Mikäs sen parempi otsikko blogipostaukselle kuin erään Matti Nykäsen biisin (ja albumin! vuodelta -92!) nimi! Sillä viime sunnuntai oli yllätysten yö. Tai no, ilta ainakin. Istuttiin kotosalla miehen kanssa, ja yhtäkkiä soi puhelin. No, minäpä vastaan, ja kukapa muukaan soittelee kuin ex-host-isä. Rupesin jo miettimään että mitäköhän asiaa hänellä mahtaa olla, kun ollaan viimeisten 5kk aikana lähinnä harvakseltaan tekstailtu kuulumisia. Kohteliaasti hän ensin kysyi kuulumiset, ja sitten asiaan: heidän nykyinen au pairinsa oli Meksikossa lomalla, ja ilmoitti sähköpostitse sovittuna lomaltapaluupäivänä, että hän ei tulekaan takaisin, vaan lähtee kotiin Itävaltaan. Ja että avaimet ja puhelin ovat huoneessa. Host-isä kävi tapansa vastaisesti vilkaisemassa au pairin huonetta, ja totesi sen olevan tyhjä. Kaikki tavarat olivat poissa.
Että näin. Ja tämä tarkoittaa siis sitä, että he ovat seuraavat viikot ilman lastenvahtia. No, hän sitten kysäisi että olisko minun mahdollista palata tuttuun duuniin siksi aikaa kunnes he hankkivat uuden au pairin. Kun nyt edelleen olen työttömänä, niin heidän epäonnensa on minun onneni. Ja tällä kertaa diili on HIEMAN parempi: Ei aamuja, ei öitä, ei viikonloppuja, olen töissä arkisin 14-18 (tai 19) noin suurinpiirtein. Ekstratunteja jos sovitaan etukäteen, ja ne korvataan tietysti myös. Au pair-auton sain itselleni käyttöön 24/7, jotta voin ajella töihin ja kotiin ja minne nyt huvittaa. Kaupan päälle vanha tuttu työsuhdepuhelinkin. Palkka on sama, mutta tunteja tulee 20-25 sen yhdeksänky....siis 45 sijaan. (Ei kai nyt kukaan au pair joudu koskaan tekemään minuuttiakaan enemmän kuin 45 tuntia viikossa. Silly me.)
Tällaista siis meillä. Nyt on ainakin töitä ja tuloja. Palaan bloggailemaan taas viikonloppuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti