torstai 13. joulukuuta 2012

Uusi alku, sort of.

Tarkoitus oli bloggailla koko syksy myös, au pair-ajan päättymisen jälkeen jne. Noh, se nyt niinkuin vähän jäi... Nyt on sen verran aikaa kulunut että voin taas jatkaa kirjoittelemista, jos ei muuta niin ainakin suomen kielen harjoittelemisen vuoksi. Olin siis au pairina Massachusettsissa 21 kuukautta. Se oli hurjan pitkä aika joka meni loppupeleissä todella nopeasti. 

Mutta nyt ihan ensimmäiseksi on syytä selvittää perusasiat... Ekaksi: Missä olen? No, olen tällä hetkellä kotona. Se, missä koti on, onkin pidempi tarina. Kotikaupunkini on tällä hetkellä Providence, Rhode Island. Tässä keskustan tuntumassa asustetaan aviomiehen kanssa. Ai mikä aviomies? No, kävi pikkuinen vahinko, ja tapasin, 7kk täällä oltuani, mukavan paikallisen miehen, ja siinä kävi sitten niin että päätettiin mennä naimisiin syyskuun alussa 2012 (kun au pairin duunit oli ohi) ja asettautua tänne asumaan.  

Vähän niinkun näin... Huomatkaa lippu taustalla... 
Mitenniin amerikkalaista? =D

Nyt siis täällä olisi tarkoitus elellä ja olla. Green card-prosessi alkoi lokakuun lopulla vihdoin (on muuten aika kallista hupia, pistän siitä vielä erikseen juttua), ja tammikuun alussa olisi tarkoitus käydä haastattelussa miekkosen kanssa, viranomaiset (Department of Homeland Security, WOOT?!) haluavat tarkistaa että tämä ei ole feikkiavioliitto. Tosin jo sormenjäljet minulta ottanut mies osasi kertoa että skandinaavit eivät muuta USA:an hyvän elämän ja sosiaaliturvan perässä... Oltiin samaa mieltä siis... 

Eli tänne meinasin alkaa kirjoittelemaan kaikkea ulkosuomalaisen elämästä, USA:ssa elämisestä ja mitä nyt muuta sattuukaan tulemaan mieleen. 

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. =)

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Mitä tapahtuu? Mikä Ocean State? Häh?

No, VIHDOIN olisi aika alkaa kirjoittelemaan taas... Ulkoasu pitää tuunata, ja jotain sanomistakin ehkä keksiä. Siispä STAY TUNED! 


keskiviikko 8. elokuuta 2012

12 päivää.

12 päivää jäljellä. Uskomatonta mutta totta. 21.8. lähden täältä host-perheen luota ja jätän taakseni tämän arjen. Arjen, joka on ollut elämän suurin osa melkein 2 vuotta. Tulee todella epätodellinen olo. 

Miten sitä osaakaan olla, kun ei ole tätä sirkusta ympärillä päivittäin. Toki tähän aikaan on mahtunut jonkin verran draamaa ja konflikteja ja sitä sun tätä, mutta niitä hyviä hetkiä on ollut niin paljon! Kuten esimerkiksi host-isän "The Hangover"-fanitus, jota lapsetkin nauroivat, kun mentiin autoon tai ravintolaan, niin host-isä käski lasten liikkua, ja sanoi "Not you, fat jesus, slide it on back!". Tai ajoreissu pojan (kohta 8v) jääkiekkoharjoituksiin, ja host-tytön jatkuva selittäminen One Directionista ja kuinka hän haluaa naimisiin bändin jäsenen kanssa ja sitten hän olisi rikas ja kuuluisa ja iloinen, ja sen keskustelun päättänyt host-pojan (edelleen siis kohta 8v!!) puolihalveksuva kommentti "You're such a golddigger!". 

Ja nämä ovat vain viimeisen parin kuukauden kohokohtia, kun niitä on niin paljon... Olen ehtinyt tavata ihanan miehen, käydä Nykissä ja Las Vegasissa ja Montréalissa ja ajellut ympäriinsä täällä ja oppinut ja nähnyt niin paljon uutta. Ja olen kasvanut ihmisenä niin paljon. Omasta mielestäni ainakin. 

12 päivää erottaa minut uudesta alusta, uudesta arjesta ja uusista haasteista ja mahdollisuuksista. Vieläkään siis ei täällä blogosfäärissä suurin osa tiedä mitä aion seuraavaksi puuhailla. Aloitan uuden blogin heti au pair-aikani jälkeen, linkitän uuden osoitteen tänne, ja kutsun toki kaikki nykyiset lukijat seuraamaan höpötyksiäni! 


