Tempus fugit!

Uskomatonta kuinka tämä aika taas lentää! Juuri olin New Yorkissa, ja nyt on taas täysi viikko kulunut. 

Tiistaina oli ensimmäinen tunti Harvardissa, olihan se ihan reteetä kävellä Northwest Science Buildingiin, ja tuntea kuuluvansa joukkoon. =) Itse luento oli ihan mielenkiintoinen, vaikka oli kyllä outoa, että yli puolet pidettiin hepreaksi... ;) No ei, täytyy vaan lukea enemmän! 

Muuta mielenkiintoista ei sitten viikolla tapahtunutkaan, paitsi torstaina, kun oli TAAS VAIHTEEKSI snow day. Sellaiset 30 (?) cm pukkasi taas. Kiva. Ja lapset olivat tietysti kotona. Perjantaina oli vielä bonuksena early release, jolloin lapset haettiin 11.30, kun normaalisti pääsevät 14.30. Ihan hyvin meni molemmat päivät, ja pe-iltapäivällä klo 17.30 alkoi vapaa. Ja ihana host-isä antoi (taas!) koko viikonlopun vapaaksi.

Viikonloppu menikin sitten "luolassa". L ja minä vietettiin tyttöjen viikonloppu, johon tietysti kuului vähän juomaa (meinattiin jäädä ilman kun ruokakaupat ei myy, eikä 7Eleven, mut onneks hosti soitti klo 21.40 Walpolen Wine&Spiritsiiin, olivat auki!), juoruilua, GG:tä (Chace vai Ed, Nate vai Chuck? Yleinen konsensus on kuitenkin että Penn/Dan on se viimeinen vaihtoehto...). Käytiin myös tukemassa paikallista businessta, Patriots Pro Shopista tarttui tytöille mukaan #12 Brady-t-paidat (Koska se on NIIN ihQ!), ja Tommy Hilfigerin outletista oli pakko ostaa paita ($5) ja A:lle pikee ($12). Ja Guessiltä 3 sormusta hintaan $3,50, ei viittinyt jättää hyllyyn. Siis mitään ei pitänyt tietenkään ostaa taaskaan. Mutku...

Tänään on ollut penkkiurheilijan unelmapäivä, kun putkeen tuli NHL All Star-peli ja NFL Pro Bowl. Vaikka AFC on rökäletappiolla, niin onhan tämä mielenkiintoista katseltavaa.

Syömisistä vielä: Huomenna alkaakin mielenkiintoinen kokeilu, jonka olen nimennyt "21+3". Eli pistetään vähän twistiä ruokavalioon, ja siirrytään minulle (näemmä automaattisesti) luonnollisempaan warrior/jotain sinnepäin-tyylin syömiseen. Eli kerran päivässä, 3h "aukon" aikana syön sen mitä päivän aikana syön. Katsellaan miten käy. Stay tuned!

New York!

Noniin, taas on maanantai. Sanonpa vaan että ainakin omasta mielestäni la-su Nykissä oli aikastes fabulous! =)

Kotoa Walpolesta lähdin siinä 6AM pintaan, siitä autolla metrolle, metrolla bussiasemalle ja bussilla New York Cityyn. Saavuttiin L:n kanssa klo 12, ja päästiin suoraan kirjautumaan hotellille! Sieltä lähdettiin Fifth Avenuen kautta Wollman Rinkille luistelemaan, ja oli kyllä ihana kokemus, vaikka maksoikin $21... Kierrettiin sitä pientä jääplänttiä aikamme, ja sieltä Henri Bendel:ille! On kyllä ihana kauppa, ja löysinkin kivan rannekorun sieltä! No, sitten kävi pieni vahinko, kun todettiin että L:n puhelin on kadonnut! Ja vielä jenkkipuhelin, josta host-perhe maksaa... *Hups!*. No, jätettiin mun puhelinnumero Wollman Rinkille, Bendel'sille ja yhdelle poliisisedällekin...

Käytiin sitten muutaman kaupan kautta matkalla hotellille, ja pysähdyttiinpä syömäänkin, olisiko paikan nimi ollut Toasties? Aivan upea salaatti! Ja iso! No, hotellille saavuttaessa eikös L huomannut että olikin jättänyt jenkkipuhelimensa huoneeseen... Ja oli kyllä ilo irti! Oli nimittäin iso huoli siitä, miten L:n host-perhe reagoisi jos saisi kuulla että puhelin oli kadonnut. No, eipäs ollutkaan! =D 

