Vihdoin!!

JEEEE!!! Haastattelu meni hienosti ja green card saapunee postissa n. viikon sisällä! Olin todella hermostunut aamulla ja melkein voin huonosti, kun olin niin stressaantunut. N. klo 14 saavuttiin USCIS-toimistolle paperit ja valokuvat mukana, ja tavattiin meidän asianajaja. Mentiin turvatarkastuksesta läpi ja odotusaulaan. Siellä sitten odoteltiin ehkä 45minuuttia (kun oltiin niin ajoissa) ja sitten aviomies ja asianajaja kutsuttiin sisään. Minut jätettiin odottelemaan odotustilaan vielä. Siinä meni sitten ehkä 10 minuuttia, yllättävän lyhyt aika, kunnes minutkin kutsuttiin haastatteluhuoneeseen. 

Ensin sain toteuttaa taas yhden "Only in America"-jutun, eli sain vannoa valan! Elikkäs piti nostaa oikea käsi ylös ja kuunnella maahanmuuttoviraston tädin kysymys: "Do you swear to tell the truth, the whole truth and nothing but the truth?" (ei muuten sanonut täti "so help me God" tms siihen loppuun, mikä oli mukava yllätys.). Vastaukseksi kelpasi ihan "Yes." Sitten istusin aviomieheni viereen (asianajaja istui meidän takana). Näin että siinä pöydällä oli ainoastaan meidän vuokrasopimus, ei muita todisteita. Sitten alkoi kysymyslista. Piti antaa passi ja muut maahantuloon käytetyt paperit, eli I-94-lomake. Tarkistettiin nimi ja osoite. Sitten tarkistettiin vastaukset eri kysymyksiin, mitä lomakkeissa oli kysytty jo aiemmin (Oletko koskaan ollut/Aiotko koskaan olla: prostituoitu, vakooja, terroristi, kommunisti, moniavioinen jne). Mielenkiintoista oli myös asekoulutusta käsittelevä kysymys, johon virkailija vielä lisäsi kysymyksen, että osaanko ylipäätään käyttää asetta. 

Sitten odottelin että mitä se virkailija oli keksinyt meidän "päänmenoksi", eli mitä vaikeita, parisuhteeseen liittyviä, kysymyksiä minulta kysyttäisiinkään, ja mitä kaikenmaailman todisteita hän haluaisi nähdä. No, ekaksi piti selvittää vanhat osoitteet (vain 2!), sitten että miten tapasimme ja mitä teimme ekoilla treffeillä. Virkailija naureskeli ja oli muutenkin tosi rento (ja oli ollut mieheni kanssa myös). Sitten hän kysyi miten päätimme mennä naimisiin, ja että kumpi kosi tms. Viimeisenä "vaikeana" kysymyksenä hän halusi tarkistaa kenet perheenjäsenet mieheni on tavannut. Olipa hankalaa. Ei haluttu nähdä pankkilappuja, ei postia, ja kuviakin piti melkein pakottaa katsomaan. Loppu oli pelkkää kosmetiikkaa, ja sain käteeni lapun, jossa luki heti ekalla rivillä näin:

"Congratulations! Your application has been recommended for APPROVAL."

Ja kun tultiin kotiin, tarkistin USCIS.gov-nettisivun kautta meidän hakemusnumerolla, että mitäs siellä sanotaan, ja siellä sanottiin seuraavaa:

"On January 8, 2013, your I-485, APPLICATION TO REGISTER PERMANENT RESIDENCE OR TO ADJUST STATUS was approved. You will be notified of the decision by mail. Please check our website at www.uscis.gov for further updates on your case, including when the approval notice is mailed."

Eli näin se homma hoituu! Koko haastatteluun kului ehkä 15-20 minuuttia! Haluan tässä kohtaa huomauttaa, että meidän haastatteluprosessi oli TODELLA epätavallinen. Joillain pariskunnilla voi mennä tuntikausia haastattelussa, ja todisteita pitää olla rekkalastillinen. Joten meillä kävi todella hyvä säkä! 

Nyt alkaa sitten pikkuhiljaa työnhaku ja normaali elämä. Iso JEE sille!

Maahanmuutto & vihreä kortti

Noniin, nyt on sopiva hetki valottaa hieman tätä maahanmuuttoasiaa, kun olen yksin kotona kaikkien "holidaysien" jälkeen. Löhöttiin miehen kanssa 5 päivää kotona, sitten miekkonen oli 2 päivää töissä, ja löhöttiin toiset 5. Nyt on hyvä aloittaa uusi vuosi rentoutuneena (vaikka allekirjoittanut onkin rentoutunut jo elokuun lopusta saakka...). Varoituksen sana: megapostaus tulossa siis.