<3  ;)

torstai 26. heinäkuuta 2012

Time is running out....

Joo. Elikkäs elikkäs. Kesä on ollut KIIREINEN! On siis tainnut mennä puolisentoista kuukautta viime postauksesta. Tai jotain. Kauan kuitenkin. Viimeksi taisin kertoa host-isän siskon häistä, jotka oli kesäkuun alussa... Eli pistetäänpäs klassisesti ranskalaisin viivoin (tai siis Bloggerin pilkuin...) vähän että mitäs tässä on puuhailtu.

  • Kesäkuun puolivälissä saapuivat Suomesta käymään äiti ja yksi pikkuveljistä. Samana viikonloppuna kun he tulivat, olin myös hankkimassa viimeiset creditit yhdeltä au paireille tarkoitetulta kurssilta Quincyssä. Eli oli rankat 1.5 viikkoa sightseeingiä ja shoppailua ja yleistä palloilua (no ehkä ei nyt kuitenkaan ihan törkeän paljon shoppailua), ja tietysti oli ilo saada äidin tekemää ruokaa. Tuttuja makuja, niitä täällä kaipaa. Tuli tsekattua mm. Providence, Boston, Newport ja tietysti Walpole! =D
  • Siinä suurinpiirtein samaan aikaan vieraiden saapuessa alkoi myös lapsilla kesäloma. Eli duunia on nyt ollut sitten loman jälkeen arkipäivisin aamusta iltapäivään/iltaan. Kesähän on tunnetusti vanhempien lasten au pairien rankempaa aikaa, kun suurimman osan vuotta saa lillua kotona päivisin kun lapset on koulussa, mutta kesällä niitä täytyy viihdyttää esim klo 9-19. Siinä välillä loppuu kärsivällisyys. Ollaan uitu ja hengailtu ja ties mitä. Poika pelaa jääkiekkoa varmaankin 48 kertaa viikossa, joten ollaan onneksi välillä päästy kuumuutta pakoon jäähallille.
  • On myös tultu hengailtua meillä ja C:n luona (tähän väliin huomautus, että yleensä au paireilla ei ole mitään asiaa tuoda poikaystäviään host-perheen taloon, minun host-isäni on hyvin harvinainen tapaus tämän suhteen....), katseltu leffoja kuten Deliverance, Matrix Reloaded ja ties mitä. Viikonloput on menny todella rauhassa, koska viikot on molemmilla raskaita. 
  • Niin, on myös tullut käytyä kahdesti Cape Codissa! Ensin äidin ja veljen kanssa kesäkuun puolivälissä, ja sitten taas heinäkuun puolivälissä host-perheen kanssa. Cape on tosi kaunis kesäisin, ja siellä on paljon nähtävää ja tehtävää ja biitsit ovat mahtavat. Host-perheen kanssa olin hotellissa 2 yötä pikkukylässä nimeltä North Truro, joka on vain pari  mailia Provincetownista, joka on Cape Codin pohjoisin kaupunki. 
  • Tapasin yhden lemppari-Bruins-pelaajista, Andrew Ferencen, kaupungilla sattumalta. Bongasin hänet yhdestä puistosta, ja törkeänä fanina keskeytin hänen jäätelönsyöntinsä ja pyysin päästä yhteiskuvaan. Jeejee! 
  • Ollaan myös saatu nauttia "ihanista kesäkeleistä". Juu, Suomessa ei ole ollut mikään mahtava kesä, mutta kun ulkona on sellaiset lähemmäs +40 ja sisällä talossa sellaiset +32, niin sitten ei enää naurata. Ja ilman ilmastointia on eletty, tietysti... Ollaan myös saatu nauttia muutamista ukkosista, joka on aina tosi jees. Nyt alkaa yöt viilentyä, joten saa sentään nukuttua!
  • 4th of July vietettiin miekkosen kanssa Providencessa, ilotulitukset oli oikeen hienot! Tuli käveltyä ihan järkyttävä määrä kämpiltä India Point Parkiin ja takaisin, mutta oli kyllä sen arvoista!
  • Käytiin myös katsomassa yhdessä kiinalaisessa ravintolassa (joista saa ylivoimaisesti parhaat drinkit aina!) UFC 148. Vapaaottelu rocks! 
Noniin. Eiköhän tässä sitten ollut ne suurimmat. Nyt on edessä 3 päivän viikonloppu (can I get a "hell yeah"?!) ja sitten maanantaina on COLDPLAYN KEIKKA!!!! Ja meikäläinen menee tietysti sinne hillumaan!! Whoop whoop! 
Nyt alkaa au pair-aikakin olemaan aika kortilla. On enää jotain 27 päivää tms jäljellä. Sitten sen jälkeen onkin jännät paikat monella tavalla. Meinaan alottaa uuden blogin tämän jälkeen, jossa kerron sitten elämästäni ja touhuistani. Luvassa saattaapi olla muun muassa road trip Floridaan ja sitten yksi suuri elämänmuutos (kai sitä siksikin voi kutsua....?). No, kuukauden päästä tiedätte enemmän... ;)


Kuvien sijasta laitan tällä kertaa Coldplayn lyriikoita tähän loppuun...


And the wheels just keep on turning
The drummer begins to drum
I don't know which way I'm going
I don't know which way I've come

Hold my head... inside your hands
I need someone... who understands
I need someone... someone who hears
For you I've waited all these years

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vähiin käy ennenkuin loppuu...

Heips taas.... Kiirettä on pitänyt! Viime postauksesta on taas jotain 3 viikkoa. Vähän hävettää melkein, kun olen ollut niin huono bloggari, ja kävijämäärä kasvaa tasaisesti... No, nyt yritän korjata vähän "vaurioita" tällaisella suht pitkällä random-postauksella viime aikojen tapahtumista. 


- Memorial Day Weekend oli tosi kiva! Meillä oli miekkosen kanssa paljon yhteistä aikaa, ja host-perhe oli host-isän naisystävän talolla Plymouthissa, niin me saatiin vallata tämä meidän talo koko holiday weekendin ajaksi. Lähinnä vaan chillailtiin, nautittiin keleistä ja yhteisistä vapaista. 


- Työt nyt menee miten menee, host-tyttö pre-teini-ikineen ja kaiken maailman draamoineen osaa olla aika raskas välillä, mutta nyt olen keksinyt tavan saada hänet laittautumaan koulua yms varten. Sääli kun en hokannut aiemmin! Selvää siis on että hän tietää, että ennen koulua ja nukkumaan menoa harjataan hampaat jne, mutta hän ei vaan halua tehdä sitä, koska on laiska ja itsepäinen...
....siispä, minäpä olen lopettanut käskemisen! Vuoden Au Pair, eiks je? Mutta, tässä on ihan logiikka takana. Sen sijaan että 57:ttä kertaa sanon että "Harjaa nyt ne hiukset!!", sanon sen sijaan "Jos mielestäsi olet nyt valmis lähtemään kouluun niin lähdetään, vaikka minä en itse tuollaisella kampauksella astuisi ovesta ulos." Sitten sieltä tulee valitusta että "Tämä on ihan hyvä ja kylläpäs harjasin hiukset" niin vastaan että "Ihan sama, ei ole minun pää eikä häpeä.", ja kappas, tyttö juoksee kylpyhuoneeseen harjaamaan hiukset. Ilkeää ehkä, mutta mikään muu ei toimi, ja tämä toimii, niin samapa tuo. Ja host-isä on samaa mieltä, että on hyvä strategia. Sama kun sen sijaan että sanon miljoonatta kertaa että harjaa ne hampaat ettei henki haise, niin sanon että "No, kyllä sun luokkakaverit sitte huomauttaa kun sun suu haisee kaatopaikalta, ja varmaan mieluummin kuulet sen niiltä sitten". Elämä on ollut paljon rauhallisempaa täällä meillä tämän ahaa-elämyksen jälkeen! Toivottavasti tämä strategia toimii seuraavat n. 75 päivää...