Siitä vaan uuteen nousuun, Century 21 oli seuraavana vuorossa, ja löysin itselleni Armanin bleiserin, DKNYC:n kengät ja Kenneth Colen laukun. Ihan hyvillä hinnoilla. =) Sieltä Wine&Liquorin kautta hakemaan L:lle vähän skumppaa, ja hotellille pitämään hauskaa. Sitten olikin jo aika pikkuhiljaa laittautua, ja päätettiin lähteä Times Squarelle pyörimään. Oli kyllä hauskaa! Löydettiin itsemme Hard Rock Cafésta Times Squarelta... Ostin yhden light-oluen, ja kummallista kyllä, se hupeni välillä kun käänsin selkäni... ;) No, sieltä sitten löytyi jatkot, ja nokka kohti Candlewood Suitesia... Ja ei siitä sen enempää. Hauskaa oli, ja se on pääasia! =D 

Viikonlopun saldo:

• Matkustamista 11h
• DKNYC:n kengät
• Armanin bleiseri
• KC:n laukku
• 2h unta
• Paljon valokuvia
• Muistoja, jotkut kirkkaampia ja selvempiä kuin toiset...

Kyllä tämä au pairin elämä on niin rankkaa... =P


[EDIT:] Kielikokeesta iskettiin tulokset nettiin: 86p, English proficiency E, asteikolla A = Beginner, sitten on B, C, D ja E= High advanced. Että näin.

Tähän lopuksi kuva Times Squarelta, otettu "niiltä" punaisilta rappusilta joskus klo 1AM...

Viikonloppu on taas täällä!

Ensin tärkeimmät: Kielikokeesta selvisin hengissä, mutta tulokset tulevat joko tänään myöhään iltapäivällä/illalla (6h, give or take), tai luultavimminkin maanantaina. Löysin myös Harvard Coopista toisen kerroksen, joka on täynnä erilaisia koulutarvikkeita, joten nyt on hankittu hieno, musta Harvard-vihko kurssia varten! Oli ihan pakko sortua...

Tänään on taas koko Massachusetts suljettu kun TULI LUNTA! Okei, Walpolessa on tähän mennessä tullut 7,6", eli sellaset kivat 20cm. Ja meillähän oli jo valmiiksi se puolisen metriä, joten... Joo. Lapsilla on tietysti snow day. Tämän päivän suunnitelmista ei ole mitään hajua, en edes tiedä onko töitä, vai saanko vaan lillua koko päivän. Illalla host-isä luultavasti lähtee baanalle, joten jonkin verran saan lasten kanssa viettää aikaa anyway. Samapa tuo, sillä tänään menen kyllä ajoissa nukkumaan, jotta jaksan sitten aikaisin herätä lauantaina, pitää kuuden pintaan lähteä jotta kerkiää klo 7.30 South Stationille. Lumikaaos vaikuttaa liikenteen sujumiseen niin paljon, että täytyy lähteä törkeän aikaisin, ihan varmuuden vuoksi.

Lauantai-sunnuntai meneekin NYC:ssa, sunnuntai-iltana tulen kotiin. Siitä reissusta postaan sitten ensi viikolla.

"Until then: You know you love me...."

Kielikoe ja valmistautuminen viikonloppuun

Tänään on sitten torstai, 20.1.2011. SE torstai. Siis torstai jolloin minulla on Harvardin kielikoe. Klo 6PM ET. Joo. Epätoivo alkaa nostaa rumaa päätään pikkuhiljaa. Nimittäin: kokeesta täytyy saada vähintään 76 pistettä (en tiedä mikä on maksimi, olisiko 100?) jotta saa osallistua business-kursseille. Eihän siinä mitään jos vain pitäisi todistaa englanninkielentaidot, mutta tuo tietty pistemäärä johon on pakko päästä, luo aina lisää stressiä. Koe kestää 2,5h, ja pitää sisällään (kuulemma) kirjoittamista, luetun ymmärtämistä sekä kuullun ymmärtämistä. Joten eipä mitään, iltapäivällä vaan Ravin nokka kohti Quincy Adamsia ja siitä metrolla Harvard Science Centeriin kokeeseen... 

Viikko on sujunut oikein hyvin, lapsilla oli maanantai vapaa, tiistaina early release:attiin ne kun oli lunta ja host-isä totesi että siellä on sellainen kaaos myöhemmin, että soitettiin kouluun ja lapset pääsivät aiemmin. Ollaan piirretty todella paljon, kaikenlaisia kuvia ja suunniteltu niihin tarinoita. Vähän draamaakin on ollut, mutta ei mitään sen pahempaa. Ja oli kyllä ilo nähdä kun host-poika 6v viikkasi itse melkein kaikki pyykkinsä ilman mutinoita! Tuollainen lämmittää au pairin sydäntä! 

