Pienet asiat...

Viikonloppu ja lasten lomaviikko tuli ja meni. Olen ollut kipeänä mutta muuten viikko meni ihan hyvin. Ei tarvinnut paljoa tehdä töitä. Lauantaina C tuli hakemaan minut iltapäivällä ja suunnattiin nokka kohti Providencea. Illalla käytiin Hootersissa katsomassa UFC 144 ja tietysti syötiin wingsejä, friteerattuja suolakurkkuja (NAMNAM) ja taisi muutama olunenkin tulla nautittua, kun halpoja olivat. Ottelut olivat kaikki viihdyttäviä, erityisesti mieleen jäi Yoshihiro "Sexyama" Akiyaman judotaidot (mäkin haluun osata!) ja Benson Hendersonin voitto (ja ne sen jalat!!). 

UFC loppui myöhään ja päästiin myöhään nukkumaan, aamulla herättiin joskus 9.30-pintaan (kun molemmilla oli aikainen herätys tänään niin ei voitu nukkua liian myöhään) ja päätettiin vaan hengailla sängyssä joku tunti-pari, kunnes heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin Dunkin Donutsiin aamupalalle (Because America runs on Dunkin... Toi naurattaa aina... Minä en ainakaan juokse mihinkään sen jälkeen ku olen siellä käynyt....) ja sieltä kiertämään huonekalukauppoja sunnuntain kunniaksi. "Ghetto"-huonekalukaupat on aivan parhaita! Siellä on astetta rennompi tunnelma aina... 

Olneyvillen kaupunginosa Providencessa on siis vähän sitä huonompaa aluetta, ja se kyllä näkyy monilla tavoin. Likaista, meluista ja rakennukset eivät ole aivan parhaimmassa kunnossa. Mutta kirppiksellä/ huonekalukaupoissa oli hauska katsella tunnelmaa ja musiikki soi ja kaikenlaista oli myytävänä. Erään huonekalukaupan myyjä istuskeli meidän seurana sohvilla ja höpötteli sitä ja tätä. Ja pahoitteli minulle kun aviomieheni haluamaa sohvakokoonpanoa ei valitettavasti ole saatavilla... =D Ja vielä käynnin päätteeksi heitti C:lle fist-bump:it ennenkun lähdettiin seuraavaan kauppaan. Parasta! Niitä kauppoja kierreltiin muutama ja koe-istuttiin tuoleja ja sohvia ja höpöteltiin kaikenlaista. Aika perus sunnuntai. Palasin kotiin iltapäivällä, kun miekkosen piti lähteä töihin, ja katselin viltin alla Oscar-gaalaa. No, työt eivät maistuneet ja herraseura tuli vielä hetkeksi tänne meille sohvalle kököttämään minun kanssa ennenkuin oli aika hänenkin palata kotiin. Vielä pitäisi puoli vuotta jaksaa tätä viikonloppuelämää. Blääh. 

Ja tällaisen mukavan viikonlopun jälkeen päätän blogipostaukseni "pienillä asioilla". Minäkin olen tieni löytänyt "Just little things"-blogiin, joka siis listaa pieniä asioita joista voi olla onnellinen ja iloinen. Tässä muutama henkilökohtainen suosikkini piristämään maanantaita. 

Näillä se päivä alkaa kivasti, aina tuossa klo 13 maissa. :)

Aika itsestäänselvää...

Heitä ei ole montaa, mutta kiitos että olette olemassa! :)

Hieno tunne kun miettii mistä on tultu ja missä ollaan nyt... 

Rakastan luontoa jne, mutta kaupungit on myös niin <3

Varsinkin au pairina on helppo samaistua tuohon! 

Pelifriikkinä olen samaa mieltä. Saanen lisätä, 

vielä parempaa on: "Beating someone elses high score" =D

Eipä mulla sitten muuta tähän hätään! Palailen bloggailemaan taas jossain vaiheessa. =)

My 15 minutes of fame ja muuta höpöhöpöä

Tässä kun flunssaisena istun kotosalla, niin mikäs sen parempaa puuhaa kuin blogin päivittäminen taas pitkästä aikaa! Taisi iskeä tällainen lopputalven/alkukevään flunssa, ja onhan siitä jo pari kuukautta aikaa edellisestä nuhasta, joten oli jo aikakin taas tuhota nenäliinoja... Pari päivää olen jo ollut kipeänä, mutta sellaista elämä on. Kuppi kuumaa panadol-jauhe-flunssalääkettä on taas nautittu, ja nyt odotellaan. 

