Soundtrack of my life...

Ajattelin näin keskiviikkoillan kunniaksi (pikkulauantai!) listailla vähän fiilisbiisejä...  Tänään tuli täyteen 16kk aupparointia, vielä 5 jäljellä ennenkuin on aika siirtyä muihin puuhiin. Teknisistä syistä en voi kertoa julkisesti suunnitelmistani vielä, mutta kunhan au pair-aika loppuu, niin sitten voin paljastaa mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. =)

Eli tässä rentoutuessa, Frasieria katsellessa ja Mike's Hard Lemonadea (vain yksi, huom!) nautiskellessa on hyvä listailla vähän fiilisbiisejä. Taisin postailla jo kauan sitten joitain biisejä, joten saattaa olla että jotkut nyt sitten mainitaan kahdesti, mutta voi voi... Tästä sitten Youtubeen niin voitte kuulla minkälainen soundtrack elämään kuuluu, ainakin tällä hetkellä. 

Luke Bryan - Country Girl (Shake It For Me) Tätä on hoilattu julkaisusta saakka varmasti ainakin viikoittain, jollei jopa päivittäin! Ajelin juuri äsken kotiin C:n työpaikalta ja autossa yksin istuessa on hyvä lauleskella. En ole mikään country-fani, mutta tästä biisistä tykkään kovasti!

NKOTBSB - Don't Turn Out The Lights Host-perheen suuri suosikki, ja host-isän autossa ajellessa se yleensä pärähtää soimaan. Ja koko jengi (minä mukaanlukien tietysti!) vetää fiiliksissä koko biisin läpi... Kaunista! 

Duck Sauce - Barbra Streisand Tästä on tullut melkein klassikko host-lapsien kanssa. Minä ja host-tyttö svengataan aina mukana, ja host-poika huutaa "EIIII TÄTÄ!!! TÄMÄ JÄÄ PÄÄHÄN SOIMAAN!!!" =D

Ozzy Osbourne - Crazy Train Host-poika pyytää aina tätä kun ajetaan jäkisharjoituksiin. Sopii myös hetkiin, jolloin ajelen pitkin kyliä auto täynnä lapsia... 

Dropkick Murphys - I'm Shipping Up To Boston Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran jouluaattona 2010. Olin juuri tullut tänne 3 viikkoa aiemmin, ja olimme ajelemassa Somervillea kohti (Bostonin vieressä), host-isän vanhempien luo. Oli aurinkoinen päivä, joulutunnelmaa ei oikein ollut, mutta tosi hyvissä fiiliksissä olin. Se hetki jäi mieleen, kun ajeltiin Bostoniin päin ja fiilisteltiin tämän biisin tahtiin koko perhe. 

Ice Cube - It Was A Good Day Tästä tulee mieleen viime kesä, ja biitsipäivät ja avoautolla kruisailu. Ehdoton fiilisbiisi, lyriikoista huolimatta. 

Avicii - Levels Tarviiko edes selittää? 

Big Sean (feat. Chris Brown) - My Last Jotenkin vaan iskee. Saattaa olla että elokuussa tämä soi vielä enemmän... Tai ehkä ei sittenkään. Ei sitä tiedä. 

Beastie Boys - No Sleep Til Brooklyn Biisi, josta tykkään minä, host-lapset, host-isä sekä C. Guitar Heroa pelatessa pakollinen. 

Jason Derulo - Ridin Solo Host-pojan toinen lemppari. Hauskaa myös yllättää host-isä hoilaamasta tätä huoneessaan... =D (Tosin välillä se voi laulaa Eye Of The Tigeria tai niinkuin tässä viime viikolla, koko päivän se hoilasi Chamillionairen Ridin' Dirtya... Että joo...)

Wiz Khalifa - Roll Up (ja No Sleep) Räpin puolelle menee, mutta hyviä biisejä. 

LMFAO - Sexy And I Know It Lapset rakastavat tätä! He päättivät jo, että tätä täytyy soittaa joka perjantai kun haen heidät koulusta, ja viikonloppu alkaa. Selvä se... 

Eiköhän tässä ollut jo muutama... Näin että tässä viime päivinä on blogissa ollut kauhea yleisöryntäys. Pistäkää toki kommentteja tai kysymyksiä jos niitä on! 

Tähän loppuun voin tarjota kuvan Prudential Centeristä, kuvan otin Quincyssä, JFK-museon pihalta ihkudaa-kamerallani. =)

Paluu blogimaailmaan...

Noniin, nyt on vähän aikaa ja energiaa kertoa kuulumisia... Viimeiset 2 viikkoa ovat taas menneet hurjaa vauhtia! En melkein edes muista mitä kuun ekalla viikolla tapahtui... Varmaan aika perus, töitä jne. Nyt tosiaan on ollut vähän sekavat 1,5 viikkoa, kun C:llä on ollut ongelmia (en mene täällä yksityiskohtiin) jotka ovat aiheuttaneet kamalaa stressiä ja draamaa, ja toki ne asiat ovat vaikuttaneet minuunkin. 

Viime viikonloppuna olin Quincyssä au pair-kurssilla. Oli tosi rankka viikonloppu, perjantaina 14.30-31, lauantaina 8-19 ja sunnuntaina 9-17. Siihen vielä päälle muu stressi jne, ja kaaos oli kasassa. Kunnon yöunet nukuin viimeksi joskus 10.3. tms. No, Red Bullia naamaan ja hammasta purren... Kurssi oli ihan jees, vaikka jouduttiinkin maalaamaan kirkkoa ja sen sellaista. Vierailu kodittomien yömajalla oli aika surullista. Tuli tosi paha mieli, sillä paikan edustajan mukaan suurin osa kodittomista ovat tilanteessaan ei huumeiden tai alkoholin, vaan taloudellisten ongelmien takia. Vierailtiin myös JFK Presidential Library & Museum:issa. Sinne täytyy palata takaisin paremmalla ajalla ja ilman stressiä ja väsymystä. On todella kauniilla paikallakin. Kurssin muita aiheita olivat mm. kulttuurierot, stereotypiat, konfliktien hallinta ja sen sellaista. Saatiin myös käydä tsekkaamassa Southie Bostonin St Patrick's Day Parade, se oli kiva kokemus! 

Nyt meillä on muutto meneillään, yritän pakkailla kamoja. Host-tyttö teineilee ja ei suostunut pakkaamaan tavaroitaan eikä heittämään roskia roskiin jne, joten sovittiin host-isän kanssa että minä käyn siellä heittämässä raa'alla kädellä kamaa veks. Tänään sitten vietin 1,5h heittämässä sen seitsemän sortin sälää roskasäkkiin. Host-tytöllä on vähän hoarder-piirteitä, joten... Ja hän tietysti oli shokissa kun "kaikki tärkeät tavarat" olivat kadonneet. No, ei aina ole niin helppoa olla 11 ja kun vielä on niin ilkeä au pairkin, joka heittää 2 vuotta vanhoja karkkipapereita yöpöydän laatikosta roskiin... =D

Meillä on kelit olleet tällä viikolla aivan mahtavat, yli +20, melkein lähempänä +30 sunnuntaista lähtien. Aivan upeaa! Aurinko paistaa ja luonto herää. Ja minä olen naamasta punainen kuin paloauto. Maaliskuun puolivälissä. Aika priceless! Hyvien kelien pitäisi jatkua koko viikko nyt. Ensi viikolla on viileämpää, n. 10-15 astetta. Blääh. Ihan tyhmää. Pistän nyt tähän loppuun niitä kuvia sitten... Eli luvassa varsinainen kuvapommi! Teitä on varoitettu!

Nämä olivat pompanneet esille etupihalla ihan huomaamatta...

Paraatikuvia: Poliisista päivää...

Massachusetts State Police esittäytyi heppojen kera.

Old school-sotilaita

Ja tottakai Darth Vader oli myös St Patricks Day-paraatissa...

Ja siellä pyhä Patrick itse!

Eri sortin kulkuneuvoja meni myös ohi

Ja sitten Ghostbusters...?

John F. Kennedy Presidential Library & Museum, Quincy, MA

True that!

Upeat näkymät Bostoniin JFK-museolta

Hups!

Oho, kato, blogi! On taas elämä mennyt vähän sellaista vauhtia että blogi on unohtunut... Yritän korjata asian tänään illalla tai huomenna. Luvassa myös.....KUVIA! Nyt vaan vaihdan kesäkuntoon blogin ulkoasun... Tänään on ollut +26 astetta. Jepjep. =D

Accio Summer! (Tulejo Kesä!)

Sääjumalat tai joku muu asioista päättävä pääjehu pisti sitten loskakeliksi tänään. Koko talvena on satanut ehkä joku max. 20cm lunta yhteensä. Siis ei ole todellakaan ollut mitään snow day-sekasotkua niinkuin viime talvena. Melkeinpä koko talvi on ollut kuiva ja aurinkoinen eikä edes mikään erityisen kylmä. Ehkä pari kertaa yöllä ollaan päästy jonnekin -20 mutta siinäpä se. Tammikuun keskilämpötila taisi itseasiassa Walpole Hometown Weeklyn mukaan olla plussan puolella, jos oikein muistan... 

Mutta ilmeisesti kevät ei voi alkaa ilman sitä pakollista loskassa vaeltamista, joten eilen iltapäivällä ja illalla pukkasi sellaiset vajaa 10cm lunta, ja sitten plussakeliä tänään. Tekisi melkein mieli mennä tonne takapihalle ja nakata rommia ja mintunlehtiä... eiku siis mansikkasiirappia.... sekaan ja saada edes joku hyöty tosta kamalasta mössöstä. Nyt ei oo kivaa! Kaiken maailman Winter Weather Advisoryt vilkkuu säätiedoituksen kohdalla netissä ja porukat kolaroi oikein olan takaa. Ainut lohtu on, että ensi viikon puoliväli ja sen jälkeinen aika näyttää paremmalta. Joka päivä pitäisi olla jossain +9 ja +16 välillä. Ja auringonkin pitäisi tulla esille. Here's for hoping! 

Eilen, sitä lumentuloa katsellessa ja kiroillessa, iskivät viime kesän muistot mieleen oikein kunnolla. Olen löytänyt sen verran hullua ja hauskaa seuraa, että kesä oli aika eeppinen! Jos ensi kesä on edes lähellekään yhtä mahtava kuin viime kesä, odotettavissa voi olla esimerkiksi seuraavaa:

• Random ajeluja parissa eri osavaltiossa ihanalla avoautolla (toim. huom. se on ihana koska se on legendaarinen, ei koska se olisi mitenkään hieno tai hyvässä kunnossa)

• Paljon univelkaa! Viime kesänä asumismenot olivat vähän erilaiset kun C asusti väliaikaisesti sukulaistensa luona ja minä täällä host-perheen luona, ja suhdekin oli niin uusi ettei voitu ihan vapaasti tunkea joka paikkaan. Loppukesästä oltiin jo aika kekseliäitä. Nukuttu on mm. auton takapenkillä (onneksi on iso auto!) ja rannalla ja motelleissa jos ei muuta keksitty, ja useimmiten ei vaan nukuttu ollenkaan... Mutta epäilen että aika kiireinen kesä on tulossa silti. Molemmat ovat ulkoilmaihmisiä, joten tarkoituksena on maksimoida keleistä nauttiminen.

• Telttailua!!! Viime kesän ehdoton hitti, muun muassa edellisen kohdan takia. Ja muutenkin. Wompatuck State Park oli meidän hengailumesta monet viikonloput, ja paljon muistoja on sieltäkin. Toiset tietysti selvempiä ja tarkempia kuin toiset... Vieläkään en ole unohtanut sitä, kun C oli syvässä unessa ja pesukarhu alkoi raapimaan teltan ovea (kun taisi olla joku ruuan haju teltassa). Ja minä tietysti kauhuissani tuijotin sitä silmästä silmään puolen metrin päästä. Ja se perhana ei meinannut edes lähteä pois vaikka kuinka metelöin!! Toinen pesukarhu-insidentti oli vähän hauskempi, C halusi tehdä s'mores (suklaata ja vaahtokarkkia keksien välissä) ja jätti sitten hetkeksi tarvikkeet retkipöydälle. Pesukarhu tuli pimeyden turvin ja vei koko vaahtokarkkipussin nenän edestä. Ja eikä siinä vielä kaikki, se piru oli yöllä tuonut takaisin sen tyhjän pussin! Törkeää!

• Retket rannalle. Välillä mentiin vain pariksi tunniksi, ja toisinaan oltiin koko päivä. Ihanaa! Ja kamalaa ö-luokan rantakiskan tarjontaa lounaaksi, tietysti. Lemppariranta on Narragansett Beach Rhode Islandissa, ehdittiin käydä siellä vaan kerran, mutta ensi kesänä siitä taitaa tulla meidän ykkösbiitsi. Täytyy myös keritä käymään Newportissa taas, katselemassa rikkaiden "kesämökkejä". 

• Yöt motelleissa. Asumisjärjestelyiden vuoksi vietettiin myös öitä lähialueen motelleissa. Ne olivat, joka ikinen, vaihtelevasti kämäisiä, tai ei-niin-kamalia-mutta-silti-aika-kämäisiä. Ja sekös siitä teki vielä hauskempaa! Ollaan maattu sängyssä syömässä mäkkimättöä, joka haettiin lähimäkkärin drive-in:istä kävellen (ja sekin olisi jo tarina erikseen), seurattu motellissa pysyvästi asuvien ihmisten elämää, nautittu Four Lokoa (kesäjuomien ehdoton kuningas!) ja oltu onnellisia siitä, että mitään pahempia tauteja tai tapaturmia ei näissä mestoissa ole sattunut. (Vitsi vitsi. Tai no...)

• Illat Hot Clubissa ja Providencessa hortoilu. Providencessa on todella kiva baari nimeltä Hot Club. Se on joen rannalla, ja melkeinpä vastaa jokilaivoja (jotka turkulaiselle ovat tietysti aivan must), joten ei ihme että viihdyn. Se ei tosin ole laiva, vaan ihan talo vain, mutta suurimmaksi osaksi avoin ja siellä on iso terassialue ihan joen kyljessä. Kauniit maisemat, ja "Grateful Dead"-drinkit ovat parhautta. Terassilta ollaan melkein aina jatkettu kaupungille kävelemään ja yleensä jouduttiin myös IHOP:iin syömään (miten ne lätyt aina himottaa yöllä?!). Ja se Providencen IHOP jossa yleensä käytiin, vastaa usein myös suomalaisia nakkikioskeja, kaikki kokoontuu yöllä sinne, ja jos jossain sattuu ja tapahtuu, niin se on sitten siellä. Poliisit yleensä partioivat ulkopuolella, joten mitään pahempaa ei ole koskaan sattunut. 