Piti muuten kertomani, että vaikka host-isä koko ajan "dissaa" ja heittää läppää ruokavaliostani, osti hän taannoin "suht ison purkin" majoneesia minulle, koska "Sitä nyt näyttää menevän aika runsaasti...". Tarkistin purkin koon: 1,4litraa! No nyt sitä on taas vähäksi aikaa! =) Ja eilen sen piti mennä kauppaan ja kysyi mitä haluaisin. No, kerroin että voisi ostaa mansikoita lapsia varten, että jäisivät cupcaket vähemmälle. Tuli kotiin, pahoitteli kovasti ettei mennytkään kauppaan, antoi rahaa käteen ja sanoi "Mene vaikka ostamaan itselles vähän sitä sun lempparia, Red Bullia ja sitte niitä mansikoita teille." Ihana host-isä! <3

Huomenna onkin jo perjantai! Aika menee lähinnä lasten kanssa touhuamiseen ja päivällä luen Harvardin kurssin muistiinpanot läpi. Saatiin etukäteen "vähän luettavaa" -> 38 sivua muistiinpanoja ja pieni, 15 sivun tieteellinen, monimutkaisella talous-/fancy pants-englannilla kirjoitettu artikkeli... Harvardissa on näemmä sekä Harvardin hinnat että Harvardin vaatimukset. No, se on sitten vaan tuumasta toimeen. Ja paljon Red Bullia viereen. 

Ja sitten ajoissa nukkumaan, sillä lauantaina L ja minä lähdetään aikaisin aamulla bussilla kohti NYC:tä! Luvassa (arvatenkin) taattua L&M-sekoilua, siirretään vaan toiminta Bostonista Nykiin. Ollaan yksi yö, ja suunnitelmissa on ainakin käydä luistelemassa, shoppailemassa Fifth Avenuella (Bendel's, what up!) ja illalla klubittamaan! Saatiin kätevästi hotellihuone E51st/2nd-3rd, niin siitäpä käpsii suoraan mm. Rockefeller Centeriin. Voi sääli! =D

Ja sitten sunnuntaina illaksi kotiin häpeämään... Sitten alkaakin taas rahan säästäminen, 34 päivää niin saan Suomesta seuraa tänne! <3

2kk USA:ssa: Miksi impulsiivisuus on lahja?

Varoitus: Tämä pitkä höpölöpö-blogipostaus sisältää klo 23:n Red Bull-höyryissä kirjoitettua emotionaalista itsetutkiskelua ja keskustelua elämän suurista kysymyksistä. Tai jotain.

Impulsiivisuus, tuo kamala tauti. =) Wikipedian määritys impulsiivisuudesta lyhykäisyydessään:

• Positive urgency; the tendency to act rashly while in a positive mood.
• Negative urgency; the tendency to act rashly while in a negative mood.
• Lack of premeditation; the inability to anticipate the future consequences of actions.
• Lack of perseverance; the inability to follow through on a task
• Sensation-seeking; the experience of positive feelings towards risky actions.

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Impulsivity

Miksi mietin tätä Martin Luther King Jr-päivänä, omalla sohvallani, samaan aikaan kun sivusilmällä seuraan Tyttökultia Hallmarkilta? No, eräs au pair-kollega pohtii tällä hetkellä syitä siihen, miksi sittenkään tuli USA:han, ja miksi perhevalinnat epäonnistuivat kaikesta huolimatta. Hän on myös kyseenalaistanut koko päätöksen lähteä tänne. En aio ottaa kantaa hänen syihinsä, mutta tämä kyseinen asia herätti ajatuksia.

Monet ovat saattaneet miettiä miksi minä, 24-vuotias, pitkässä, vakaassa parisuhteessa elävä, koulunsa (luultavasti) jo käynyt, naishenkilö päätti jättää avomiehensä, ystävät, perheen, ihanan asunnon ja tutun ympäristön ja lähteä in house-lastenhoitajaksi tuntemattomien ihmisten luo Atlantin taakse. Päätös voitaisiin jopa kategorisoida impulsiiviseksi. Ja tässä iässä vielä! Näille ihmisille, jotka tätä ovat kysyneet ja kyseenalaistaneet, olen vastannut: "Siksi koska voin!" (Siis paremmin ilmaistuna englanniksi: "Because I can!")

Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että innostun helposti monista asioista. Oli se sitten uusi tv-ohjelma, biisi, voimerkki tai vaikkapa muovikassi. Jos se kolahtaa, se kolahtaa kovaa. Tämä on osiltaan kyllä peritty lahja. Muistan jo pienestä saakka kun keskustelimme äitini kanssa eri matkoista, asioista ja mahdollisuuksista, ja innostuimme usein niin yksityiskohtaisiin pohdintoihin, että  ulkopuolisen korviin asiat saattoivat jo kuulostaa totuudelta ja päätetyiltä. Kyseessä oli, ja on edelleen, kuitenkin mielikuvituksen lahja ja mahdollisuus, se kuuluisa "Mitäs jos...". "Mitäs jos asuisi ulkomailla ja...." tai "Mitäs sitten jos kävisi niin tai näin...". Vieläkin voin viettää aikaa tietokoneella suunnitellen eri matkoja ja opintomahdollisuuksia ja ties mitä, ihan pienimpiin yksityiskohtiin saakka, ihan siitä suunnittelemisen ilosta. Mitäs jos?

Yhdessä vaiheessa kuitenkin "Mitäs jos..." vaihtui siihen vaarallisempaan, aikaa ja rahaa vievään "Sitten kun:iin". Varsinkin ulkomailla asuminen, eri kulttuurien kokeminen ja pelkästään ei-Suomessa-jumittaminen on minulle aina ollut sydämen asia. Ja se, että kotosuomessa on kirjahyllyllä pölyttymässä matkailualan restonomin paperit, kertoo myös jotain (tai sitten ei mitään). 

Ensimmäinen "Sitten kun", tapahtui vuonna 2001, kun muutin perheeni perässä Norjaan vuodeksi. Uusi koulu, uudet ihmiset, uusi kaupunki. Ja vaikka perhe-elämä oli tietyistä syistä vaikeaa, muistan kuitenkin mikä nautinto oli saada "aloittaa alusta". Saada tutustua ihmisiin joilla ei ole mitään ennakkotietoja ja -luuloja sinusta, ja oppia uusi kieli, kulttuuri ja elämäntapa. Toinen oli lokakuussa 2007, eteen tuli 4kk muutto maapallon toiselle puolelle, Uuden-Seelannin Aucklandiin. Sinne lähdettiin työharjoitteluun koulukaveriporukalla. Minulla suurin syy lähteä sinne oli: "Because I can!". Mitäs sitten jos opinnot myöhästyvät, homma epäonnistuu tai ties mitä. Jos on mahdollisuus lähteä, minähän lähden! Sieltäkin tarttui mukaan monia ihania kokemuksia, työkokemusta, ja myös sitä pelkän arjen elämistä toisessa maassa.

Kolmas kerta tunnetusti toden sanoo, ja lähdin "muuten vain" Ranskaan Erasmus-vaihtoon elokuussa 2009, ja tahallani pidensin valmistumista puolella vuodella. Päällimäinen ajatus oli "And then?". Sinnekin olin alunperin lähdössä yksin, mutta sattuman, mahdottomuuksien, ja pienen suomenruotsalaisen yliopiston muiden opiskelijoiden matkustushaluttomuuden takia rakastakin rakkaampi avokkini pääsi lähtemään mukaan viikon varoitusajalla. Ranska ei ole helpoin maa missä olen asunut, ehei! Ihanat ranskalaiset säännöt, byrokratia ja yleinen epäloogisuus (Tietysti laskut maksetaan postitoimistossa, siis daa!) toivat välillä huumoria ja välillä epätoivoa. Ja taas pystyimme repimään iloa siitä tavallisen arjen elämisestä toisessa maassa. Matkustamista matkustamisen ja kokemisen vuoksi, ilman suurempia odotuksia ja painetta. 

Nyt neljäs kerta oli melkein kaikkein impulsiivisin reissu näistä kaikista: valmistumisen jälkeen, viime kesänä, jäin työttömäksi, ja "scoretin" osa-aikatyön kaupan kassalla ja palvelutiskillä. Viihdyin toki työssäni, suurin osa kollegoista oli mukavia, ja työpäivät kuluivat nopeasti. Mutta siitä puuttui jostain syystä se jännitys ja uuden kokeminen. Eräs ystäväni lähti USA:han au pairiksi, ja ensimmäinen ajatus siellä lohen hajun keskellä ei ollut "Miten se uskaltaa/voi/pystyy/kykenee?" vaan "Mää kans!". Kyllä ne ystävät, rakkaus, perhe ja Kelan lomakkeet siellä Suomessa odottavat jos ovat odottaakseen. 

Eniten tämän impulsiivisuuden kanssa eläminen on aiheuttanut ajatuksia siitä, kun niin monet ihmiset neli-viisikymppisinä heräävät oravanpyörästään, tai kasikymppiset keikkustuolistaan, ajattelemaan, että olisi pitänyt tehdä SE reissu, olisi pitänyt ottaa SE tatuointi tai olisikin pitänyt bongata SE mies baarista sinä iltana, tai mitä tahansa. Pahinta tässä elämässä on katua jotakin. You've only got one chance here, take full advantage of it! Varsinkin kun tärkeät ihmiset ympärillä alkavat ikääntyä, sitä herää (tai ainakin minä heräsin), siihen kliseiseen ajatukseen elämän lyhykäisyydestä. Miten sitä ehkä huomenna ei enää herääkään, tai pysty nousemaan sängystä. 

Mitä tästä voimme päätellä? Impulsiivisuutta kuvataan usein jopa mielenhäiriönä. Minulle tämä "mielenhäiriö" on tuonut vuosien varrella mukanaan mm. avomiehen, kaksi uutta kieltä puhuttavaksi pienessä hiprakassa, tuhansia lentomaileja, miljoonia virallisia lomakkeita täytettäväksi (joko epätoivossa tai nauraen), tuhansia ja taas tuhansia valokuvia, hauskoja tilanteita ja kokemuksia. Onko se sitten niin väärin? Kyllä, jätin ne ystävät, perheen, avomiehen ja ties mitkä. Loppujenlopuksi elämä on elettävä itse, itsensä, ei muiden kautta/takia. Sen ainakin tiedän, että minä en aio katua päivääkään elämästäni, ja mennä 200 lasissa (km/h, ml/drinkki vai jenkkityyliin mph, sen voi jokainen päätellä itse), ja pysähtyä sitten joskus. Ja toivon mukaan pysähdyn hymy naamalla. Siihen pyrin. 

Vierivä kivi ei sammaloidu!

"I'm feeling like a star, you can't stop my shine, 

I'm loving cloud nine, my head's in the sky,

I'm solo, I'm riding solo..."

Fundeerinkeja näin perjantain kunniaksi.

Ihana normipäivä taas: lapset olivat sopivan mahdottomia aamulla klo 7, sai tuntea tekevänsä töitä taas hetken aikaa. Esimerkkiongelmina: miten saada 6v poika ymmärtämään että pehmeän paahtoleivänviipaleen reunat kuuluu ja pitää syödä ja miten saada esiteini&lievä adhd 10v tyttö olemaan ihmisiksi. Motkotusta, pyörimistä, haahuilua ja hänelle kuulumattomiin asioihin sekaantumista. Onneksi pieni huoneensiivoushetki klo. 7.25 rauhotti sopivasti. 

No, jottei nyt ihan liian raskaaksi menisi, niin onneksi jo 7.50 oli aika ajaa kakrut koululle ja alkoi au pairin päivävapaa! Saan siis joka arkipäivä nauttia 6,5h vapaasta, jolloin voin pyykätä, järjestellä jotain, hoitaa tiskejä, tai sitten en. Riippuu ihan fiiliksistä. Host-isä on niin rento, että jos en jaksa/viitsi tehdä jotain päivällä, voin tehdä sen illalla, huomenna tai vaikka ensi viikolla, kunhan homma hoituu ja kämppä ja lapset ovat järjestyksessä. 

Muutamasta asiasta (okei, monista asioista!) kyllä nautin täällä niin kovasti! Ensinnäkin siitä että mun host-perhe on niin uskomattoman mukava! Siis tunnen oloni tosi onnelliseksi ja iloiseksi päivittäin, vaikka lapset hyppivätkin silmille toisinaan ihan koko rahan edestä. Työ on sopivan rentoa eikä mitään p:n-tärkeää. Vaikka noudatan "erikoisruokavaliota" ja muu perhe ei, mun tarpeet otetaan todella hyvin huomioon, ja host-isäkin muistaa (huokailujen ja vitsailujen saattelemana) aina tuoda kaupasta sitä aitoa Hellman'sin majoneesia ("That's not good for you, Milla!" "Since you like that mayo so much, you could just drink it out of the bottle!" Vastaukseksi tuli: "I just might..." ja ilkikurinen hymy...), Cokis Zeroa ja kunnon voita, ja jopa tuoreita vihanneksiakin!

Toiseksi: tämä alue on niin täydellinen. East Walpole on rauhallinen, mutta kaikki palvelut ja kaupat ovat pienen ajomatkan päässä. Ja kun on oma auto ja sponssatut bensat, niin onkin helppo huristella minne tahansa lähes koska tahansa. Ja jos ei jaksa täällä kylillä pyöriä, niin 15-20min ajaa Quincy Adamsin metroasemalle ja hurauttaa itsensä vaikka Bostonin Downtown Crossingille shoppailemaan tai Cambridgeen Burdick'sin kautta Harvard Yardille pyörimään. 

