Vähän kuvia ekalta kuukaudelta...

En ole vielä laittanut tänne ainuttakaan kuvaa, joten tässä tulee muutama "highlight":

Villikalkkunoita näkee harva se päivä...

Meidän "hoodeilta"

Kaunis Bird Park (jossa on nyt kauttaaltaan n. 40cm lunta)

East Walpolen paloasema

Meidän 02032-posti

Wrentham Village Premium Outlets <3

Meidän takapiha ja tietysti kaunis ilma, kuten lähes joka päivä...

Joulu ohi, kuten myös lumimyrsky!

Heipä hei taas kaikki tuhannet blogiani seuraavat kauniit ihmiset! Lapsilla on joululoma, ja joulu tuli ja meni, mutta hauskaa oli! 

Kuvittelin että koti-ikävä iskisi pahastikin jouluaattona, mutta muutamaa huulen täristelyä White Christmasin tahtiin lukuunottamatta oli oikein hauska päivä. Aamupäivällä ajeltiin Somervilleen (Cambridgen vieressä) host-isän vanhempien luo joulunviettoon. Siellä oli meidän porukan ja vanhempien lisäksi myös host-isän kaksi siskoa ja niiden lapset. Meno oli aika villi, vaikka oli vain 3 lasta paikalla! Joulupukki oli käynyt sielläkin, ja löysi jopa minut. Sain host-isän vanhemmilta joululahjaksi ihanan kylpysetin missä on kaikki voiteet ja sienet ja suolat ja ties-mitkä. Host-isoäidin kanssa juteltiin kaikesta taivaan ja maan väliltä ja juotiin valkoviiniä. Oli kyllä rentouttavaa! Ruuaksi oli jouluinen klassikko (?) calzone, mac&cheese sekä salaattia. Jälkkäriksi kakkua ja piparminttujäätelöä. No, söin calzonen sisällön salaatin kanssa, mutta kakunpalan ja jäätelöpallon söin hyvällä omallatunnolla.

Illalla palattiin kotiin ja lapset pyörivät kuin hyrrät kunnes menivät nukkumaan. Heräsin joulupäivän aamuna kli 7.10 siihen kun jompikumpi lapsista oli potkinut/tökkinyt musiikkia soittavaa lahjakassia... Mikä kerrassaan ihana tapa herätä! Lapset saivat kauhean vuoren lahjoja, ja pojan lemppari (ja ainut toive!!!) oli Stigan jääkiekkopeli, jossa tietysti oli (niinkuin niissä yleensä nyt on, ainakin Euroopassa) ukkoina Suomi ja Ruotsi. Tosin hän sai myös extra-ukkelit Boston Bruinsin väreissä, joten siinäpä sitten pistettiin pystyyn harvinaislaatuinen turnaus Suomi vastaan Boston Bruins. Suomi voitti, mutta joukkue olikin hieman kokeneempi kuin paikallisjoukkue... =D

Tänne itärannikolle iski mukava talvimyrsky, ja naureskelinkin että mikä myrsky mukamas, kun ei mitään kuulu ja vähän satoi lunta... No. Tänään sitten tuli totuus ilmi: lunta oli ovelle saakka joku melkein 40cm ja auton sai kaivaa lumesta esille. Siis kirjaimellisesti kaivaa. Mentiin lasten kanssa kahlaamaan lumessa ja pulkkailemaan pariksi tunniksi, ja nyt on koko seurakunta ihan finito. Päivälliseksi on luvassa grillattua kanaa, nam!

2 weeks down, 50 to go!

Selvisin kunnialla taas yhdestä viikosta! Host-lasten kanssa meni ihan hyvin, ja viikko oli aika rento.

Kohta on joulukin jo, tarkemmin ottaen ensi perjantaina. Ja näillä himmeleillä amerikkalaisillahan joulu on vasta lauantaina. Sain huoneeseen pienen muovikuusen ja koristeita, ja kokosin sen vähän aikaa sitten. Ei kyllä ole mikään varsinainen joulufiilis, koska lunta ei ole lähimaillakaan... Euroopassa on lumikaaos, Midwestissä on lumikaaos, kaikkialla on lumikaaos paitsi täällä: meillä on sininen taivas ja täyttä auringonpaistetta nyt toista viikkoa... Yhtenä päivänä on satanut vettä, ja kaksi kertaa tuli 3 hiutaletta lunta. 

Eilen tuli koettua Interstate 95 ihanine kaistaavaihtavine kanssa-autoilijoineen... Ajelin East Walpolesta ensin Boston-Providence Highwayta ja sitten I-95 Wellesleyyn hakemaan kaverin, sieltä ajeltiin samaista interstatea Wrenthamin outletteihin (mitään en ostanut, en...), sieltä Walpoleen syömään, kaveri takaisin kotiin Wellesleyyn ja sieltä East Walpoleen kotiin... (Google maps voi kertoa ajomatkan, olisiko ehkä yhteensä 60 mailia?)

Outletista en ostanut siis mitään....muuta kuin Guessin kengät ($29.99, ei voinut jättää hyllyyn!), Tommy Hilfigerin neuleen ($19.99) ja Reebokin special edition Boston-t-paidan ($9)... Onneksi oli eilen palkkapäivä! 

Ja huomenna kaverin kanssa Bostoniin! Tämä viikonloppu on kyllä ollut aivan paras, on ollut seuraa ja tekemistä ja nähtävää. Tänä iltana olen "töissä" kun host-isä lähtee baanalle. Huomenna taas valtateiden kuningatar hyppää ratin taakse ja ajaa Quincy Adamsin asemalle (Bostonin eteläpuolella) ja sieltä metrolla keskustaan. Saas nähdä miten käy... Stay tuned!

Ensimmäinen työviikko ja (lähes) vapaa viikonloppu!

Terveisiä kylmästä ja aurinkoisesta East Walpolesta! New England näyttää parasta puoltaan, ainakin säätä! Tulin tänne viikko sitten, ja kerran olen nähnyt pilviä! Lämpötila on suurimmaksi osaksi pakkasen puolella, ja tuuli on "raikas", mutta eipähän ainakaan tule taivaalta mitään alas!

Ensimmäisen viikon jälkeen voinkin ruveta listailemaan plussia ja miinuksia, ensin plussat:

+ Hinnat! Ruoka on halvahkoa, lähellä on outlet + tuhat ostoskeskusta, ja mikään ei maksa melkein mitään. 

+ Ruoka! Sanokaa mitä sanotte, mutta ainakin karpin elämä on yhtä juhlaa täällä hampurilaisketjujen ja buffet-ravintoloiden maassa! Ainahan voi sanoa "Hold the bun!". Tämänhetkiset lempiravintolat ovat Five Guys (hampparimesta) ja tämänpäiväinen löytö nimeltä Chipotle Mexican Grill. CMG:stä otin salaatin possunlihalla. Päälle runsaasti juustoa, guacamolea, ja sour creamia, ja kotona vielä kyytipojaksi vähän (okei, paljon) parhainta majoneesia, Hellman'sia. NAM!

+ Liikenne! Kaikki mitä on opittu autokoulussa on syytä unohtaa, ja painua muiden mukana. Ja mikäs sen helpompaa! Vilkku on lisävaruste, ja kaistanvaihto on suositeltavaa n. 5 sekunnin välein. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä viisikaistaiset (yhteen suuntaan) moottoritiet ja automaattivaihteinen auto, meistä jokaisesta löytyy yhtäkkiä pieni Tommi Mäkinen. Tänäänkin huomasin risteyksessä, liikennevaloissa, ollessani kaistalla 3/5 että "Ei perhana, täytyiskin olla kaistalla 5/5 ja kääntyä!". No, eipä mitään, vilkku päälle, vähän vilkuttelua ja selitteleviä käsimerkkejä ja kahden kaistan yli. Ja hyvin meni! =)

+ Valikoima! Kaikkea on, ja paljon. Eri kokoja, merkkejä, laatuja, ihan jokaiseen makuun. 