Siinäpä muutamia mieltä lämmittäviä kesämuistoja täältä meiltäpäin. Pakko lisätä, että ei se uima-altaan reunalla lukeminen ja palkan ansaitseminenkaan tule haittaamaan hirveästi... (Parhaimmillaan oltiin lasten kanssa uimassa 6h/päivä). Ensi kesänä on, noiden esimerkkien lisäksi, tarkoitus toivottavasti ajella New Hampshiren Hampton Beachille, ja ehkäpä Maine:en. Ja tietysti viettää vielä enemmän aikaa rannalla. Ja leirintäalueilla. Ja...Ja... Niin. 

KESÄ, TULE JO!!!

Mikään megapostaus kesästä ei olisi täydellinen ilman kesäbiisiä. Yritin keksiä jotain hauskaa, mutta mikään ei nostata kesäfiilistä tällä hetkellä enempää kuin Peter, Bjorn and Johnin vihellysrallatus "Young Folks". Joten ENJOY! 

Pienet asiat...

Viikonloppu ja lasten lomaviikko tuli ja meni. Olen ollut kipeänä mutta muuten viikko meni ihan hyvin. Ei tarvinnut paljoa tehdä töitä. Lauantaina C tuli hakemaan minut iltapäivällä ja suunnattiin nokka kohti Providencea. Illalla käytiin Hootersissa katsomassa UFC 144 ja tietysti syötiin wingsejä, friteerattuja suolakurkkuja (NAMNAM) ja taisi muutama olunenkin tulla nautittua, kun halpoja olivat. Ottelut olivat kaikki viihdyttäviä, erityisesti mieleen jäi Yoshihiro "Sexyama" Akiyaman judotaidot (mäkin haluun osata!) ja Benson Hendersonin voitto (ja ne sen jalat!!). 

UFC loppui myöhään ja päästiin myöhään nukkumaan, aamulla herättiin joskus 9.30-pintaan (kun molemmilla oli aikainen herätys tänään niin ei voitu nukkua liian myöhään) ja päätettiin vaan hengailla sängyssä joku tunti-pari, kunnes heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin Dunkin Donutsiin aamupalalle (Because America runs on Dunkin... Toi naurattaa aina... Minä en ainakaan juokse mihinkään sen jälkeen ku olen siellä käynyt....) ja sieltä kiertämään huonekalukauppoja sunnuntain kunniaksi. "Ghetto"-huonekalukaupat on aivan parhaita! Siellä on astetta rennompi tunnelma aina... 

Olneyvillen kaupunginosa Providencessa on siis vähän sitä huonompaa aluetta, ja se kyllä näkyy monilla tavoin. Likaista, meluista ja rakennukset eivät ole aivan parhaimmassa kunnossa. Mutta kirppiksellä/ huonekalukaupoissa oli hauska katsella tunnelmaa ja musiikki soi ja kaikenlaista oli myytävänä. Erään huonekalukaupan myyjä istuskeli meidän seurana sohvilla ja höpötteli sitä ja tätä. Ja pahoitteli minulle kun aviomieheni haluamaa sohvakokoonpanoa ei valitettavasti ole saatavilla... =D Ja vielä käynnin päätteeksi heitti C:lle fist-bump:it ennenkun lähdettiin seuraavaan kauppaan. Parasta! Niitä kauppoja kierreltiin muutama ja koe-istuttiin tuoleja ja sohvia ja höpöteltiin kaikenlaista. Aika perus sunnuntai. Palasin kotiin iltapäivällä, kun miekkosen piti lähteä töihin, ja katselin viltin alla Oscar-gaalaa. No, työt eivät maistuneet ja herraseura tuli vielä hetkeksi tänne meille sohvalle kököttämään minun kanssa ennenkuin oli aika hänenkin palata kotiin. Vielä pitäisi puoli vuotta jaksaa tätä viikonloppuelämää. Blääh. 

Ja tällaisen mukavan viikonlopun jälkeen päätän blogipostaukseni "pienillä asioilla". Minäkin olen tieni löytänyt "Just little things"-blogiin, joka siis listaa pieniä asioita joista voi olla onnellinen ja iloinen. Tässä muutama henkilökohtainen suosikkini piristämään maanantaita. 

Näillä se päivä alkaa kivasti, aina tuossa klo 13 maissa. :)

Aika itsestäänselvää...

Heitä ei ole montaa, mutta kiitos että olette olemassa! :)

Hieno tunne kun miettii mistä on tultu ja missä ollaan nyt... 

Rakastan luontoa jne, mutta kaupungit on myös niin <3

Varsinkin au pairina on helppo samaistua tuohon! 

Pelifriikkinä olen samaa mieltä. Saanen lisätä, 

vielä parempaa on: "Beating someone elses high score" =D

Eipä mulla sitten muuta tähän hätään! Palailen bloggailemaan taas jossain vaiheessa. =)

My 15 minutes of fame ja muuta höpöhöpöä

Tässä kun flunssaisena istun kotosalla, niin mikäs sen parempaa puuhaa kuin blogin päivittäminen taas pitkästä aikaa! Taisi iskeä tällainen lopputalven/alkukevään flunssa, ja onhan siitä jo pari kuukautta aikaa edellisestä nuhasta, joten oli jo aikakin taas tuhota nenäliinoja... Pari päivää olen jo ollut kipeänä, mutta sellaista elämä on. Kuppi kuumaa panadol-jauhe-flunssalääkettä on taas nautittu, ja nyt odotellaan. 