Ja amerikkalaiset ovat muuten (suurin osa) todella mukavia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä! Aina kun tavataan jotain perheen tuttuja, lasten kavereiden vanhempia ja ties ketä, niin aina keksivät jotain juteltavaa ja kyseltävää. Tulee aina kovin tervetullut olo, minne tahansa mennäänkin. 

Yksi uskomattomimmista asioista on se, että pääsen Harvardiin kurssille! En olisi ikinä voinut uskoa että se olisi mahdollista! Tässä taas näkee, että riskienotto yleensä palkitaan! Se, että pääsenkö kurssista läpi, onkin toinen tarina. 

Sitten vielä tästä kelistä täällä. Ihanan helppoa ja yksinkertaista: Koskaan ei ole pilvistä turhaan. On joko täysi auringonpaiste tai sitten pilvistä koska taivaalta tulee jotain alas. Ihanaa kun ei ole sitä suomalaista "Pilvistä koska on pilvistä, ja auringonpaistetta ei periaatteestakaan"-keliä.

I <3 New England

Ja jottei nyt mene ihan lässytykseksi, niin tähän loppuun laitan paikallista musiikkia! Nauttikaa! Kyseessä on Dropkick Murphys ja biisi on The State of Massachusetts. 

"She had excuses and she chose to use them
She was the victim of unspeakable abuses
Her husband was violent, malicious and distant
Her kids now belong to the State of Massachusetts"

The Nor'Easter and the day after...

I've been complaining about the snow here, and no one believes that we have "a snow chaos". Here's proof: 

Yesterday: The view from our window...

The silver one is mine...

Snow everywhere!

Our street!

The day after: Pretty icicles!

Our back yard.

Winter wonderland <3

Maanantai ja HAHVAHD!

Noniin, vihdoin on maanantai hoidettu pois alta. Päivä meni nopeasti lasten kanssa touhutessa ja siivotessa. He jopa suvaitsivat käyttäytyä melkein koko päivän! Ja oli hauskaa ja blaa blaa, nyt päivän tärkeimpään uutiseen:

REKISTERÖIDYIN ÄSKEN KURSSILLE HARVARDIIN!

Niin! ECON E1600 Economics of Business, here I come! 4 opintopistettä kertyy tästä kurssista. Ensin meinasin ottaa Principles of Economics, mutta host-isä kielsi. Sanoi että olen "liian fiksu" käymään läpi niitä asioita ja maksamaan moisesta "nollakurssista". Eipä taida tosiaan tietää tämä jäbä, että minkälaisessa AMK:ssa olen paperini hankkinut (siis maailman parhaassa, OF C'). No anyways, päädyttiin sitten yhteistuumin tohon Economics of Businessiin, se vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta:

"This course introduces economic concepts that are fundamental to understanding many of the issues faced by business firms. These include the economic perspective on the nature, scale, and organization of the firm; the role of information and transactions costs in internal and external markets; principal-agent theory; contracting and the firm's relationships with customers and suppliers."

Tosin yksi este on vielä minun ja Harvardin välissä: kielikoe, eli "Harvard English Language Placement Test" eli tuttavallisemmin HELPT. =D Siinä pitäisi joku tietty pistemäärä saada, jotta kurssille saa osallistua. Saas nyt kattoa miten käy. 20. tammikuuta on tuomiopäivä. 

English recap in one sentence: I had the greatest Monday in a long time because I just registered for a course at Harvard. 

Viikonloppu!

On kyllä ollut hauska viikonloppu, ja vielähän se jatkuu! Perjantaina alkoi jo olla parempi olo (on ollut ihana flunsa-nuhakuume-köhä koko viikon), lasten kanssa meni hyvin (avaimenpiiloitus oli hitti!) ja illalla mentiinkin ravintolaan syömään. Otin jonkun mixed grillin, siinä oli nautaa, possua ja kanaa. Lisukkeena oli tietysti parsakaalia ja paljon voita! (Meat, broccoli and butter - the holy trinity of NOM!) 

Eilen kävin heti aamusta (haha, no, klo 12 ei ole ihan heti aamusta) Natick Mallilla L:n kanssa ja mitään en ostanut! Paitsi kaksi t-paitaa ja neuletakin A&F:lta ja vyön Guessilta. Hittolaiset alennusmyynteineen! Kierreltiin siellä melkein 4h, ja siitä jatkettiin Shoppers Worldiin jossa juostiin läpi TJ Maxx ("outletkauppa"), DSW (Designer Shoe Warehouse, eräänlainen "outletkauppa") ja lopuksi vielä Marshalls ("outletkauppa"). Itse en enään sieltä ostanut mitään muuta kuin vesipullon, mutta L löysi kengät! Jee! =) Ilta meni kätevästi Red Bullia naukkaillessa, joka johti siihen että juttelin Atlantin yli Skypessä herrojen A ja J kanssa, jotka olivat viettäneet "poikieniltaa" aamuun saakka (paik.aik.). Uni tulikin tietysti vasta joskus ennen aamukahta.