+ Karkit! USA on yhtä paljon sokeria syövän kuin sokeria välttävänkin ihmisen taivas! Russell Stover tekee nameja juttuja, ja sokeriton Jell-O suklaamousse on aivan taivaallista! Ja lasken karkiksi myös Atkins Advantage-patukat joita menee vähän liikaa... 

+ TV! Kun on oma telkkari, 300+ kanavaa ja On Demand, aika kuluu sujuvasti.

- Liikenne... Niin, liikenne on kivaa, mutta välillä moottoritiellä saa edetä pelonsekaisin tuntein. 

- Keli... Täytyykö aina tuulla? Posket tuntuu 10 sekunnin ulkonaolon jälkeen siltä kuin olisi saanut kemiallisen kuorinnan...

- Lasten koulun säännöt... Lapset pitää tuoda tasan klo 8, mutta jos haluaa välttää autojonon (50 autoa matkalla jättämään lapset kouluun), täytyy olla pihalla jo 7.45 ja kököttää. Lapsia kun ei saa jättää minuutiksikaan yksin. Siis se on ilmeisesti jopa rikos. Ja sama homma koulun jälkeen: liitytään parkkipaikalla autojonoon, vastuuhenkilö merkitsee lapulle ketä on tultu hakemaan, ja lapset saatetaan oikeaan autoon. Ja lapset jotka asuvat esim. 200-300m päässä ja vanhemmat eivät ehdi kyyditsemään, menevät bussilla. Tämä ei ole vitsi.

No, tässäpä tätä taas. Nyt nauttimaan vapaasta illasta, ja huomennakin on kuulemma vapaata johonkin klo 16 asti, ja illalla hengailua lasten kanssa. Ja sunnuntaikin taitaa olla vapaa. Awesome!

Ensimmäinen viikko USA:ssa takana!

Heipä hei taas! Ensimmäisestä viikosta on selvitty kunnialla! 

Lennot sujuivat ihan ok, vaikka HKI-FRA-lennon portti ehti vaihtua 3 kertaa ja kone lähti n. 40min myöhässä Helsingistä. = Kauhea sprintti koneeseen massiivisen lentokentän läpi, vain huomatakseni että kone chillasi portilla vielä tunnin odottamassa de-icingia. Että näin. No, pääsin perille 3 muun suomalaisen au-pairin kanssa JFK:lle ja sieltä bussi kyyditsi parikymmentä ihmistä koulutukseen. 

Au-pair-koulutus oli Oakdalessa, Long Islandilla. Ihanat, avoimet vessat, kylmät suihkut ja järkyttävä ruoka jäivät näin päällimmäisinä mieleen. Ja niin, vauvoja ei saa ravistaa. Ja mainokset ovat tehneet amerikkalaisista lihavia. Tehtävää oli aamukahdeksasta iltakahdeksaan lähes non-stop joten aikaa muihin au-paireihin tutustumiseen ei juuri ollut. Itse tunnit eivät olleet mitenkään erikoisen opettavaisia, mutta jaoin pöydän 2 eteläafrikkalaisen, yhden meksikolaisen ja 2 muun suomalaisen kanssa, joten hauskaa oli! 

Torstaina käytiin pikavisiitillä NYC:ssä, ja olihan se kaunis kaupunki edelleen. Kuvia löytyy Facebookista!

Perjantaina olikin jo aika lähteä perheisiin. Meitä onnekkaita Bostonin alueelle muuttavia odotti n. 6h bussimatka! No, täällä Ameriikassa kaikki on isompaa ja hurjempaa, joten saatiin n. 20 hengelle kokonainen iso bussi jossa oli langaton netti. Bussimatka meni todella nopeasti netissä surffaillessa ja "kollegoiden" kanssa höpötellessä. Puoli tuntia ennen Newtonin asemalle (josta perheet meidät hakivat) saapumista suurin osa istui kalpeina hiljaa penkeissään. "Miten tämä nyt menee? Tykkääköhän ne minusta? Minkälainen talo niillä on?" ynnä muut kysymykset pyörivät mielessä. No, minut, kuten muutkin noudettiin ajallaan ja kaikki perheet vaikuttivat innostuneilta saadessaan vihdoin au-pairin perheeseensä. Omassa perheessäni olen numero 4. 

Koko perhe (host-isä ja 2 lasta) tulivat hakemaan minut ja veivät kävelylle Harvard Squarelle, pällistelemään sitä maailman kuuluisinta yliopistoa (jonne itsekin toivon pääseväni muutamalle kurssille... Here's for hoping!) ja juotiin maailman parasta kaakaota. Sieltä host-isän vanhempien luokse käymään ja ravintolan kautta kotiin. Lapset vaikuttivat tykästyvän minuun heti, onneksi! Tykkäsivät myös tuliaisista, saapi nähdä jos host-isä uskaltautuu käyttämään tuliais-juustohöylää piakkoin! =D

Lauantaina olikin täysi päivä. Pistivät minut auton rattiin heti! Ajettiin aamiaisravintolan kautta lasten koulun Gingerbread Bazaariin, jossa n. 150 sokerihumalaista lasta askartelivat ja hyppivät ja pomppivat pitkin ja poikin sillä aikaa kun vanhemmat juttelivat keskenään. Sain itsekin kasan lippuja aktiviteetteihin, ja kävin "Gift walkilla", sain Silly Bands (eri muotoisia kumilenksuja jotka ilmeisesti ovat hirvittävän trendikkäitä...), jalkapallo-kumin, piparkakun tuoksuisen kynän ja karkkia. Jee! =) Sieltä käytiin kotokautta ja mentiin host-pojan jäkistreeneihin palelemaan, ja vihdoin Five Guys-pikaruokalan (törkeän hyvät sapuskat!) kautta kotiin! No, pääsin heti näkemään lasten kavereita ja kavereiden vanhempia ja ties mitä.

Tänään lähdettiin host-isän ja -pojan kanssa aamiaiselle Mansfieldiin, host-tytön ollessa kaverilla yökylässä. Sain ajaa moottoritietä pitkin, ja voi hohhoh. Vilkku? Mikä vilkku? Ja kaistaahan on syytä vaihtaa joka 5. sekunti jottei vain joudu hidastamaan vauhtia. No, rystyset valkoisina ajoin, ja päästiin perille hengissä. Tosin host-isä sanoi että hän pelkäsi kun taskuparkkeerasin kakkosauton (Toyota Rav 4, it's MINE!). Hyvinhän se meni, tietysti! No, siinäpähän pelkäsi! =D

Sain loppupäivän tehdä mitä huvitti. Ja ette varmaan arvaa mikä huvitti eniten: Wrentham Village Premium Outlets. Ajelin parisenkymmentä kilometriä alueen parhaimpaan ostosparatiisiin. Mukaan tarttui Guessin villakangastakki ($49), Tommy Hilfigerin käsilaukku ($40), pari Ed Hardyn t-paitaa (naurettavat $19/kpl) ja Lindtin ja Rocky Mountain Chocolate Factoryn suklaata. Sieltä Walpole Mall:ille koluamaan läpi Barnes & Noble (kirjakauppa), Payless Shoe Source ja Kohl's. Ainut virhe oli mennä syömään Old Country Buffet:iin. Siellä oli Oreo Cheesecakea rajattomasti... No, onneksi en jaksanut syödä kuin 3/4osaa yhdestä palasta! 

Nyt katselen telkkaria (vain 300+ kanavaa joista valita + on demand-leffat), yhdeksältä alkaa Desperate Housewives! Yritän postailla taas ensi viikolla!

2,5h lähtöön!