Sain tuossa ystävänpäivän aikoihin (ja vieläkin kai) nauttia tästä tunnetusta "15 minutes of fame"-ilmiöstä. Cultural Caren väki pyysi minua kirjoittamaan pientä tarinaa ystävänpäivänvietosta täällä USA:ssa, ja se teksti on nähtävissä osoitteessa www.culturalcare.fi. Höpöttelin siellä vähän kaikenlaista. =)

Oma ystävänpäivä meni töissä, ei mitään sen ihmeempää tullut tehtyä, sain host-isältä Bath&Bodyworksin tuotteita ystävänpäivälahjaksi. C:n kanssa ei tullut tehtyä mitään ystävänpäivänä, kun molemmat tosiaan oli töissä, eikä viikonloppunakaan tehty mitään sen ihmeempää. Aika tylsältä kuulostaa, mutta oli ihan hauskaa silti (kuten aina). =)

Viime lauantai-illan vietimme C:n kanssa täällä meillä lastenvahtipuuhissa. Ihanaa kun nämä host-lapset käyttäytyvät kun C on paikalla. Olivat toki aika hyper, kun olivat niin innoissaan, mutta muuten meni oikein hyvin. Itsellänikin oli rennompi ilta. Pelattiin Guitar Hero:a, kokkailtiin, syötiin jäätelöä ja katsottiin vähän leffaakin. Ei paha. Ja lauantaina yöllä, kun host-isä palasi kotiin, lähdettiin kohti Providencea tuttuun tyyliin, ja olin siellä eiliseen saakka. Sain nimittäin pari päivää ekstravapaata nyt kun lapsilla on hiihtoloma. Eilen päivällä tulin kotiin, hengailin vaan kipeänä itsekseni, host-isä ja lapset tulivat kotiin hetkeksi  ja siitä sitten lapset lähtivät kavereidensa luokse sleepoverille, host-isä lähti naisystävänsä kanssa sleepoverille ja en tietysti halunnut olla pekkaa pahempi, joten C tuli tänne meille sleepoverille. =) Kaikki olivat tyytyväisiä. 

Nyt ollaan jo keskellä viikkoa, tänään olen rentoutunut ja sairastellut, parin tunnin päästä täytyy viedä host-poika jääkiekkotreeneihin ja sitten varmaan ilta laiskotellaan taas. Huomenna toivon olevani terve, sillä saan viihdyttää host-lapsia ja heidän kavereitaan hyvän aikaa. Tarkoituksena olisi ainakin käydä katsastamassa Star Wars 3D ja jotain. Joten huominen on nopeasti hoidettu pois alta. Perjantaina olen töissä illalla ja myös lauantai-aamuna pari tuntia ja sitten olenkin taas vapaalla loppuajan. Ensi viikolla takaisin koulurytmiin, ja pääsen menemään salille ja muuta mukavaa. Ja kohta edetään jo maaliskuuta! Hurjaa!

"You're amazing"

Uskomatonta miten kaksi sanaa (tai no kolme) voi tuoda hymyn naamalle niin helposti. Toisaalta, ei sitä simppeli tyttö paljoa tarvitse jotta tulee taas parempi fiilis. Tekstareita päivän tapahtumista ja kaikenlaisista asioista ja puolen tunnin treffit autossa erään tietyn henkilön työpaikan parkkipaikalla, ja taas on vähän parempi olo. Sitten kotimatkalla vielä kun hoilaa parhaiden biisien mukana, niin näillä se pahin masis katoaa. Toki kaikki asiat ja ajatukset ja suunnitelmat ja stressi on mielessä, ja ne tulee pysymään siellä, mutta tällaiset jutut piristävät iltaa kummasti, ja näiden voimalla jaksaa taas vähän aikaa. 

Nyt maanantai-illan päätteeksi uusin Gossip Girl ja How I Met Your Mother, ja tämä päivä alkaa olla pulkassa. Huomenna on taas uusi päivä, ja elokuun loppu on taas vähän lähempänä...

Super Bowl ja lievää masennusta

Aika palata taas tänne bloggailun maailmaan. On tosi mukava nähdä että blogini kiinnostaa lukijoita, ja olen huomannut että varsinkin Cultural Caren sivujen kautta on moni ihminen löytänyt tiensä tänne. Jos on kommentteja ja/tai kysymyksiä ihan mistä tahansa niin antaa palaa! 

Nyt asiaan. Ensinnäkin. Eilen oli Super Bowl XLVI. Olen suuri New England Patriots-fani. Tänään ketuttaa. Piste. Ei siitä enempää. Onneksi täältä kotoa löytyi eilisen jäljiltä paljon lohdutusruokaa poistamaan pahimmat fiilikset. Lapset mainitsivat tuloksesta, mutta minulla ja host-isällä taitaa olla jonkinlainen telepaattinen yhteys, eilistä matsia ei ole mainittu sanallakaan. Kumpikin tietää että tulos ei ollut se, mitä haluttiin. Ensi kausi on taas uusi mahdollisuus, ja toivotaan että pojat saa puolustuspään ongelmat ratkaistua, ja sitten vaan uutta matoa koukkuun. 

Pat the Patriot. <3  Kuva Googlesta. 

Mitäs muuta... Viikonloput on mennyt taas tuttuun tyyliin Providencessa chillaten. Ollaan kokkailtu, pelailtu pleikkaria, rentouduttu, naurettu ja juteltu kaiken maailman asioista. Au pair-aika lähestyy loppuaan hitaasti mutta varmasti. Puolen vuoden päästä pitää jo alkaa pakkaamaan tavaroita kasaan. Ja jos nämä ensimmäiset vähän päälle 14kk menivät nopeasti, en uskalla edes arvata miten nopeasti eletään jo heinä-elokuuta. Viime kesäkin meni ihan hujauksessa ohi. Kuten olen jo aiemmin maininnut, minulla on jo suunnitelmat elokuulle ja siitä eteenpäin. Homma näyttää selvemmältä päivä päivältä, ei ole enää epäilystäkään siitä, mitä haluan tapahtuvaksi syksyllä. Siitä kuitenkin lisää keväämmällä... (Perheenjäsenet ja muutamat ystävät jo tietävätkin mitä on meneillään, mutta tänne julkiselle puolelle en ole vielä viitsinyt kirjoitella sen enempää.). Jännittää kovasti, mutta uskon että olen tehnyt oikean päätöksen tulevaisuuttani ajatellen. 

Rhode Island State House, Providence, RI

Jotenkin on tällä hetkellä sellainen masennuskausi päällä, en oikein keksi mitään tekemistä enkä muutenkaan ole mitenkään super-innoissani mistään. Tiedän tosin aivan täysin mistä se johtuu. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat tällä hetkellä mielessä niin kovasti, varsinkin kun enää tarvitsee jaksaa vain se puolisen vuotta. Työni yritän hoitaa kunnialla, ja olla jakamatta sisäistä ajatusprosessiani julkisesti, mutta päässäni ajatukset jylläävät täysillä. Vaikeaa olla 100% innoissaan tästä päivästä, kun tietää että kaikki tulee muuttumaan parempaan suuntaan ihan kohta. Edessä on uusi alku, ja on vaikea malttaa odottaa. Sitä jotenkin vain elää päivästä päivään ja laskee että paljonko on vielä jäljellä. Yritän tehdä työt, nukkua vapaa-ajalla ja hoitaa asioita eteenpäin ensi syksyä ajatellen. 

En todellakaan kadu päätöstäni lähteä au pairiksi, ja olen oppinut paljon, ja kasvanut ihmisenä. Olen saanut uuden perheen, uusia ystäviä ja kaiken tiimellyksen lomassa myös parhaimman  poikaystävän mitä osaan kuvitella. Toki työ oli hauskempaa ja jännempää alussa, ja nyt kun toista vuotta tekee suurin piirtein samoja asioita päivittäin, tulee toisinaan sellainen Groundhog Day-fiilis. Tähän kun vielä lisää sen että nykyään elämä on sitä ikuista viikonlopun odotusta, niin motivaatiotaso ja jaksaminen voisi toisinaan olla hippusen korkeammalla. 

Ensi kuussa muutan perheen kanssa meidän tämän hetkisestä asunnosta omakotitaloon, joka sijaitsee n. 500 metrin päässä. Eli lähiaikoina on syytä ruveta pakkaamaan tavaroita ja siivoamaan paikkoja. Ihan hyvä sinänsä että on paljon tekemistä, aika kuluu silloin nopeammin. Pitäisi vielä jaksaa raapia kasaan tämän vuoden opintopisteetkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, etten jaksa sooloilla mitään yliopistokursseja enää (Vaikka Harvard kovasti kiinnostaisikin. Mutta kun rahaa ei oikeastaan ole, ja se vähä mitä on, täytyy säästää muihin juttuihin.), joten käyn lähikaupungin collegen au pair kurssin x 2, se on suht helppo ja halvahko ratkaisu tähän hätään. 

Tarkoitus olisi, että kesäkuun loppuun mennessä on kaikki opinnot ja suurin osa etukäteen hoidettavista käytännön asioista hoidossa, ja voin nauttia kesästä ja vapaista viikonlopuista ja siitä valmistautua pikkuhiljaa yhden ajan loppuun ja uuden alkuun.

Noniin, eiköhän tässä ollut tarpeeksi masentavaa tekstiä hetkeksi. Yritän palata asiaan piakkoin vähän iloisemmalla mielellä. =)

Ööö....blogi?

