Loma on nyt ohi ja aika palata kotiin Walpoleen ja töihin. Olin vapaalla keskiviikkoillasta maanantai-iltapäivään. Teki kyllä hyvää olla poissa täältä, ja vain rauhottua "kakkosasunnolla". Vietettiin Thanksgivingiä porukalla (minä ja C, B ja A, ja C:n kamu D), mässäiltiin ja nautiskeltiin (sweet potato casserole on törkeen makeaa, mutta jenkit tykkäs omatekemistä perunalaatikosta ja lihapullista kovasti!). Illasta lähdettiin katselemaan kauppojen tarjouksia ja ostinkin PS3-ohjaimen joka oli melkein puoleen hintaan. Perjantaiaamuna käytiin vielä Best Buyssä ja ostin pari halpaa muistitikkua, jotta saan kaikki valokuvat turvaan täältä koneelta. Viikonloppu meni rauhallisesti kotosalla hengaillen.
Ja tänään sitten tuli se vuosi USAssa täyteen! Vuosi sitten tähän aikaan taisin istua lentokoneessa jossain Atlantin yllä, iltapäivästä laskeuduttiin JFK:lle. Kotiin jäivät rakkaat ystävät ja perheenjäsenet, tuttu kotikaupunki, oma kieli ja kulttuuri. Ei ollut mitään tietoa siitä, että mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu. Miten perheen kanssa menee, miten sopeudun kulttuuriin, miten työt sujuvat jne. Kaikki on sujunut todella hyvin, ja mm. siitä syystä päätin pidentää vuottani. On kyllä outo olo kun ajattelen että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin luultavasti tällä tai ensi viikolla matkalla takaisin Suomeen.
Tämä au pair-vuosi on ollut täynnä iloa, surua, draamaa, vihaa, rakkautta, ja kaikkia muita tunteita mitä nyt ihmiselämään yleensä kuuluu. En kyllä osannut arvata miten paljon yksi vuosi voi muuttaa asioita. Ja luulen että olen itsekin hieman muuttunut.
Muutaman matkankin olen ehtinyt kokea, Las Vegasiin ja Montréaliin, molemmat viime keväänä. Sen jälkeen olenkin viihtynyt lähinnä täällä Massachusettsissa ja tuossa naapurissa Rhode Islandissa. Ja nyt tosiaan elämä lähinnä keskittyy viikolla tänne Walpoleen ja viikonloppuisin Providenceen.
Ensimmäiset puoli vuotta menin ja juhlin ja hilluin ja olin siellä sun täällä koko ajan. Nyt elämä on rauhottunut, normalisoitunut. En enää elä sitä eräänlaista fantasiaelämää jota monet au pairit elävät koko vuoden. Monet matkailevat, juhlivat, shoppailevat jne koko vuoden. Voin vain kuvitella miten vaikeaa on palata tylsään koti-Suomeen sellaisen kokemuksen jälkeen. Olen todella iloinen arjesta, jota elän tällä hetkellä. Ei upeita mekkoja ja bileitä klubeilla, kaveridraamaa ja muuta, vaan kotielämää poikaystävän kämpällä, kokkailua ja pelailua ja ihan vaan olemista. Ehkä minusta on tulossa vanha...
No, anyway, elämä jatkuu täällä USA:ssa vielä ainakin sen 9kk. DS-lapussa lukee että viimeinen työpäivä on 28.8.2012. Mitä sen jälkeen tapahtuu, se selvinnee tässä tulevan talven/kevään aikana...
Nyt menen ottamaan päikkärit. Kun oli pakko olla hereillä puoli yötä taas...
Ja tänään sitten tuli se vuosi USAssa täyteen! Vuosi sitten tähän aikaan taisin istua lentokoneessa jossain Atlantin yllä, iltapäivästä laskeuduttiin JFK:lle. Kotiin jäivät rakkaat ystävät ja perheenjäsenet, tuttu kotikaupunki, oma kieli ja kulttuuri. Ei ollut mitään tietoa siitä, että mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu. Miten perheen kanssa menee, miten sopeudun kulttuuriin, miten työt sujuvat jne. Kaikki on sujunut todella hyvin, ja mm. siitä syystä päätin pidentää vuottani. On kyllä outo olo kun ajattelen että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin luultavasti tällä tai ensi viikolla matkalla takaisin Suomeen.
Tämä au pair-vuosi on ollut täynnä iloa, surua, draamaa, vihaa, rakkautta, ja kaikkia muita tunteita mitä nyt ihmiselämään yleensä kuuluu. En kyllä osannut arvata miten paljon yksi vuosi voi muuttaa asioita. Ja luulen että olen itsekin hieman muuttunut.
Muutaman matkankin olen ehtinyt kokea, Las Vegasiin ja Montréaliin, molemmat viime keväänä. Sen jälkeen olenkin viihtynyt lähinnä täällä Massachusettsissa ja tuossa naapurissa Rhode Islandissa. Ja nyt tosiaan elämä lähinnä keskittyy viikolla tänne Walpoleen ja viikonloppuisin Providenceen.
Ensimmäiset puoli vuotta menin ja juhlin ja hilluin ja olin siellä sun täällä koko ajan. Nyt elämä on rauhottunut, normalisoitunut. En enää elä sitä eräänlaista fantasiaelämää jota monet au pairit elävät koko vuoden. Monet matkailevat, juhlivat, shoppailevat jne koko vuoden. Voin vain kuvitella miten vaikeaa on palata tylsään koti-Suomeen sellaisen kokemuksen jälkeen. Olen todella iloinen arjesta, jota elän tällä hetkellä. Ei upeita mekkoja ja bileitä klubeilla, kaveridraamaa ja muuta, vaan kotielämää poikaystävän kämpällä, kokkailua ja pelailua ja ihan vaan olemista. Ehkä minusta on tulossa vanha...
No, anyway, elämä jatkuu täällä USA:ssa vielä ainakin sen 9kk. DS-lapussa lukee että viimeinen työpäivä on 28.8.2012. Mitä sen jälkeen tapahtuu, se selvinnee tässä tulevan talven/kevään aikana...
Nyt menen ottamaan päikkärit. Kun oli pakko olla hereillä puoli yötä taas...
Vuosi on kulunut melkein liian nopeasti, just vasta lähdit. Täällä odotellaan matkaa, edellisestä onkin kulunut samainen vuosi.
VastaaPoistaLoma on kyllä hyvä, mutta ne asiat, joiden tekemistä on lykännyt sinne lomaan, odottavat edelleen tekemistään.........Pakettia pukkaa kunhan allekirjoittanut saa aikaiseksi mennä postiin.
No mulla on aika samanlainen olo, että just vastahan mä lähdin! Ja nyt on jo taas joulu kohta... Mun loma tuli NIIN tarpeeseen! Tällä viikolla on pysyny homma paremmin hanskassakin ku ei oo ollu hermot niin kireellä.
VastaaPoista