Sain tuossa ystävänpäivän aikoihin (ja vieläkin kai) nauttia tästä tunnetusta "15 minutes of fame"-ilmiöstä. Cultural Caren väki pyysi minua kirjoittamaan pientä tarinaa ystävänpäivänvietosta täällä USA:ssa, ja se teksti on nähtävissä osoitteessa www.culturalcare.fi. Höpöttelin siellä vähän kaikenlaista. =)

Oma ystävänpäivä meni töissä, ei mitään sen ihmeempää tullut tehtyä, sain host-isältä Bath&Bodyworksin tuotteita ystävänpäivälahjaksi. C:n kanssa ei tullut tehtyä mitään ystävänpäivänä, kun molemmat tosiaan oli töissä, eikä viikonloppunakaan tehty mitään sen ihmeempää. Aika tylsältä kuulostaa, mutta oli ihan hauskaa silti (kuten aina). =)

Viime lauantai-illan vietimme C:n kanssa täällä meillä lastenvahtipuuhissa. Ihanaa kun nämä host-lapset käyttäytyvät kun C on paikalla. Olivat toki aika hyper, kun olivat niin innoissaan, mutta muuten meni oikein hyvin. Itsellänikin oli rennompi ilta. Pelattiin Guitar Hero:a, kokkailtiin, syötiin jäätelöä ja katsottiin vähän leffaakin. Ei paha. Ja lauantaina yöllä, kun host-isä palasi kotiin, lähdettiin kohti Providencea tuttuun tyyliin, ja olin siellä eiliseen saakka. Sain nimittäin pari päivää ekstravapaata nyt kun lapsilla on hiihtoloma. Eilen päivällä tulin kotiin, hengailin vaan kipeänä itsekseni, host-isä ja lapset tulivat kotiin hetkeksi  ja siitä sitten lapset lähtivät kavereidensa luokse sleepoverille, host-isä lähti naisystävänsä kanssa sleepoverille ja en tietysti halunnut olla pekkaa pahempi, joten C tuli tänne meille sleepoverille. =) Kaikki olivat tyytyväisiä. 

Nyt ollaan jo keskellä viikkoa, tänään olen rentoutunut ja sairastellut, parin tunnin päästä täytyy viedä host-poika jääkiekkotreeneihin ja sitten varmaan ilta laiskotellaan taas. Huomenna toivon olevani terve, sillä saan viihdyttää host-lapsia ja heidän kavereitaan hyvän aikaa. Tarkoituksena olisi ainakin käydä katsastamassa Star Wars 3D ja jotain. Joten huominen on nopeasti hoidettu pois alta. Perjantaina olen töissä illalla ja myös lauantai-aamuna pari tuntia ja sitten olenkin taas vapaalla loppuajan. Ensi viikolla takaisin koulurytmiin, ja pääsen menemään salille ja muuta mukavaa. Ja kohta edetään jo maaliskuuta! Hurjaa!

"You're amazing"

Uskomatonta miten kaksi sanaa (tai no kolme) voi tuoda hymyn naamalle niin helposti. Toisaalta, ei sitä simppeli tyttö paljoa tarvitse jotta tulee taas parempi fiilis. Tekstareita päivän tapahtumista ja kaikenlaisista asioista ja puolen tunnin treffit autossa erään tietyn henkilön työpaikan parkkipaikalla, ja taas on vähän parempi olo. Sitten kotimatkalla vielä kun hoilaa parhaiden biisien mukana, niin näillä se pahin masis katoaa. Toki kaikki asiat ja ajatukset ja suunnitelmat ja stressi on mielessä, ja ne tulee pysymään siellä, mutta tällaiset jutut piristävät iltaa kummasti, ja näiden voimalla jaksaa taas vähän aikaa. 

Nyt maanantai-illan päätteeksi uusin Gossip Girl ja How I Met Your Mother, ja tämä päivä alkaa olla pulkassa. Huomenna on taas uusi päivä, ja elokuun loppu on taas vähän lähempänä...

Super Bowl ja lievää masennusta

Aika palata taas tänne bloggailun maailmaan. On tosi mukava nähdä että blogini kiinnostaa lukijoita, ja olen huomannut että varsinkin Cultural Caren sivujen kautta on moni ihminen löytänyt tiensä tänne. Jos on kommentteja ja/tai kysymyksiä ihan mistä tahansa niin antaa palaa! 

Nyt asiaan. Ensinnäkin. Eilen oli Super Bowl XLVI. Olen suuri New England Patriots-fani. Tänään ketuttaa. Piste. Ei siitä enempää. Onneksi täältä kotoa löytyi eilisen jäljiltä paljon lohdutusruokaa poistamaan pahimmat fiilikset. Lapset mainitsivat tuloksesta, mutta minulla ja host-isällä taitaa olla jonkinlainen telepaattinen yhteys, eilistä matsia ei ole mainittu sanallakaan. Kumpikin tietää että tulos ei ollut se, mitä haluttiin. Ensi kausi on taas uusi mahdollisuus, ja toivotaan että pojat saa puolustuspään ongelmat ratkaistua, ja sitten vaan uutta matoa koukkuun. 