Joopa joo. 2,5h kunnes aika astua bussiin joka vie tutulle ja turvalliselle Hiki-Vantaan lentoasemalle. Siellä sitten odotellaan konetta Frankfurtiin ja sieltä New Yorkiin!

Seuraava blogikirjoitus tuleekin sitten jo Atlantin takaa.

Stay tuned!

Päivitystä pitkästä aikaa !

Heipähei taas. Ollaan oltu keskellä muuttoa, sairauksia, hammasjutskia ja muuta, niin en oo oikeen kerennyt miettimään tätä blogia. Mutta nyt lähtöön on enää VÄHÄN aikaa, niin vois tosiaan aktivoitua tämän bloginkin suhteen. 

Eli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 3 olis tarkotus astua bussiin Kupittaan pysäkiltä ja jättää jäähyväiset Suomen maalle vähäksi aikaa. Ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutan pois Suomesta, joten eiköhän tämäkin suju aika rutiinilla (on muuten neljäs kerta!). Yritin soittaa Lufthansan reservations-palveluun ja varmistaa lennot, mutta iloinen puhelinvastaaja kertoi että niitä ei tarvitse varmistaa. No ei sitten! Saapa nähdä jos jättävät minut nalliksi kalliolle... En yleensä varmistele mitään, varsinkin kun Amadeuksen nettipalvelussa näkyy molemmat segmentit varmistettuina, mutta kun niitä ei ole itse varannut, niin olisi ollut kiva tarkistaa että kaikki on ok. No, helppo tapa saada vähän jännitystä elämään! 

Asunnon pakkaaminen laatikoihin ja jätesäkkeihin on sujunut ihan hyvin, on ehkä mahdollisesti toivoa siitä, että asunto on tyhjä kuun lopussa. Tänään on läksiäiset ja "tuvasta-lähtijäiset", ja kämppä näyttää sopivan tyhjältä... Tosin jos makuuhuoneen oven avaa, totuus iskee naamalle. No, onhan tässä vielä ruhtinaalliset 4 päivää aikaa! 

Niin, ja hammasjutut pitäisi nyt olla vihdoin kunnossa! (*knock on wood*) Maanantaina kävin pikkuruisessa hammaskirurgisessa toimenpiteessä, hammaslääkärisetä operoi vasemman alaviisaudenhampaan ulos ja päästi sen kärsimyksistään. Se pirulainen oli ehtinyt kehittää jotain tulehdustakin sinne, ja hammaslääkäri sai vissiin jollain ruokalusikalla kaapia pahimmat pois. No, ei mennä sen enempää yksityiskohtiin... Nyt olen sitten antibioottikuurilla numero 2....tässä kuussa! Ensin oli yksi hävittämään ties-mikä-kenties-keuhkoputkentulehdus alkukuusta ja nyt toinen varmistamaan suun parantuminen ilman kaikkia pieniä,söpöjä infektioita jotka helposti voivat iskeä. Ihan coolia on tosin se, että kumpikaan kuuri ei ole aiheuttanut ainuttakaan sivuvaikutusta. Ei siis kerrassaan mitään. Oon kauhee rautamaha! =D

No, anyway. Nyt aamupalaa!

+ 1 viisumi, - 2 hammasta

Tärkeimmät ensin! Sain viisumin! JEE! Nyt voi ihan oikeasti matkakuumeilla. 

Ja sairauksista puheenollen: keuhkoputkentulehduksen loputtua kävin maanantaina viisumihaastattelun jälkeen hammaslääkärillä (Kampin Megaklinikka, suosittelen!!!), korjattiin muutamat reiät ja sanoivat että alavasen viisuri täytyy repiä ulos ASAP. No, eilen soittelin ympäriinsä (jopa kunnalliseen, big mistake!) ja sain ajan 1h45min päästä soitosta! Eli soitin sinne klo 12, ja klo 13.45 olin jo röntgenissä. Uskomatonta! Herra Hammaslääkäri sitten kaiveli suuta ja katseli kuvia ja totesi että ylävasemman viisurin hän voi repiä vaikka heti, mutta alavasempaan tarvitaan suukirurgi. Nice. No, nyt olen yhtä hammasta köyhempi ja 22.11 lähtee se murheenkryyni alavasen. Olisivat kuitenkin ruvenneet oireilemaan heti kun lentokoneen renkaat koskettavat JFK:ta. Joten parempi näin, kaikille paitsi visakortille. 

