rennompi ilta. Pelattiin Guitar Hero:a, kokkailtiin, syötiin jäätelöä ja katsottiin vähän leffaakin. Ei paha. Ja lauantaina yöllä, kun host-isä palasi kotiin, lähdettiin kohti Providencea tuttuun tyyliin, ja olin siellä eiliseen saakka. Sain nimittäin pari päivää ekstravapaata nyt kun lapsilla on hiihtoloma. Eilen päivällä tulin kotiin, hengailin vaan kipeänä itsekseni, host-isä ja lapset tulivat kotiin hetkeksi  ja siitä sitten lapset lähtivät kavereidensa luokse sleepoverille, host-isä lähti naisystävänsä kanssa sleepoverille ja en tietysti halunnut olla pekkaa pahempi, joten C tuli tänne meille sleepoverille. =) Kaikki olivat tyytyväisiä. 

Nyt ollaan jo keskellä viikkoa, tänään olen rentoutunut ja sairastellut, parin tunnin päästä täytyy viedä host-poika jääkiekkotreeneihin ja sitten varmaan ilta laiskotellaan taas. Huomenna toivon olevani terve, sillä saan viihdyttää host-lapsia ja heidän kavereitaan hyvän aikaa. Tarkoituksena olisi ainakin käydä katsastamassa Star Wars 3D ja jotain. Joten huominen on nopeasti hoidettu pois alta. Perjantaina olen töissä illalla ja myös lauantai-aamuna pari tuntia ja sitten olenkin taas vapaalla loppuajan. Ensi viikolla takaisin koulurytmiin, ja pääsen menemään salille ja muuta mukavaa. Ja kohta edetään jo maaliskuuta! Hurjaa!

"You're amazing"

Uskomatonta miten kaksi sanaa (tai no kolme) voi tuoda hymyn naamalle niin helposti. Toisaalta, ei sitä simppeli tyttö paljoa tarvitse jotta tulee taas parempi fiilis. Tekstareita päivän tapahtumista ja kaikenlaisista asioista ja puolen tunnin treffit autossa erään tietyn henkilön työpaikan parkkipaikalla, ja taas on vähän parempi olo. Sitten kotimatkalla vielä kun hoilaa parhaiden biisien mukana, niin näillä se pahin masis katoaa. Toki kaikki asiat ja ajatukset ja suunnitelmat ja stressi on mielessä, ja ne tulee pysymään siellä, mutta tällaiset jutut piristävät iltaa kummasti, ja näiden voimalla jaksaa taas vähän aikaa. 

Nyt maanantai-illan päätteeksi uusin Gossip Girl ja How I Met Your Mother, ja tämä päivä alkaa olla pulkassa. Huomenna on taas uusi päivä, ja elokuun loppu on taas vähän lähempänä...