- Kesäkuun ekana viikonloppuna C vei minut Rhode Islandiin, Oakland Beachille, Warwickin kaupunkiin. Siellä tsekattiin takeout-seafood-rafla nimeltä "Iggy's Doughboys and Chowder House". Nam nam! Jonotettiin ja odoteltiin ruokaa luukulla jotain 45min ehkä, mutta oli kyllä sen arvoista! Sitten rannalle, penkille istumaan ja nautiskelemaan maukkaasta ruuasta avec merinäköala. Sieltä näkyi Newportin ja Jamestownin sillat, purjeveneitä ja kaikenlaista. C totesi että ollaan muuten oltu täällä aiemminkin. "No eikä olla, en mä ainakaan muista!" "No ollaanpas. Katsopa tuonne *osoittaa n. parinsadan metrin päähän*, tuolla on se ranta jolla istuskeltiin meidän ekoilla treffeillä!" Se oli tosi ihana yllätys, että hän toi minut ravintolaan joka on samalla alueella jolla melkein tasan vuosi sitten oltiin hengailtu sinä iltana kun ekaa kertaa tavattiin. =)


- Viime viikonloppuna käytiin C:n kanssa edustamassa host-isän siskon häissä. Oli oikein mukavat kekkerit, ja seremonia oli rannalla, ihanaa! Host-isän isä vei minut tanssimaan, ja host-tyttö veti C:n tanssilattialle myös! Vähän oli herralla paniikinomainen katse, mutta host-tyttö oli iloinen! =D Ja host-poika tanssi 4h putkeen! Se kävi aina toivomassa kaikkia kappaleita, kuten "Sexy And I Know It" ja "Crazy Train" jne, ja näytti kaikki hienoimmat tanssimuuvit. Sinä iltana tein myös viimeisen lauantai-illan töitä! Otettiin C:n kanssa lapset hotellihuoneeseen vastaanoton päätteeksi, niin että aikuiset voivat nautiskella pari drinkkiä rauhassa. Ei jouduttu olemaan kuin 2,5h, ja sitten saatiinkin suunnata nokka kotia kohti. Nyt ei enää loppu au pair-aikana tarvitse työskennellä lauantaina, jos ei tietysti satu jotain erityistilannetta tulemaan... Jee! 


- Tämä viikko onkin jo tyyliin puolessavälissä. Perjantaina alkaa toinen au pair-kurssi, josta lähden aikaisemmin, sillä täytyy käydä noutamassa äiti ja veli lentokentältä illalla! Ihan friikkiä nähdä perheenjäseniä livenä 1,5 vuoden tauon jälkeen! Sen viikonlopun kursseilen, ja C lupasi toimia oppaana heille Bostonissa koska itse en kerkiä. Sitten koko ensi viikko vietetään paikkoja katsellen, luvassa on mm. road trip Cape Codiin! 


Huh. Siinäpä taas jotain. Ja kablaam, heitän vielä loppuun kuvia! ENJOY!



Seremonia järjestettiin paikassa nimeltä 
"The Hills At Indian Bluffs Beach, Manomet MA"


Tuon kesämökin voisin ottaa...


Hotellin parvekkeelta oli kaunis näköala Cape Cod Bay:hin 
ja auringonlasku-kuvastakin tuli ihan nätti. 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kesän alku häämöttää...

Tämä kevät on kyllä ollut yhtä vuoristorataa. On ollut muuttoa, oikeusjuttua, erään tutun ihmisen vanhemman sairastuminen, miekkosen auto-ongelmat, host-tytön teineilyn alkaminen, ja sitten vielä nämä normihommat päälle, draamaa ja sitäsuntätä siellä Suomessa jne... Tässä parin viime kuukauden tärkeimmät jutut, ja muutama noista on tapahtunut ihan tässä viikon-parin sisään. 


Joku huvimaja-hökötys Bostonissa, matkalla New England Aquariumiin


Hyvääkin on tapahtunut, paljon. Päivät au pairina vähenevät kovaa tahtia, 98 taitaa olla numero kalenterissa tänään. Loppu on lähellä, ja sekaisin tuntein alan pikkuhiljaa valmistautua viimeisiin kuukausiin. Elokuun lopussa homma on sitten ohi, ja kesähän tunnetusti menee nopeasti... Vielä on koulutehtäviä ja kurssi, ja kesäkuun puolessavälissä saan äitini ja toisen veljistäni tänne vieraaksi. Siinä samalla alkaakin myös lasten kesäloma, ja päivät täyttyvät altaalla hengailulla ja grillikekkereillä, toivon mukaan. 


Ihanan värinen puu, löytyy tuosta makuuhuoneen ikkunan ulkopuolelta.


Odotukset kesälle eivät ole kovin korkeat, ihan raha-asioiden takia. Mutta kotiseutumatkailua odottelen, kunhan tuo yksi saa autonsa korjattua. Varsinkin koska tämä kotiseutu on täynnä upeita paikkoja. Tarkoituksena olisi ainakin ajella Hampton Beachille (ja mahdollisimman monelle muulle beachille...), ehkä Maineen ja lupasi C viedä minut jossain vaiheessa Hamptonsiinkin (se rikkaiden "kesämökkialue" Long Islandin päässä). Äidin ja veljen kanssa käydään tsekkaamassa Cape Cod ainakin. 



Kuvaa viime viikonlopulta, rantakausi on avattu! (Ja selkä ja naama ovat myös sen näköiset....)

Eli elämä jatkunee kovalla vauhdilla ja tahdilla, ja päivät vain vähenevät. Kovasti jännittää jo tuo elokuun loppu. No, sitä ehtii murehtia sitten, nyt nautitaan lämpimistä ilmoista. Ensi viikonloppuna olen vapaalla pe-ma, sillä on Memorial Day Weekend, ja se tarkoittaa myös kesän virallista alkua! Here we go! 

tiistai 8. toukokuuta 2012

Holy guacamole, Batman!

Sain tänään sähköpostia....


Että pitäisi lentojakin ruveta miettimään... Ei kai nyt vielä! Ja sitäpaitsi saa nyt nähdä teenkö ns. "omia järjestelyitä" noiden CCAP:n lentojen sijaan... Siltä pahasti näyttää. Muutama tärkeä puhelu on tänään jo soitettu. Seuraava askel selviää lukijoille 28. elokuuta jälkeen. Silloin en enää ole au pair, ja voin kertoa mitä on luvassa seuraavaksi. Joten stay tuned, this is gonna be good! ;)

Sain myös pyynnön kirjoitella jotain au pair-ajastani CCAP:lle. Siitä tulee varmasti hauskaa! Kerrottavaahan on ollut, sen tietävät kaikki kaverit, tutut, perhe ja kaikki tämän blogin lukijat. 

Viikonloppu oli kiireinen mutta mukava. Lauantaina kävin lasten kanssa katsomassa The Avengers. Oli muuten huippuleffa! Sieltä Qdobaan syömään ja sitten hakemaan C meille kakkos-auppariksi, niinkuin yleensä. Sunnuntai oli aivan mahtava! Lähdettiin Braintreen South Shore Plaza-ostoskeskukseen hillumaan ja aikaa tappamaan, ja siitä päätettiin lähteä ajelulle. Eksyttiin sitten New Hampshireen saakka! (Ei se nyt tosiaan mikään pitkä matka ole, mutta silti...). Ajeltiin landella ja käytiin Hampton Beachilla haistelemassa raitista meri-ilmaa. Ihana päivä! <3

Uusi viikko alkoi taas eilen, 15 samanlaista jäljellä. Hurjaa!!! Aika kuluu NIIN nopeasti! Perheen uusi au pair on jo valittu, skypettelin hänen kanssaan eilen, ja hän vaikuttaa todella mukavalta. =)

Tässäpä tätä taas oli, palaan asiaan myöhemmin tällä viikolla, josko vaikka saataisiin niitä kuviakin tänne joskus! 

(PS: Gossip Girlin katsojat haloo: EI OLE TODELLISTA!! Ensi viikolla on season finale, ja siis huhhuh...)


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

The flipside of the coin...

Ajattelin näin pitkän tauon jälkeen palata blogiin vähän masentavammalla postauksella. Tähän mennessä tätä ja muita aiheeseen liittyviä blogeja lukeneet tietävät miten hauskaa au pair-aika on, ja minkälaisia mahdollisuuksia on matkustaa, sosialisoida, bilettää ja niin edespäin. Ajattelin kirjata vähän pieniä ja isoja tapauksia ja esimerkkejä jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti täällä oloon. Nämä on syytä ottaa huomioon ennen lähtöä, että miten selviäisi jos näin käy. 

- Huono match. Mitäs jos perhe on kamala/hirveä/orjuuttaja? Tai mitäs jos au pair kuvitteli pääsevänsä helpolla mutta joutuukin kovaan duuniin ja se ei ollutkaan sitä autolla ajoa ja pölynpyyhkimistä mitä kuviteltiin? Mitäs teet? Yritätkö hammasta purren pärjätä, vai riskeeraatko rematchin paremman perheen toivossa (ja mahdollisen kotiinpaluun)? Itselläni kävi hyvä tuuri matchin kanssa, mutta hammasta tulee purtua paljon täälläkin.