Pat the Patriot. <3  Kuva Googlesta. 

Mitäs muuta... Viikonloput on mennyt taas tuttuun tyyliin Providencessa chillaten. Ollaan kokkailtu, pelailtu pleikkaria, rentouduttu, naurettu ja juteltu kaiken maailman asioista. Au pair-aika lähestyy loppuaan hitaasti mutta varmasti. Puolen vuoden päästä pitää jo alkaa pakkaamaan tavaroita kasaan. Ja jos nämä ensimmäiset vähän päälle 14kk menivät nopeasti, en uskalla edes arvata miten nopeasti eletään jo heinä-elokuuta. Viime kesäkin meni ihan hujauksessa ohi. Kuten olen jo aiemmin maininnut, minulla on jo suunnitelmat elokuulle ja siitä eteenpäin. Homma näyttää selvemmältä päivä päivältä, ei ole enää epäilystäkään siitä, mitä haluan tapahtuvaksi syksyllä. Siitä kuitenkin lisää keväämmällä... (Perheenjäsenet ja muutamat ystävät jo tietävätkin mitä on meneillään, mutta tänne julkiselle puolelle en ole vielä viitsinyt kirjoitella sen enempää.). Jännittää kovasti, mutta uskon että olen tehnyt oikean päätöksen tulevaisuuttani ajatellen. 

Rhode Island State House, Providence, RI

Jotenkin on tällä hetkellä sellainen masennuskausi päällä, en oikein keksi mitään tekemistä enkä muutenkaan ole mitenkään super-innoissani mistään. Tiedän tosin aivan täysin mistä se johtuu. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat tällä hetkellä mielessä niin kovasti, varsinkin kun enää tarvitsee jaksaa vain se puolisen vuotta. Työni yritän hoitaa kunnialla, ja olla jakamatta sisäistä ajatusprosessiani julkisesti, mutta päässäni ajatukset jylläävät täysillä. Vaikeaa olla 100% innoissaan tästä päivästä, kun tietää että kaikki tulee muuttumaan parempaan suuntaan ihan kohta. Edessä on uusi alku, ja on vaikea malttaa odottaa. Sitä jotenkin vain elää päivästä päivään ja laskee että paljonko on vielä jäljellä. Yritän tehdä työt, nukkua vapaa-ajalla ja hoitaa asioita eteenpäin ensi syksyä ajatellen. 

En todellakaan kadu päätöstäni lähteä au pairiksi, ja olen oppinut paljon, ja kasvanut ihmisenä. Olen saanut uuden perheen, uusia ystäviä ja kaiken tiimellyksen lomassa myös parhaimman  poikaystävän mitä osaan kuvitella. Toki työ oli hauskempaa ja jännempää alussa, ja nyt kun toista vuotta tekee suurin piirtein samoja asioita päivittäin, tulee toisinaan sellainen Groundhog Day-fiilis. Tähän kun vielä lisää sen että nykyään elämä on sitä ikuista viikonlopun odotusta, niin motivaatiotaso ja jaksaminen voisi toisinaan olla hippusen korkeammalla. 

Ensi kuussa muutan perheen kanssa meidän tämän hetkisestä asunnosta omakotitaloon, joka sijaitsee n. 500 metrin päässä. Eli lähiaikoina on syytä ruveta pakkaamaan tavaroita ja siivoamaan paikkoja. Ihan hyvä sinänsä että on paljon tekemistä, aika kuluu silloin nopeammin. Pitäisi vielä jaksaa raapia kasaan tämän vuoden opintopisteetkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, etten jaksa sooloilla mitään yliopistokursseja enää (Vaikka Harvard kovasti kiinnostaisikin. Mutta kun rahaa ei oikeastaan ole, ja se vähä mitä on, täytyy säästää muihin juttuihin.), joten käyn lähikaupungin collegen au pair kurssin x 2, se on suht helppo ja halvahko ratkaisu tähän hätään. 

Tarkoitus olisi, että kesäkuun loppuun mennessä on kaikki opinnot ja suurin osa etukäteen hoidettavista käytännön asioista hoidossa, ja voin nauttia kesästä ja vapaista viikonlopuista ja siitä valmistautua pikkuhiljaa yhden ajan loppuun ja uuden alkuun.

Noniin, eiköhän tässä ollut tarpeeksi masentavaa tekstiä hetkeksi. Yritän palata asiaan piakkoin vähän iloisemmalla mielellä. =)