No eipä mitään, tänään pirteästi klo 9 ylös, ja kohta viekin tieni bensiksen kautta Quincy Adamsiin ja sieltä köröttelen punaisella metrolla Harvardiin. Siellä tapaaminen meksiko-M:n kanssa (vihdoin!). Tulee varmasti hauska sunnuntai. Ja maanantaina onkin erikois-tärkeä ja mega-jännä juttu hoidettavana, mutta siitä lisää...huomenna!

English recap: Had an awesome weekend, visited Natick Mall yesterday and shopped lots of stuff from Abercrombie & Fitch and Guess, and today I'm going to Boston (well, Cambridge) to meet a friend. Wohoo! =)

English recap about the first 1,5 months

Hi y'all! After discussing this with MANY (ok, two) of my followers, I decided to write a recap in English about my first weeks here in the US. Just in case someone, who doesn't A) understand Finnish or B) want to use GT, wants to read about my adventurous life here in The U S of A. 

So, as many of you know, I'm working as an au pair here in East Walpole, in the beautiful state of Massachusetts. EW is located southwest from Boston, approx. 25 miles or so. My host family consists of a host-dad and two kids, a 10-year-old girl and a 6-year-old boy. 

I arrived here Dec. 3, and felt welcome right away. I have my own room with a TV (and lots of channels!), a comfy bed, a couch, a table, a closet and all of that. EW is a small community with basically a barbershop and a café and nothing else, but it's located along the Boston-Providence Highway, and the highway is lined with shopping opportunities. =) The city (haha, city, more like a village) is actually in between Boston and Providence, and you can drive to both cities in something like 30min (with good traffic, that is).  

I work Mon-Sat with varying times. Usually Mon-Fri the kids are at school, and I get up with them at 7AM and give them breakfast and get them ready to school. Then I drop them of at school at 8AM and have time off until 2.30PM. I usually go shopping or just relax at home on my free time. I pick up the kids at school, we come home, eat a snack, they do their homework and then we might play a game or something, but usually the kids want to relax and watch TV. Dinner at around 5.30PM, more TV, at 7PM they get ready for bed, and when the kids go to bed at 8PM, I'm off. My chores include changing the kids' sheets, cleaning their rooms with them (dusting and vacuuming), doing their laundry, helping with homework, and whatever. On Saturdays we might go out and play, or, like recently, I might have almost the whole day off when the host-dad takes the kids somewhere. In the evening I might "babysit" them (by sitting in my room while they sleep) if my host-dad goes somewhere. Sundays are always off. 

During my free time here, I've visited Boston 3-4 times already (I love that city! Seriously! It's awesome!), seen The Patriot Place, shopped at Legacy Place, Dedham Mall and of course the Walpole Mall, and also just sat home Skyping and watching Gossip Girl on my laptop. This whole week I've stayed home because I have the flu, but fortunately the host-dad pays lots of money for different TV channels, so there's always something on. And we have On Demand, too, so there are all kinds of movies and shows available, any time. 

I consider myself as one of the fortunate au pairs, as I have my own car (a 2010 Toyota Rav4) which I'm allowed to use for anything (except driving to downtown Boston. But I'm not suicidal, so I don't mind...) at any time. And I get money for gas, too. I usually take the car to a subway station (or "The T", short for MBTA, Massachusetts Bay Transportation Authority [subway/bus/commuter rail]), and take the subway to downtown Boston. Easy peasy! The traffic here is quite chaotic at times, but with a bit of courage and lots of patience, I'm doing just fine. And with the whole traffic system with 1000 different roads and routes, I'm lucky to have a GPS in my car. 

Well, that's a good start, I think. Feel free to comment and ask me questions! =)

Ai niin...!

Ihan unohdin kertoa! Eilen kävin Social Security Administrationissa, ja nyt on mun social security number tulossa! Jee! Miekkonen siellä tiskin takana oli todella mukava ja kyseli ja höpötteli niitä näitä. Paras oli kyllä:

- "So, you haven't lived anywhere else than Finland before moving to the U.S., right?"

- "Well, actually, before this, I've also lived in Norway, New Zealand and France..."

- " 0_0 Oookay... You've been, like, everywhere! Cool!"