Heipä hei taas täältä amerikan mantereelta... Hoksasin äsken että en ole bloggaillut taas pitkään aikaan! Joten kait sitä on kansalle tarjottava taas leipää ja sirkushuveja, hahaha.... Tammikuu on kohta pulkassa, ja viimeiset 6kk au pairina alkavat! Aamukampa taitaa tällä hetkellä näyttää max. 217 päivää... (Max. sen takia että virallisesti viimeinen päivä on 28.8, mutta voi olla että lopetan jo vähän aiemmin, ei vielä tosin tarkkaa tietoa tuosta asiasta ole. Minua ei paria viikkoa aiemmin lopettaminen harmittaisi ollenkaan...) Kuukausi ei ole ollut mitenkään erityisen kiireinen, melkeinpä sitä samaa touhua päivästä toiseen. Viikot kotona, kotitöitä, läksyjä, itkua ja hammastenkiristystä, iltaisin pari kertaa viikossa C:tä moikkaamaan sen työpaikalle, sitten perjantaina niin nopeasti kuin mahdollista ulos täältä, lauantaisin neljän-viiden maissa töihin takaisin, ja siinä 22-puolitaöin takaisin Providenceen ja sunnuntai-iltana kotiin. 

Viikonloppuisin ollaan otettu C:n kanssa aika rennosti. Yhtenä viikonloppuna miekkoseni kävi noutamassa IKEA:sta laatikoston (ensimmäinen IKEA-mööpeli hänellä!), jota sitten kasattiin yhdessä. Hyvin se C:ltä sujui, mutta välillä piti pyytää vähän apua, "You explain this to me, you're Scandinavian!" Haha, tottahan tuo, ja sitäpaitsi olen itse koonnut useampaan otteeseen kaiken maailman kirjahyllyjä ja laatikostoja ja tiesmitä, joten onneksi C:llä oli ammattiapulainen. Hieno laatikosto tuli! =)

Ollaan katseltu dokumentteja ja leffoja ja viime aikoina myös hakattu Tetristä ihan kivat määrät. En vieläkään pysty yhtä hyviin tuloksiin kuin C, mutta lähellä ollaan... Hänen on pare varautua! =D

Viime viikonloppukin oli mukava. Perjantaina juhlittiin, kun miekkonen oli saanut paljon tärkeitä asioita hoidettua pois alta, käytiin Red Robinissa illallisella, minulle tosin ei ruoka maistunut mitenkään hurjasti, koska vietin keskiviikon ja torstain välisen yön pää ämpärissä + torstainakin oli vielä aika heikko olo... Tauti kiersi koko perheen ja minä sain sen viimeisenä. (Ja nyt ressukka C valittelee mahakipua, pitihän se arvata... =/ ) Lauantaina olin töissä taas, ihan rento ilta, molemmat lapset touhusivat omiaan, ja host-isä oli kokannut lihapataa joten minun ei tarvinnut edes stressata ruuanlaitosta. Sunnuntaina lähdettiin ajelulle kohti Newportia, mutta kun tuli nukuttua puolillepäivin ja siitä vielä tuli seurattua presidentinvaaleja ja muuta, niin lähtö vähän viivästyi, ja ei ehditty ihan perille saakka ennenkuin tuli pimeää, mutta käytiin kyllä kylässä nimeltä Middletown syömässä KFC:n double down:it päivälliseksi. 

Kotiinpalattua katsottiin Patriots-Ravens-matsin viimeinen neljännes (siis tottakai pakotin C:n jo autossa laittamaan radion päälle jotta pystyin seuraamaan ottelua) ja meidän joukkue voitti AFC-mestaruuden ja siispä... NEW ENGLAND PATRIOTS PELAA SUPERBOWLISSA 5. HELMIKUUTA!!!!! Wohoo! Todella hienoa! (Ja niiden stadion on muuten tossa n. 5km päässä meiltä, jepulis jee!) Ensi viikonloppuna on Pro Bowl ja NHL All Star Weekend ja sitten helmikuun ekana viikonloppuna on se odotettu Superbowl XLVI!!! Itärannikon joukkueet ovat vastakkain, kun Pats kohtaa Indianapolisissa New York Giantsin... Ei tarvinne arvata kenen toivon voittavan... Niin ja onhan sitten se presidentinvaalien toinen kierroskin... Unohdin käydä äänestämässä taas. Kuulemma Bostonissa voisi käydä, mutta mutta... 

Tämä viikko alkoi ihan kivasti, aamulla host-isä sanoi odottavansa vierasta, kysyin että ehdinkö kokkaamaan itselleni aamupalaa ennenkuin vieras saapuu, ja host-isä vaan totesi että äh, mene kunnon aamiaiselle Brooksideen (tosi hyvä kahvila tässä meidän lähellä), lue päivän lehdet ja nauti, mä sponssaan, maksan sulle sit takaisin! Ihan jees maanantaiaamu siis! 

Ensi viikonloppuna olen vapaalla pe-su, ja tarkoitus on lähteä lipettiin täältä sirkuksesta mahdollisimman nopeasti, evakkoon Providenceen, as usual. Suunnitelmissa on chillailla ja kenties ajella ympäriinsä taas, ehkä yrittää päästä perille Newportiin saakka tällä kertaa... Mitä tahansa tehdäänkään (myös Bostoniin menosta oli puhetta), niin lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että otan kuvia, ja postailen niitä tänne sitten! =)

2012 & countdown

Niin taas vaihtui vuosi. On muutama uusivuosi tullut jo todistettua, ja tämä oli toinen täällä Jenkeissä. Lähdin junalla+bussilla Providenceen perjantaina (Teijo Taktinen, eli allekirjoittanut, heitti tietysti suurimman osan tavaroista miekkosen työpaikalle jo torstaina, jottei tarvinnut raahata isoa sporttikassia pitkin ja poikin...kahta osavaltiota!). Kerrankin meni reissu suht kivuttomasti, host-isä heitti Sharonin juna-asemalle, siitä paikallisjunalla Providenceen (taaskaan en joutunut maksamaan, no, säästinpä 4 dollaria!), suoraan juna-aseman edestä paikallisbussiin (jotka yleensä ovat yhtä luotettavia kuin New Delhin bussit tms, toisin sanoen ehkä menee, ehkä ei, ehkä menee ihan jotain muuta reittiä kuin viimeksi, ja kukaan ei tiedä mitään, ja bussipysäkeillä ei edes lue bussin numeroa...), bussi jopa tuli suht ajallaan ja hyvin avulias bussikuski auttoi löytämään oikean päätepysäkin, siitä n. 10min kävely gheton läpi ja olin perillä! 

C ja B olivat töissä perjantai-illan, ja minä ja A hengailtiin vaan kämpillä kunnes "pojat" tulivat kotiin. Katseltiin jotain leffoja tms, aika rento ilta. Lauantaina käytiin hakemassa ruokaa ja juomaa ja juhlistettiin uuttavuotta kotona, koska Providencella ei edes ollut varaa ilotulituksiin tänä vuonna (ja Rhode Islandissa, kuten Massachusettsissakaan, ei saa myydä ilotulitteita yksityishenkilöille, ja porukat eivät näemmä edes jaksaneet käydä New Hampshiren puolella laittomilla ilotuliteostoksilla, plääh!). Olin tosin tosi tyytyväinen siihen, että kolmannella kerralla onnistuin katsomaan New Yorkin "pallonpudotuksen" (vrt englanniksi "ball drop"), koska 08-09-uutenavuotena olin Manhattanilla, mutta jet lagin takia olin nukkumassa jo kello 22, ja en edes jaksanut herätä katsomaan tapahtumaa telkkarista, ja viime vuonna olin Bostonissa juhlimassa, ja telkkaria ei tietysti tullut katsottua silloinkaan. Nyt siis tuli tämäkin traditio koettua. Viikonloppu sujui siis aika rauhallisissa merkeissä, syötiin paljon noutoruokaa ja nautiskeltiin muutama drinksukin. 

Koska lapsosten koulu alkoi vasta tänään tiistaina, olin myös vapaana koko maanantain. Katsoin NHL Winter Classic:ia telkkarista ja kokkailin C:n kanssa hampurilaisia (no okei okei, C kokkasi ja minä surffasin TV:n ja keittiön väliä...). Illasta olikin aika palata kotiin ja takaisin arkeen... Oli tosi masentavaa palata kotiin, koska olin jouluna vapaa pe-ti ja sitten taas uutenavuotena pe-ma, ja siinä välissä en myöskään tehnyt mitään, kun lapset olivat lomalla, ja sekä minä että host-isä oltiin kipeinä... No ei voi mitään, arki iskee aina, ja on syytä yrittää muistaa miksi sitä alunperin tultiin tänne, tai ainakin mikä mahdollistaa tämän kivan vapaa-ajan, eli työthän ne...

Ja töistä puheenollen, tässä Iowan esivaalituloksia seuratessa tein aamukamman, viisumi vanhenee 28.8.2012, eli silloin viimeistään on viimeinen työpäivä, tosin voi olla että lopetan jo viikkoa, paria aiemmin, katsotaan miten käy. 

Olen siis nyt ollut täällä Jenkeissä 401 päivää, perheessä olen ollut 397 päivää, ja jos työt loppuvat 28.8.2012, minulla on vielä 237 päivää jäljellä. Eli melkein kaksi kolmasosaa on jo takana! Hurjaa! Nämä seuraavat 237 päivää kuluvat nopeasti töissä ja ties missä, mutta samalla on jo pikkuhiljaa aika suunnata katse tulevaisuuteen, ja alkaa tehdä järjestelyjä syyskuulle ja siitä eteenpäin. Ensinnäkin täytyy hoitaa loput opintopisteet pois alta, jotta saan au pair-aikani kunnialla läpi. Ja tietysti minulla on omat suunnitelmani ajalle au paireilun jälkeen, mutta siitä kerron enemmän sitten kun asiat selviävät lopullisesti tässä tulevien kuukausien aikana. Jos suunnitelma A käy toteen, sitten täytyykin säästää jokaikinen lantti, ja tehdä paljon töitä ja pohdiskeluja ja tutkimusta. Ja siihen pyrinkin. Ja jos jostain syystä suunnitelma A ei onnistu, minulla on ainakin rahaa säästettynä muihin puuhiin. Kattellaan, kattellaan, kuinka käy pienen suomalaisen...

Nyt takaisin mahdottoman jännittävien (not) esivaalitulosten pariin...