2012 & countdown

Niin taas vaihtui vuosi. On muutama uusivuosi tullut jo todistettua, ja tämä oli toinen täällä Jenkeissä. Lähdin junalla+bussilla Providenceen perjantaina (Teijo Taktinen, eli allekirjoittanut, heitti tietysti suurimman osan tavaroista miekkosen työpaikalle jo torstaina, jottei tarvinnut raahata isoa sporttikassia pitkin ja poikin...kahta osavaltiota!). Kerrankin meni reissu suht kivuttomasti, host-isä heitti Sharonin juna-asemalle, siitä paikallisjunalla Providenceen (taaskaan en joutunut maksamaan, no, säästinpä 4 dollaria!), suoraan juna-aseman edestä paikallisbussiin (jotka yleensä ovat yhtä luotettavia kuin New Delhin bussit tms, toisin sanoen ehkä menee, ehkä ei, ehkä menee ihan jotain muuta reittiä kuin viimeksi, ja kukaan ei tiedä mitään, ja bussipysäkeillä ei edes lue bussin numeroa...), bussi jopa tuli suht ajallaan ja hyvin avulias bussikuski auttoi löytämään oikean päätepysäkin, siitä n. 10min kävely gheton läpi ja olin perillä! 

C ja B olivat töissä perjantai-illan, ja minä ja A hengailtiin vaan kämpillä kunnes "pojat" tulivat kotiin. Katseltiin jotain leffoja tms, aika rento ilta. Lauantaina käytiin hakemassa ruokaa ja juomaa ja juhlistettiin uuttavuotta kotona, koska Providencella ei edes ollut varaa ilotulituksiin tänä vuonna (ja Rhode Islandissa, kuten Massachusettsissakaan, ei saa myydä ilotulitteita yksityishenkilöille, ja porukat eivät näemmä edes jaksaneet käydä New Hampshiren puolella laittomilla ilotuliteostoksilla, plääh!). Olin tosin tosi tyytyväinen siihen, että kolmannella kerralla onnistuin katsomaan New Yorkin "pallonpudotuksen" (vrt englanniksi "ball drop"), koska 08-09-uutenavuotena olin Manhattanilla, mutta jet lagin takia olin nukkumassa jo kello 22, ja en edes jaksanut herätä katsomaan tapahtumaa telkkarista, ja viime vuonna olin Bostonissa juhlimassa, ja telkkaria ei tietysti tullut katsottua silloinkaan. Nyt siis tuli tämäkin traditio koettua. Viikonloppu sujui siis aika rauhallisissa merkeissä, syötiin paljon noutoruokaa ja nautiskeltiin muutama drinksukin. 

Koska lapsosten koulu alkoi vasta tänään tiistaina, olin myös vapaana koko maanantain. Katsoin NHL Winter Classic:ia telkkarista ja kokkailin C:n kanssa hampurilaisia (no okei okei, C kokkasi ja minä surffasin TV:n ja keittiön väliä...). Illasta olikin aika palata kotiin ja takaisin arkeen... Oli tosi masentavaa palata kotiin, koska olin jouluna vapaa pe-ti ja sitten taas uutenavuotena pe-ma, ja siinä välissä en myöskään tehnyt mitään, kun lapset olivat lomalla, ja sekä minä että host-isä oltiin kipeinä... No ei voi mitään, arki iskee aina, ja on syytä yrittää muistaa miksi sitä alunperin tultiin tänne, tai ainakin mikä mahdollistaa tämän kivan vapaa-ajan, eli työthän ne...

Ja töistä puheenollen, tässä Iowan esivaalituloksia seuratessa tein aamukamman, viisumi vanhenee 28.8.2012, eli silloin viimeistään on viimeinen työpäivä, tosin voi olla että lopetan jo viikkoa, paria aiemmin, katsotaan miten käy. 

Olen siis nyt ollut täällä Jenkeissä 401 päivää, perheessä olen ollut 397 päivää, ja jos työt loppuvat 28.8.2012, minulla on vielä 237 päivää jäljellä. Eli melkein kaksi kolmasosaa on jo takana! Hurjaa! Nämä seuraavat 237 päivää kuluvat nopeasti töissä ja ties missä, mutta samalla on jo pikkuhiljaa aika suunnata katse tulevaisuuteen, ja alkaa tehdä järjestelyjä syyskuulle ja siitä eteenpäin. Ensinnäkin täytyy hoitaa loput opintopisteet pois alta, jotta saan au pair-aikani kunnialla läpi. Ja tietysti minulla on omat suunnitelmani ajalle au paireilun jälkeen, mutta siitä kerron enemmän sitten kun asiat selviävät lopullisesti tässä tulevien kuukausien aikana. Jos suunnitelma A käy toteen, sitten täytyykin säästää jokaikinen lantti, ja tehdä paljon töitä ja pohdiskeluja ja tutkimusta. Ja siihen pyrinkin. Ja jos jostain syystä suunnitelma A ei onnistu, minulla on ainakin rahaa säästettynä muihin puuhiin. Kattellaan, kattellaan, kuinka käy pienen suomalaisen...

Nyt takaisin mahdottoman jännittävien (not) esivaalitulosten pariin...