Maahanmuuttoprosessista siis on kyse. Mies on USA:n kansalainen syntymän kautta ja minä olin jo laillisesti täällä, eli saatiin lähettää kaikki paperit samassa kasassa, sen sijaan että odotettaisiin ensin miehen papereiden läpimenoa ja sitten vasta lähetettäisiin minun nippu) Meidän prosessi on ollut seuraavanlainen. Laitan vielä päivämäärätkin, jotta kiinnostuneet voivat nähdä miten nopeasti meillä on tämä mennyt.

• Lokakuun puolessavälissä 2012 (muutaman tapaamisen jälkeen) viimeisteltiin paperipino maahanmuuttoasianajajan kanssa (jota suosittelen jokaista hankkimaan!!), iskettiin 2 shekkiä tiskiin, 1400 dollaria maahanmuuttokuluja ja 600 dollaria asianajajan bensarahoja, ja allekirjoitettiin dokumentit I-130, I-485, I-765 ja muutama muu.  (Kiinnostuneet ja tylsistyneet löytää tiedot osoitteesta www.uscis.gov ) Hakemuksessa oli mukana myös lääkärintodistus suljetussa kirjekuoressa (jossa perustiedot, rokotukset, keuhkoröntgenin tulokset yms), valokuvia, miehen verotiedot ja palkkatiedot (köyhillä ei ole mitään asiaa sponsoroida ulkomaalaisten green cardeja) ja muuta mukavaa. Ja ei kun odottelemaan!

• Lokakuun 29. päivä USCIS (siis United States Citizenship and Immigration Services, joka on Department of Homeland Securityn alainen virasto) oli vastaanottanut paperipinon, ja siitä ilmoitettiin kirjeellä vajaata viikkoa myöhemmin. Kirjeessä oli mukana myös kuitit, eli shekit hyväksyttiin. (Nippelitieto: DHS voi hylätä shekit jos niissä lukee jotain muuta kuin tasan tarkkaan "U.S. Department of Homeland Security")

• 9.11.2012 saapui jälleen kirje, jossa kutsuttiin "Biometrics Appointmentiin" 19.11.2012, elikkäs sormenjälkien ja valokuvan ottotapahtumaan DHS:n paikallistoimistoon. Valokuvan otosta en tiennyt etukäteen, olin aika räjähtäneen näköinen kuvassa... Paikan päälle piti saapua ajoissa, eikä minuuttiakaan myöhässä, kutsu annettiin sedälle tiskillä ja sitten täytettiin paperi johon tuli pituus, paino, silmien ja hiusten väri, nimet, osoitteet ja muut. Sitten sai siirtyä erivärisille tuoleille odottamaan, mutta kun nyt satuin olemaan ainut asiakas, en ehtinyt nauttia spesiaalituolista, vaan sain mennä suoraan sormenjälkisedän luo. Hän oli oikein mukava mies, höpötteli niitänäitä ja otti sormenjäljet viiteen kertaan ja valokuvat ynnä muut. 

• Tämän jälkeen alkoi jännin vaihe, eli biometriset tiedot ja koko nivaska käytiin läpi DHS:än JA FBI:n voimin. Eli taustatarkistus ja kaikki terrorismijutut ja kaikki vanhat natsipuolueen jäsenyydet (USA:ssa käyneet tietävät mistä puhun) selvitettiin. 

• Mitään shokeeraavaa ei näyttänyt löytyneen, sillä 3.12.2012 saapui kutsu haastatteluun. Haastattelu on ALLE VIIKON PÄÄSTÄ 8.1.2013. Sinne pitää tuoda henkkareiden ja aviomiehen lisäksi kaiken maailman papereita ja valokuvia jotka todistavat, että ollaan "ihan oikeesti kimpassa". Eli pankkipapereita, laskuja, postia mitä ollaan saatu ja sitä sun tätä. Asianajajan mukaan DHS-hemmot erottavat meidät ja haastattelevat erikseen, kyselevät perusjuttuja, kuten toisen osapuolen vanhempien nimet ja voivat vaikka pyytää piirtämään makuuhuoneen pohjapiirroksen. Kaikkea mitä tarvitaan selvittämään suhteen aitous. Jos kaikki sujuu hyvin, green card tupsahtaa postiluukusta tammikuun puolivälin jälkeen.

Eli näin se sujunee, jos kaikki menee hyvin. Kallista on, ja tosiaan vähätuloisten ei kannata yrittää ilman suunnitelmia tätä, sillä meikäläinenhän ei saa tehdä palkkatyötä laisinkaan tämän prosessin aikana. eli 3-6kk ainakin pitää varautua elämään yksillä tuloilla. Meilläkin on ollut aika tiukkaa välillä, mutta onneksi ollaan jo loppusuoralla!

Jos jollain on kysymyksiä niin kommenttilootaan vaan!