Nyt jatkan hihkumista ja ihmettelyä: Kai sinne jenkkeihin on sitten vain lähdettävä! TJ 19! OMG!

Valmisteluja...

Näin ne hommat vaan etenee! Keuhkoputkentulehdus on edennyt loppuvaiheeseen (toivottavasti!), ja nyt vaan vähän yskittää. Totesin tuossa alkuviikosta että yskä ja hammaslääkärikäynti (varsinkin hampaanpoisto) eivät välttämättä ole aivan optimaalinen yhdistelmä. Joten sopii todellakin toivoa, että tämä tästä laantuu maanantaiksi! 

Maanantaina on myös luvassa viisumihaastattelu, ja sitä varten on nyt printattu ja vastaanotettu lappuja joka lähtöön. On DS-2019, vahvistussivu DS-160:stä, passia, kuvaa, ja kaikki muut liput ja laput jotka voi kuvitella tarvitsevansa. Toivottavasti eivät sedät ja tädit siellä suurlähetystöstä vain tulkitse virkayskääni miksikään hermostuneen terroristin käyttäytymiseksi. Se tästä vielä puuttuisi. 

Muita hauskoja uutisia: muutan takaisin kotiin! No, paperilla ainakin. Eli paperit saavat elellä äidin lihapatojen ääressä seuraavan vuoden ajan. Helpottaa paljon kun kirjeet ja muut menevät paikkaan, josta infon saa nopeasti minulle. 

Tänään täytyy käydä (rauhallisesti!) pyykkivuoren kimppuun. On muuten kätevää kun on kipeä: pyykkiä ei kerry, kun kulkee samoissa kauhtuneissa collegehousuissa koko ajan. Täytynee myös käpsiä postiin hakemaan jonkinsorttinen pommisuojattu miljoonan euron kirjekuori jossa suurlähetystö sitten lähettää passini takaisin. What could possibly go wrong with that? Varsinkin kun Itellan porukka A) lakkoilee ja B) käyttää jotain mega-destroyer postin "lajittelijaa" joka ilmeisesti lajittelee kirjeitä käteväksi silpuksi. 

Nyt Seinfeldiä ja sitten According to Jim. Eli perus arki-iltapäivä täällä. Päätän raporttini täältä tähän. 

28 päivää lähtöön!

Tänään tuli postissa viimeisetkin liput ja laput koskien USA:n matkaa! Jes! Olin jo vähän huolissani etteivät ne ehdi tulla ennen viisumihaastattelua (siinä kohtaa olisin ollut up s**t creek!), mutta kaikki järjestyi, onneksi. Nyt täytyy raapia kokoon rahat viisumikäsittelymaksua varten, ja itse haastattelu on maanantaina 8.11. 

Viiden päivän työputki pikkuflunssassa vaati veronsa, ja eilen oli kuumetta ja yskä, tänään vain infernaalinen yskä. Ja pitäisi mennä terveystarkastukseen. Mitäköhän lääkäritäti kirjoittaa lappuun kun tällainen "pile of disease" astuu ovesta sisään...

Tämä päivä sujunee muuttolaatikoita täyttäessä ja ilmeisesti ekat 10 laatikkoa viedään säilytykseen illemmalla. Eli asiat etenevät. pikkuhiljaa.

Nyt vähän vadelmakeittoa ja kurkkupastilleja = gourmet-aamiainen.

EDIT: Lääkärintarkastuksen yhteydessä todettiin akuutti keuhkoputkentulehdus... Luvassa viikko sairaslomaa ja viikon antibioottikuuri. Näin meillä!