Aikataulut. KAIKILLA kavereilla on viikonloput vapaat. Paitsi sinulla. Tai KAIKILLA parhailla kamuilla on viikolla päivät vapaat. Paitsi sinulla. Miten toimit? Tiedän kokemuksesta että viime vuonna tähän aikaan, kun halusin lähteä kavereiden kanssa radalle lauantai-iltaisin mutta olinkin töissä (ainut meistä joka oli töissä lauantaisin), se oli välillä tosi hajottavaa. Nyt jotkut voi kuvitella että "Joojoo tollanen nyt on aika turhaa", mutta uskokaa, kun kaverit tuntee DJ:tä ja promoottoreja ja ties mitä, ja joka viikonloppu pääsisi hienoihin bileisiin, mutta "Sori, host-isä haluaa mennä leffaan, olen töissä...". Parin kuukauden jälkeen se saattaa käydä hermoille. 

- Kriisi täällä. Kaveriongelmat (niitä voi tulla...uskokaa pois...), host-perheen ongelmat (mm. muutamankin host-perheen vanhemmat ovat eronneet au pairin ollessa siellä, erään au pairin host-isä kuoli kesken kaiken...), veroasiat, viisumiasiat, passiasiat, pankkiasiat, luonto, sää, jne. Kriisi sanan jokaisessa merkityksessä. Mitäs sitten? Riittääkö rahkeet? Meikäläinen on jo selvinnyt myrskyistä (trooppiset JA lumi-) ja  maanjäristyksestä, ja niitä ei edes kuuluisi täällä meilläpäin olla. =)

- Kriisi Suomessa. Astetta kamalampaa. Avoin ihminen kun olen, niin voin kertoa että itsellä on ollut/on kaksi kriisiä ainakin. Ensinnäkin, vähän päälle vuosi sitten tuli ero pitkästä suhteesta. Minä olin täällä, hän siellä. Asiat piti setviä ja selvittää, tavarat jakaa jne, kaikki puhelimitse/facebookitse. Naamatusten ei olla vieläkään juteltu. Monen monta kaveria on kadonnut päätökseni takia (minä tein alotteen meidän eroon), ja tämän pitkän ajan jälkeen vieläkin vaikuttaa siltä, että monet tuomitsevat sekä päätökseni erota että sen, että aloitin uuden suhteen suht nopeasti vanhan jälkeen. Tai ehkä vaan olen kadonnut kaikkien sähköpostilistoilta ja facebook-uutisista jonkun viruksen takia. Hmm... Yritän olla asiasta suht neutraali, mutta onhan se epäreilua. Ja kyseessä on jengiä jonka olen tuntenut lähemmäs 10 vuotta... Ja ero on AINA vaikeaa molemmille osapuolille, puhumattakaan siitä että ollaan valtameren eri puolilla. Toisekseen, isoisäni on sairaana, ja pelkään tietysti kovasti hänen puolestaan. Vaikeinta on, kun jotain tapahtuu ja sinne Suomeen ei vaan voi päästä hoitamaan niitä asioita tai näkemään niitä ihmisiä. 

- Sairastuminen. Harmittavaista aina, mutta ulkomailla sairastelu kyrsii vielä enemmän. Kehtaako sitä olla niin kipeä töissä kuin miltä tuntuu, onko varaa mennä lääkärille, mitäs jos tapahtuu jotain vakavampaa.... Itsellä oli oikeen nanna kurkkutulehdus ja piti käydä ensiavussa hakemassa steroideja jotta turvotus laski tarpeeksi (kun ei meinannut henki kulkea). Voin kertoa että oli aika v-mäinen olo.

- Työmäärä ja stressi. No, samanlaista se on joka paikassa. Paitsi niissä tilanteissa kun tulee tehtyä ainakin kolmen au pairin ja kahden kodinhoitajan työt samaan aikaan, ja palkka on silti se sama tuttu 195,45.... Ei ylityökorvauksia, tuplapalkkaa, eikä välttämättä edes ekstravapaata. Hymy naamassa tehdään duunia kun host-vanhemmat unohtavat ilmoittaa että tulevatkin 4h myöhässä töistä kotiin tai eväävät iltavapaasi ihan ilmoitusluonteisesti koska heillä on menoa. Näitäkin löytyy. 

Siinäpä näitä. Lisää on varmasti, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Alle 4 kuukautta jäljellä tätä rallia. Uskomatonta! Keltainen toukokuu näyttää meilläpäin olevan harmaa. Asteita pirtsakat 15 tai vähän alle. Sataa paljon tai vähän vähemmän. Vrt. Atrian mainos "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen". 