Siitä sitten alkoikin mielenkiintoinen keskustelu matkailusta, kulttuurieroista ja ties mistä. Ihanaa tämä jenkkien small talk! 

Niin, ja kun sitä oikein pysähtyy miettimään, niin onhan sitä aika paljon kerinnyt tehdä tässä 24v aikana. Ja lisää pukkaa!

Kunhan tuo SSN putkahtaa postiluukusta niin seuraava hankinta onkin Massachusetts ID. Sitten oonkin jo virallisesti Masshole <3

Sitä odotellessa!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Ensinnäkin: löysin täältä sivujen kätköistä tilastot! Täällä on käyty Suomesta, USA:sta, Egyptistä (L, jag antar att du e min stalker i Afrika), Tanskasta (tack S och J (eller M)!), Alankomaista (taitaapi olla S joka sieltä yrittää ymmärtää jotain), Espanjasta (antagligen ett stycke L därifrån också, eller?) ja Ruotsista. Wow, onpas tämä maailmanlaajuisesti suosittu blogi! =) Jättäkää toki kommentteja ja kysymyksiä jos siltä tuntuu. Tämä nyt on tällaista höpöttelyä ja avautumista, mutta silti! Nyt asiaan:

Nyt on uudestavuodestakin selvitty. Oltiin tyttöjen (L ja J, molemmat suomalaisia auppareita täällä USAssa) kanssa Bostonissa hulmuamassa koko viikonloppu. Oli kyllä todella sääli kun uudenvuodenaattona oli vain +10 ja illalla upeat ilotulitukset ja kaupunki täynnä juhlakansaa. Vielä masentavampaa oli kävellä seuraavana päivänä pitkin poikin Harvardia kun asteita oli ulkona vain hääppöset +15. Ja minähän en mitään "imperial system"-höpöhöpöä sulata, eli nämä numerot ovat ihan Celsiusta. Harvoin sitä melkein t-paidassa voi kulkea uutenavuotena... Uudenvuoden muistoihin kuuluvat myös: The Talented Mr. Ripley, kävelymatka Bostonin läpi klo. 6.30, Washington Streetin Wine Cellar, jamaikalaiset ruohomiehet (Girl you freaky!), siniset valot wharf:illa, lyhyttäkin lyhyempi farkkuhame, t-paitakauppiaan hyvät neuvot, viinanhakureissu Charles/MGH-asemalta pyhäpäivänä sekä muutama kappalekin:

- Kanye West feat. Estelle - American Boy

- Petri Nygård feat. Lord EST - Selvä päivä

- David Guetta feat. Kid Cudi - Memories

Ei voi muuta sanoa kuin: Olipa kekkerit! =D

Sunnuntaina olikin aika lähteä kotiin, ja pienen krapulantunteen lisäksi olikin vähän flunssainen olo. No, eipä mitään, kotiin (metrolla-bussilla-kävellen, kesti melkein 2h, matkaa on se 30km...), ja lepäämään. Host-isä oli uutenavuotena tehnyt "roast chicken" ja sitä olikin nannaa syödä niin sanotusti "dagen efter". Kas kummaa: maanantaiaamu alkaa, kuten myös yskä ja nuha. Olen tehnyt jotain 10% päivää koko viikon, kun flunssa pisti kaiken peliin tiistaina. Host-isäkin patisti takaisin sänkyyn tiistaina: "Ooh! Sickie! You look horrible! Look at that greasy hair and everything! I'm going to take a picture of you and post it on Facebook! Go away, sickie, go back to bed!"  Ihana host-isä <3

Eilen taisi mennä puolikas mega-boxi Kleenexejä. Ilmeisesti flunssatkin ovat pitempikestoisia (ja räkäisempiä...) täällä Amerikassa. No, jospa tänään ei olisi kuumetta, ja pysyttäisiin kaksinumeroisissa luvuissa mitä tulee nenäliinojen tarpeeseen. 

Aamupalaksi vedin tänään ihan törkeästi 3 pientä Atkins-patukkaa, pari Lindt Dark Peppermint-palleroa ja tölkin Sugarfree Red Bullia. Eipä ole ihan ravintoympyrän mukainen aamupala, mutta samapa tuo. Se oli hyvää, ja nyt on parempi olo. 

Lopuksi muutama kuva viime viikonlopulta:

Washington Street

Ihana Prudential Tower <3 (aka. Köyhän 

Miehen Empire State Building)

Quincy Market ja ihana kellotorni

Ei mitkään random siniset valot vaan NE siniset valot... ;)

Orava meni paniikkiin kun iso haukka laskeutui puuhun. Tällaista Harvardissa!