Yritän tyhjentää kameran tässä joku päivä, kävin paikallisilla kukkuloilla kävelyllä ja tuli otettua vähän maisemakuvia. Liitän niitä tännekin. Niin,ja me asutaan uudessa talossa nyt. King size-sänky ja 40 tuuman telkkari jalkopäässä, kyllä näillä tarkenee! =)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Soundtrack of my life...

Ajattelin näin keskiviikkoillan kunniaksi (pikkulauantai!) listailla vähän fiilisbiisejä...  Tänään tuli täyteen 16kk aupparointia, vielä 5 jäljellä ennenkuin on aika siirtyä muihin puuhiin. Teknisistä syistä en voi kertoa julkisesti suunnitelmistani vielä, mutta kunhan au pair-aika loppuu, niin sitten voin paljastaa mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. =)

Eli tässä rentoutuessa, Frasieria katsellessa ja Mike's Hard Lemonadea (vain yksi, huom!) nautiskellessa on hyvä listailla vähän fiilisbiisejä. Taisin postailla jo kauan sitten joitain biisejä, joten saattaa olla että jotkut nyt sitten mainitaan kahdesti, mutta voi voi... Tästä sitten Youtubeen niin voitte kuulla minkälainen soundtrack elämään kuuluu, ainakin tällä hetkellä. 

Luke Bryan - Country Girl (Shake It For Me) Tätä on hoilattu julkaisusta saakka varmasti ainakin viikoittain, jollei jopa päivittäin! Ajelin juuri äsken kotiin C:n työpaikalta ja autossa yksin istuessa on hyvä lauleskella. En ole mikään country-fani, mutta tästä biisistä tykkään kovasti!

NKOTBSB - Don't Turn Out The Lights Host-perheen suuri suosikki, ja host-isän autossa ajellessa se yleensä pärähtää soimaan. Ja koko jengi (minä mukaanlukien tietysti!) vetää fiiliksissä koko biisin läpi... Kaunista! 

Duck Sauce - Barbra Streisand Tästä on tullut melkein klassikko host-lapsien kanssa. Minä ja host-tyttö svengataan aina mukana, ja host-poika huutaa "EIIII TÄTÄ!!! TÄMÄ JÄÄ PÄÄHÄN SOIMAAN!!!" =D

Ozzy Osbourne - Crazy Train Host-poika pyytää aina tätä kun ajetaan jäkisharjoituksiin. Sopii myös hetkiin, jolloin ajelen pitkin kyliä auto täynnä lapsia... 

Dropkick Murphys - I'm Shipping Up To Boston Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran jouluaattona 2010. Olin juuri tullut tänne 3 viikkoa aiemmin, ja olimme ajelemassa Somervillea kohti (Bostonin vieressä), host-isän vanhempien luo. Oli aurinkoinen päivä, joulutunnelmaa ei oikein ollut, mutta tosi hyvissä fiiliksissä olin. Se hetki jäi mieleen, kun ajeltiin Bostoniin päin ja fiilisteltiin tämän biisin tahtiin koko perhe. 

Ice Cube - It Was A Good Day Tästä tulee mieleen viime kesä, ja biitsipäivät ja avoautolla kruisailu. Ehdoton fiilisbiisi, lyriikoista huolimatta. 

Avicii - Levels Tarviiko edes selittää? 

Big Sean (feat. Chris Brown) - My Last Jotenkin vaan iskee. Saattaa olla että elokuussa tämä soi vielä enemmän... Tai ehkä ei sittenkään. Ei sitä tiedä. 

Beastie Boys - No Sleep Til Brooklyn Biisi, josta tykkään minä, host-lapset, host-isä sekä C. Guitar Heroa pelatessa pakollinen. 

Jason Derulo - Ridin Solo Host-pojan toinen lemppari. Hauskaa myös yllättää host-isä hoilaamasta tätä huoneessaan... =D (Tosin välillä se voi laulaa Eye Of The Tigeria tai niinkuin tässä viime viikolla, koko päivän se hoilasi Chamillionairen Ridin' Dirtya... Että joo...)

Wiz Khalifa - Roll Up (ja No Sleep) Räpin puolelle menee, mutta hyviä biisejä. 

LMFAO - Sexy And I Know It Lapset rakastavat tätä! He päättivät jo, että tätä täytyy soittaa joka perjantai kun haen heidät koulusta, ja viikonloppu alkaa. Selvä se... 

Eiköhän tässä ollut jo muutama... Näin että tässä viime päivinä on blogissa ollut kauhea yleisöryntäys. Pistäkää toki kommentteja tai kysymyksiä jos niitä on! 

Tähän loppuun voin tarjota kuvan Prudential Centeristä, kuvan otin Quincyssä, JFK-museon pihalta ihkudaa-kamerallani. =)




tiistai 20. maaliskuuta 2012

Paluu blogimaailmaan...

Noniin, nyt on vähän aikaa ja energiaa kertoa kuulumisia... Viimeiset 2 viikkoa ovat taas menneet hurjaa vauhtia! En melkein edes muista mitä kuun ekalla viikolla tapahtui... Varmaan aika perus, töitä jne. Nyt tosiaan on ollut vähän sekavat 1,5 viikkoa, kun C:llä on ollut ongelmia (en mene täällä yksityiskohtiin) jotka ovat aiheuttaneet kamalaa stressiä ja draamaa, ja toki ne asiat ovat vaikuttaneet minuunkin. 

Viime viikonloppuna olin Quincyssä au pair-kurssilla. Oli tosi rankka viikonloppu, perjantaina 14.30-31, lauantaina 8-19 ja sunnuntaina 9-17. Siihen vielä päälle muu stressi jne, ja kaaos oli kasassa. Kunnon yöunet nukuin viimeksi joskus 10.3. tms. No, Red Bullia naamaan ja hammasta purren... Kurssi oli ihan jees, vaikka jouduttiinkin maalaamaan kirkkoa ja sen sellaista. Vierailu kodittomien yömajalla oli aika surullista. Tuli tosi paha mieli, sillä paikan edustajan mukaan suurin osa kodittomista ovat tilanteessaan ei huumeiden tai alkoholin, vaan taloudellisten ongelmien takia. Vierailtiin myös JFK Presidential Library & Museum:issa. Sinne täytyy palata takaisin paremmalla ajalla ja ilman stressiä ja väsymystä. On todella kauniilla paikallakin. Kurssin muita aiheita olivat mm. kulttuurierot, stereotypiat, konfliktien hallinta ja sen sellaista. Saatiin myös käydä tsekkaamassa Southie Bostonin St Patrick's Day Parade, se oli kiva kokemus! 

Nyt meillä on muutto meneillään, yritän pakkailla kamoja. Host-tyttö teineilee ja ei suostunut pakkaamaan tavaroitaan eikä heittämään roskia roskiin jne, joten sovittiin host-isän kanssa että minä käyn siellä heittämässä raa'alla kädellä kamaa veks. Tänään sitten vietin 1,5h heittämässä sen seitsemän sortin sälää roskasäkkiin. Host-tytöllä on vähän hoarder-piirteitä, joten... Ja hän tietysti oli shokissa kun "kaikki tärkeät tavarat" olivat kadonneet. No, ei aina ole niin helppoa olla 11 ja kun vielä on niin ilkeä au pairkin, joka heittää 2 vuotta vanhoja karkkipapereita yöpöydän laatikosta roskiin... =D

Meillä on kelit olleet tällä viikolla aivan mahtavat, yli +20, melkein lähempänä +30 sunnuntaista lähtien. Aivan upeaa! Aurinko paistaa ja luonto herää. Ja minä olen naamasta punainen kuin paloauto. Maaliskuun puolivälissä. Aika priceless! Hyvien kelien pitäisi jatkua koko viikko nyt. Ensi viikolla on viileämpää, n. 10-15 astetta. Blääh. Ihan tyhmää. Pistän nyt tähän loppuun niitä kuvia sitten... Eli luvassa varsinainen kuvapommi! Teitä on varoitettu!


Nämä olivat pompanneet esille etupihalla ihan huomaamatta...

Paraatikuvia: Poliisista päivää...

Massachusetts State Police esittäytyi heppojen kera.

Old school-sotilaita

Ja tottakai Darth Vader oli myös St Patricks Day-paraatissa...

Ja siellä pyhä Patrick itse!

Eri sortin kulkuneuvoja meni myös ohi

Ja sitten Ghostbusters...?

John F. Kennedy Presidential Library & Museum, Quincy, MA

True that!

Upeat näkymät Bostoniin JFK-museolta